Age of Empires -sarja on ollut ensimmäisestä vuoden 1997 osasta lähtien enemmän tai vähemmän mullistava. Civilization yhdistettynä Warcraftiin oli aikanaan uskomaton innovaatio, ja peruskonsepti matkijoineen toimii edelleen. Nyt kansakunnat eivät aloita enää kivikaudelta, vaan aikaväli asettuu 1600-luvulta teollistumisen kynnykselle.
Tuttua ja tarpeeksi simppeliä
Mikä sitten on muuttunut suhteessa 15 vuotta vanhaan alkuperäisjulkaisuun? Luonnollisestikin grafiikat ja äänet on päivitetty nykyaikaan, mutta myös muita parannuksia löytyy. Käyttöliittymä on tuunattu, mukana on uusia kansakuntia ja pelimuotoja sekä tuki modeille. Myös kaikki lisurit on paketoitu mukaan. Uudet tehtävät ovat kelvollisia skenaarioita, joissa pelaajan tulee selviytyä tunnetuista taisteluista tai muista haasteista.
Peruskonsepti on kuitenkin sama ja tuttu. Työläiset keräävät ruokaa, puuta ja kultaa, joiden avulla valmistetaan yhä parempia ja parempia rakennuksia sekä yksiköitä. Rakentelupuolen paketti ei ole valtavan monimutkainen, sillä rakennuksia on alle parikymmentä ja yksiköitä muutamia kymmeniä. Käytännössä jokaisella kansakunnalla on kuitenkin omat perusversioista muokatut erikoisrakennukset ja -yksiköt, joten kokonaisuudessaan uniikkeja palasia on toista sataa.
Kampanjoissa ja erikoislisätehtävissä riittää pelattavaa pitkäksi aikaa, ehkä jopa kymmeniksi tunneiksi. Vaikka en pelannutkaan aivan kaikkea läpi, vaikutti tekemistä riittävän. Kansakuntia ja niiden pieniä eroja on runsaasti, joten kaiken kokeilemisessa ja opettelussa voi kuluttaa hyvän tovin.
4K-grafiikkaa, ainakin periaatteessa
Kaikesta yksinpelattavasta huolimatta varsinainen pihvi on kuitenkin moninpeli ihmisiä tai konetta vastaan. Tekoäly on saanut päivityksen, joten ainakin kehittäjän mukaan sen ei tarvitse enää huijata yhtä paljon kuin aiemmin. Satunnaispeleissä voittoehtoina ovat joko vihollisen tuhoaminen tai kauppamonopolin saavuttaminen. Jälkimmäinen tapahtuu viimeisellä aikakaudella, jossa pelaajan tulee hallita yli puolta kartalla olevista kauppareiteistä tai alkuasukasliittolaisista viiden minuutin ajan.
Yhtenä uutena lisäjippona on kokemuspisteiden kerääminen. Erityisesti kauppareiteistä ja taistelusta kertyvällä kokemuksella on mahdollista kutsua erilaisia tärkeitä apuja, kuten bonusruokaa tai -sotilaita. Lisäksi maastoon on ripoteltu alkupelin kannalta tärkeitä aarteita, joita vartioivat voimakkaat eläimet. Onneksi käytössä on myös sankari tai johtaja, joka pystyy napsimaan bonukset talteen pienen seurueen avustuksella.
Suhtaudun aina kriittisesti, kun strategiapeli hehkuttaa modernia 4K-grafiikkaa. Pikseleitä on varmasti tarjolla luvatut määrät, ja taistelukentällä on mahdollista zoomata melko lähelle, mutta ei tässä nyt silti mistään toimintapelien kaltaisesta fotorealismista puhuta. Yhtä kaikki, päivitetyt grafiikat ovat oikein hienoja ja ajavat asiansa – eivätkä komeat grafiikat ole se kaikkein olennaisin juttu strategiapeleissä.
Tyylikkäin tapa markkinoida
Tartuin Age of Empires III: Definitive Editioniin hieman epäilyksin. Julkaisija on Microsoftin suoraan omistama Xbox Game Studios, joten ainakin pakkauslaatikossa on hyvällä brändillä rahastuksen hajua. Näin ei kuitenkaan ole. Kehittäjät ovat tarttuneet erinomaiseen peruspeliin varmoin ottein ja uudelleenpaketoineet sen hyvällä maulla. Kun hintalappukin on asetettu parin kympin tienoille, ei varsinaisesta rahastuksesta voi valittaa.
Luultavasti kyseessä on ennemmin tyylikästä ennakkomarkkinointia lähiaikoina saapuvalle Age of Empires IV:lle. Alkuperäinen Age of Empires III on edelleen pelattavassa kunnossa, joten mikään pakkopelattava julkaisu ei ole kyseessä. Tästä huolimatta jälkimaku oli yllättävän miellyttävä, eikä mitään olennaista ole onnistuttu rikkomaan. Mallikelpoista päivitystyötä!
