Vuosi oli 2001. Tornit menivät nurin ja avaruusrakentelupeli Startopia kahmi hyviä arvosteluja sekä BAFTA-ehdokkuuden parhaaksi PC-peliksi (Max Payne oli muuten ansaitusti voittaja). Kelaamme aikaa 20 vuotta eteenpäin ja kas, tarjolle on tuotu päivitetty Spacebase Startopian nimellä kulkeva uusversio.
Donitsiaseman kuningas
Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, sillä avaruusolennoilla ei ole yhteistä kieltä. Tulkkauskoneen keksimisen myötä väärinkäsitykset saadaan oiottua, ja rauhaa rakentamaan päätetään perustaa yhteisiä tekoälyn ohjaamia avaruusasemia. Koska tietokone ei jätä halveksuntaansa biologisia organismeja kohtaan epäselväksi, päätetään pelaaja lähettää ottamaan vastuu asemasta. Tukena kulkeva AI pyörii taustalla kommenttiraidoittamassa pelaajan sekoiluja.
Renkaan muotoinen avaruusasema koostuu kolmesta kehästä: ulkokehällä sijaitsevista hallinnointilaitteista, keskikehän turisti- ja mielihyväpalveluita tarjoavasta hupialueesta sekä sisäkehän resursseja synnyttävästä bioalueesta. Sisäkehä vaatii vain vähän manageerausta, sillä resursseja tuottavat kasvit kasvavat itsestään. Mikromanageerauskin onnistuu tekemällä ennenaikaisen sadonkorjuun, mutta yleensä se ei ole tarpeen. Sen sijaan iso osa ajasta kuluu keski- ja ulkokehää rakennellessa.
Monet rakennuksista vaativat työntekijöitä pyörittämään toimintaa. Palkatut avaruusolennot kehittävät osaamistaan ajan myötä. Ufoukkelit vaativat runsaasti erilaisia palveluita. Omat työntekijät tyytyvät melko vähään, mutta yhä vaativammat turistit vaativat runsaasti huvituspalveluita – ja ovat valmiita maksamaan niistä. Tämän vuoksi hupialue on itse asiassa kaikkein tärkein ja eniten erilaisia rakennuksia tarjoava alue. Palvelurakennusten lisäksi myös siivouksen ja ilmanvaihdon tulisi olla kunnossa, jotta kaikkien naama pysyy virneessä.
Avaruusolennoille suunnitellut kontrollit
Hallinnoitavuuden kanssa on rajoitteita. Käytössä on kaksi resurssia: rakentamiseen tarvittavaa energiaa sekä teknologiaa ja muita bonuksia tarjoavaa suositus-pseudovaluuttaa. Tyytyväiset vierailijat kerryttävät yhden suosituspisteen poistuessaan asemalta ja syy iloon tahi suruun on yleensä helposti paikannettavissa. Sen sijaan energiatalouden lähteitä ei pysty jäljittämään yhtä helposti – energiaa syntyy vähän kaikesta toiminnasta ja turistikrääsän myynnistä, mutta analysointinäkymää ei ole tarjolla.
Kontrollit ovat osin epäintuitiivisia. Yleensä rakennus, ukkeli tai resurssilaatikko valitaan oikealla hiiren painikkeella. Miksi ihmeessä muuttaa vasemman painikkeen standardia? Hiiren käyttö oli sekavaa oikeastaan koko testipelailun ajan. Käytössä on paikallisia bonuksia tai palvelurobotteja tarjoavia laatikoita, mutta niiden käyttö vaatii 1. poiminnan (vasen painike) 2. valinnan työkaluriviltä (vasen painike) 3. asettamisen oikeaan kohtaan (vasen painike) 4. valitsemisen (oikea painike) ja 5. käytön (vasen painike).
Rakentaminen itsessään on melko sutjakkaa. Osa rakennuksista on vakiokokoisia, toiset taas ovat lääkäriaseman kaltaisia vapaasti rajattavia alueita, joiden sisälle yksittäiset palvelupisteet rakennetaan. Onneksi jokaisesta rakennuksesta on valmiina kolme erikokoista pohjapiirrosta. Tila on varsin kortilla, vaikka sitä voikin ostaa lisää aseman kehältä. Turhauttavasti yhden ruudun levyisiä rakennuksia ei juuri ole, joten hukkatilaa syntyy lähes pakosti.
Tutoriaalien ja vapaan pelitilan lisäksi mukana on pitkähkö kampanja, jossa asema pitää rakentaa hitaasti alusta lähes jokaisessa tehtävässä. Mukana on myös moninpeli, jossa pelaajat rakentavat avaruusasemaa kilpaa. Muita pelaajia on mahdollista häiriköidä sabotaasilla ja suorilla hyökkäyksillä. Kuitenkaan koska minulla ei ole ystäviä, eikä satunnaishaku löytänyt helposti peliseuraa, jätän tämän osion käsittelemättä tätä syvällisemmin. Taistelun ohjaaminen on muuten aivan yhtä hirveää kuin genren teoksissa yleensäkin.
Leveyttä, muttei syvyyttä
Korkeista odotuksistani huolimatta kyseessä on todellinen kolmen tähden peli. Elementit ovat hauskoja, eikä toiminta jää yleensä junnaamaan paikoilleen. Itse asiassa päinvastoin, ajansäätöä ei ole käytössä, joten loppuvaiheissa asioita tapahtuu tiukkaan tahtiin. Tämän vuoksi hauskaan pikkusäätöön ja koristeiden lätkimiseen ei yleensä ole aikaa, vaan asemasta tuppaa tulemaan aikamoinen kolhoosi.
Liikkuvia osia ei ole onneksi liikaa, joten Spacebase Startopia asemoituu hieman kevyempien huumorirakentelupelien kategoriaan. Vaikka mukana on mahdollisuuksia pienteollisuuteen, on hupialue kaikkein tärkein, sillä isot rahat tulevat rikkaiden turistien lompakoista. Tämä on yksi monista syistä, miksi homma vertautuu parhaiten Theme Park -sarjaan.
Todella monet komponentit toimivat hyvin, mutta ovat lopulta vähemmän kuin osiensa summa. Kettuileva tekoäly on aluksi hauska, mutta lopulta rasittava lässyttäjä. Muutenkin huumori on lähinnä kohtuullisesti onnistunutta. Rakentelu toimii, mutta siitä puuttuu sujuvuus ja syvyys. Varsinaisesti mikään suuri asia ei ole pielessä, mutta kun se maaginen imun tuottava taikapöly puuttuu, jää julkaisu ainakin itselläni pölyttymään Steamin listalle.
