Nyt tilannetta paikkaa jatko-osa, joka saapuu samanaikaisesti useammalle alustalle. Testiin päätyneen PlayStation 5 -version pohjalta on huojentavaa todeta, että lopputulos edustaa teknisesti melko salonkikelpoista jälkeä. Mikä tärkeintä, isoihin miekankalistelumittelöihin osallistuminen on vallan hauskaa puuhaa.
Verkkokahinoihin viritetty
Chivalry 2 keskittyy puhtaasti moninpeliin, joten suurten keskiaikaisten tarinoiden perään haikailijoiden ei kannata vaivautua. Taustalle on toki luotu jonkin verran väkivaltaa taustoittavaa mytologiaa vanhoine kaunoineen, kun konfliktin osapuolet Agathia ja Mason ottavat mittaa toisistaan.
Maksimissaan 64 pelaajan otteluissa kierrätetään pääosin tavoitepohjaisia pelimuotoja satunnaisten tappomatsien ohella. Tehtävänä saattaa olla esimerkiksi vastustajan linnakkeen vyörytys, vankien vapautus tai viholliskylän päällikön surmaaminen. Hyökkääjät etenevät kohti viimeistä määränpäätään moninpelikahinoista tuttuun tyyliin, pykälä kerrallaan. Puolustajien yksinkertaisena tavoitteena on vastaavasti mahdollisimman tehokas viivytystaisto: mikäli hyökkääjien kellosta loppuu aika, vihelletään peli poikki.
Tavoitteiden suorittaminen pidetään sen verran yksinkertaisena, että jopa satunnaisessa seurassa pahnan pohjimmaisetkin ymmärtävät keskimääräistä nettivääntöä paremmin jutun juonen. Silti mittelöitä ei voi kuvata oikeastaan muulla sanalla kuin kaoottinen, mikä on tässä tapauksessa kuitenkin positiivinen asia. Porukkaa ryntää oikealta ja vasemmalta kohti määränpäätä, ja meno on sen mukaista. Pelaajamassojen kohdatessa kenttien polttopisteissä ei hullunkuriselle heilumiselle voi olla hymyilemättä.
Ei pelkkää aivotonta huitomista
Chivalry 2 vaikuttaa kenties ulkopuolisen silmin tarkasteltuna jokseenkin päättömältä huitomiselta, mutta sotisovan alta paljastuu syvällinen ja palkitseva taistelumekaniikka. Muutaman erityylisen perusiskun sekä torjumisen ohella pelaajan liikkuminen ja oikeaoppinen sijoittuminen ovat äärimmäisen ratkaisevissa rooleissa. Myös vastaiskujen ajoittaminen tai ylipäätään vihollisen aikeiden lukeminen nousevat oleellisiksi asioiksi. Ensimmäisestä osasta poiketen kuvakulman voi vaihtaa kypärän alta hahmon taakse, mikä helpottaa ympäröivien tapahtumien hahmottamista huomattavasti.
Hyvän tutoriaalin avulla perusteet oppii periaatteessa nopeasti, mutta niksien tehokas hyödyntäminen vaatii käytännössä kosolti aikaa sekä kantapään kautta opettelua. Pelaaminen on siitä huolimatta hulvattoman hauskaa heti startista saakka, kun pärjätä voi pelkkien miekkailutaitojen ohella myös muilla tavoin: Kortensa pystyy kantamaan kekoon auttamalla esimerkiksi tiimikaveria, ja samalla tehdä vastustajan olo tukalaksi, kun puutavaraa ja metallia huidotaankin useammasta suunnasta. Toki on sallittua myös hiippailla vastustajan selkään tarjoamaan näkemystään ritarillisuudesta suoraan lapaluiden väliin.
Liian huolettomasti sapeliaan ei kannata heilutella, mikäli tuttuja vilisee ympärillä. Osumaa saavat nimittäin vastustajien lisäksi omankin tiimin jäsenet, mikä tuo tiiviisiin taistoihin sopivan suolan ja lisähaastavuuden. Ennakkopeloista poiketen omia tahallaan huiskivat ilonpilaajat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet pois areenoilta.
Helppo oppia, vaikea hallita
Vaikka erikokoiset miekat, keihäät ja kirveet edustavat Chivalry 2:n tyypillisintä kalustoa, monipuolistetaan taisteluita myös muilla tavoin. Takalinjojen sankareille tarjotaan vaihtoehdoksi jousiampujan roolia. Nuolien ammuskelu ei iske omaan makuhermoon, mutta sen verran paljon kyseisiä tyyppejä taistoissa näkee, että vankka fanikunta kaukoaseillekin on selvästi olemassa. Lisäksi neljän eri hahmoluokan sotureille suodaan tiettyjä erityisominaisuuksia, kuten porukalle lisäenergiaa suovia taistelutorvia. Pääseepä oman aseensa heittämään tiukan paikan tullen päin vastustajaa, ja kentiltä voi poimia lisää kättä pidempää tarvittaessa.
Pelinhaku toimii kiitettävän ripeästi, eivätkä muutkaan verkkovirheet piinanneet isommin sessioita. Pieniä teknisiä kömmähdyksiä näkyy tiheän seulan läpi tarkasteltuna siellä täällä, kuten toisinaan myöhässä latautuvia tekstuureita tai epävarmasti toimivia poimimiskomentoja puhumattakaan kömpelöistä juoksuanimaatioista. Valikkorakenne etenkin hahmojen kehittämisen puolella on sekin melko kamala esimerkki epäselvästä ja epäloogisesta toteutuksesta. Lisäksi oikealla rahalla ostettavan valuutan tyrkyttäminen tasonnousujen nimissä aiheuttaa nykyään jo melkoisen inhoreaktion. Onneksi lystiä voi pitää vallan tehokkaasti ilman ylimääräisiä kukkaron nyörien availuita sivuuttamalla kyseiset tarjoukset.
Peli luo joka tapauksessa mainion ja omaperäisen illuusion keskiajan kahinoista, ja kokemusta ryyditetään vielä sopivalla määrällä huumoria. Äärimmäisen brutaaleiden verikekkereiden tunnelmaa kevennetään hahmojen hölmöillä lausahduksilla sekä pölhöillä taisteluhuudoilla, joita on vaikea ottaa tosissaan. Chivalry 2 on yksinkertaisesti äärimmäisen hauska ja virkistävän erilainen kokemus heti startista, eikä miekka tylsy edes kokemuksen ja tuntien karttuessa.
