Tony Hawk's Pro Skater 1+2 huokuu nostalgiaa. Alkuperäiselle PlayStation-konsolille julkaistu skeittailu muutti urheilupelien ilmettä kertaheitolla, ja samalla rikkoi skeittauksen viimeisetkin rajat pienten piirien harrastelusta valtavirran hurmion kohteeksi. Vuosituhannen vaihteessa ilmestyessään se oli täydellinen paketti, jota on nyt miltein mahdoton tarkastella ilman nostalgian hienovaraista väritystä. Mutta jopa kyynisesti silmäiltynä haukka jaksaa yllättää, ja Switchille saapuva remasterointi on edelleen täyttä rautaa.
On kaikki niin kuin ennenkin
Alamme olla siinä vaiheessa, että 1990-luvun nostalgisointi alkaa näkyä viihteessä entistä kiivaammin. Eikä suotta, monille nykypäivän pelaajille se oli nuoruudessa se aika, jolloin pelaaminen otti toden teolla tuulta alleen. Super Nintendo ja Nintendo 64 dominoivat kulttuuria vuodesta toiseen, ja vuosikymmenen puolivälissä julkaistu PlayStation muutti käsityksen konsolien potentiaalista.
Suomessa lama alkoi olla etäinen muisto, ja nousukausi toi mukanaan upouudet pelikoneet kokonaisen sukupolven olohuoneisiin. Itse olin kolmetoista haukan rullatessa tietoisuuteeni ensimmäistä kertaa. Alkuvalikossa tajunta räjähti heti kättelyssä, kun Rage Against the Machine pärähti soimaan. Sama fiilis toistuu nyt vuosia myöhemmin, vaikka pieni ääni takaraivossa muistuttaa tämänkin olevan tarkasti laskelmoitu lopputulos. Remasterointi tuo yhteen sarjan kaksi ensimmäistä (ja parasta) osaa, jotka nidotaan yhteen uusien biisien ja hiotumpien mekaniikkojen kera. Suuria muutoksia ei nähdä, eikä kyseessä ole oikeastaan muuta kuin nostalgian sävyttämä kertaus, mutta onhan sitä kieltämättä kiva välillä muistella menneitä.
Sen sijaan uudelle sukupolvelle remasteri on kuin lottovoitto. Se on niitä harvoja pelejä, joka on ikääntynyt hienon viinin lailla. Kehittäjä Vicarious Visions on fiksusti yhdistänyt pelien mekaniikat keskenään, joten esimerkiksi vasta jatko-osaan kehitetty manual-temppu löytyy nyt myös sarjan avausosasta. Kentät jaksavat myös yllättää laajudellaan. On suorastaan ällistyttävää muistaa, että ne ovat toimineet joskus niinkin antiikkisella raudalla kuin ensimmäisellä PlayStationilla.
Samat temput kuin muissa versioissa
Switchille tuotu uusintakierros ei tarjoa mitään erilaista, mikäli haukkaa on ehtinyt jo pelata Pleikkarilla tai Xboxilla. Sisällölliset herkut löytyvät myös Nintendon versiosta, eikä konsolia varten ole jouduttu karsimaan kovinkaan paljoa. Suurimmat kolaukset koetaan grafiikoissa ja ruudunpäivityksessä. Switch ei yksinkertaisesti ole koskaan ollut teknisesti huikea laitos, joten jopa haukan kaltainen kevyehkö peli saa tyytyä karvalakkimalliin visuaalisesti. 60fps-tilaa on myös turha toivoa, sillä Switch jaksaa juuri ja juuri pitää tasaisen 30fps ruudunpäivityksen yllä. Visuaaliset karsimiset näkyvät myös selkeämmin telakoituna, varsinkin 4K-telkkarista katsottuna. Mutta sen sijaan kannettavassa moodissa Tony Hawk's Pro Skater 1+2 toimii upeasti. Kuva on juuri sopivan tarkka pienelle näytölle, ja on huikea fiilis hypätä lyhyenkin session pariin vaikka bussimatkan aikana.
Kyseessä ei muutenkaan ole mikään tekninen mestariteos, vaan kiitettävän kiillotettu päivitys vanhasta. Hahmot näyttävät tietenkin paremmilta, mutta sarja oli jo 90-luvulla aikaansa edellä, joten animaatiot ja kentät ovat yllättävän tarkkaan tuotu sellaisinaan nykypäivään. Näin ollen Switch pyörittää kokonaisuutta mainiosti pelasi sitten kannettavassa tai telakoidussa tilassa. Selkärankaan iskostettu ohjausmekaniikka oli vaikea opetella uusiksi Joy-con-ohjaimille, mutta tämä ei onneksi menoa hidastanut. Tony Hawk's Pro Skater 1+2 palkitsee sinnikkyyden, eikä mokailu koskaan tunnu kovinkaan pahalta. Ainoastaan monimutkaisemmat temput tuntuivat vaativan tarkempaa kalustoa täydellistä komboa varten. Tässä tapauksessa Switchin Pro-ohjain toimi erinomaisesti, mutta Joy-conia on vaikeampi suositella koviin ralleihin.
Kelpo hankinta kaikin puolin
Tony Hawk's Pro Skater 1+2 on helppo suositeltava. Urheilupelien ystäville se edustaa edelleen tämän lajityypin kärkeä. Uusille tulokkaille se on mitä mainioin tapa tutustua ikonisen pelisarjan ensimmäisiin askeliin. Meille ikääntyville nörteille se taas on tuulahdus ihanaa nostalgiaa, joka muistuttaa yksinkertaisimmista ajoista. Niistä pitkistä kesäpäivistä, jolloin kaverien kanssa pystyi hukkaamaan tuntikaupalla aikaa videokasetteja metsästäessä jossain Kalifornian lukemattomista skeittipuistoista. Mitään uutta tai yllättävää haukan ja kumppanien menosta ei löydy, mutta joskus vanhassa oikeasti on vara parempi.
