Sulhanen vastoin tahtoaan
Larry löytää itsensä kiperästä tilanteesta, kun banjoa rämpyttelevä isäukko aikoo naittaa hänet tyttärelleen. Eräänlaisena tutorial-alueena toimivan saaripahasen sisältämien johtolankojen myötä naistenmiehen veri vetää edeltävästä Larry-seikkailusta tutun ihastuksen jäljille. Tällä kertaa kynnys on matalampi seikkailuun lähdettäessä, sillä pelintekijät ovat laittaneet mukaan oivallisen tutorial-osuuden kaikkien toimintojen oppimiseksi. Erityisen paljon kiitosta jaan tehtäväpäiväkirjalle, josta näkee työn alla olevat probleemat. Tämä vähentää huomattavasti ylimääräistä haahuilua etenkin silloin, jos ei muista mihin edellisellä pelikerralla jäi.
Kupletin juoni käy nopeasti selväksi: Larrylle tuttu Faith-neitonen on mukana myös jatko-osassa ja hän saa edelleen valkopukuisen sankarin sydämen pamppailemaan. Kaunotar on kuitenkin teillä tietämättömillä, joten johtolankojen saamiseksi juttua isketään tuttuun tapaan jokaisen hahmon kanssa – niin seikkailun edistämiseksi kuin myös huumorin toivossa. Jälkimmäistä on jälleen luvassa runsain mitoin, hymyn ollessa herkässä kiitettävän usein.
Se on sitkeää ja vihreätä, totta kai otan sen mukaan!
Tuttuun tapaan tavarapaljous seuraa Larrya seikkailun aikana, ja esineitä koskevia puzzleja joutuu pähkäilemään tuon tuostakin. Väärää tapaa kaiken maailman roinan yhdistämiselle ei ole, ja jokaista tarviketta voi yrittää yhdistää toisiinsa tai ympäristön kohteisiin. Tutkittavat kohteet saa kätevästi näkyviin iskemällä molemmat peliohjaimen tatit pohjaan. Vannoutuneet oldskool-pelaajat eivät välttämättä näin tee, mutta ainakin itselleni pelattavuus on tärkeämpää kuin kokeile-yritä-yhdistä -tyyppinen kikkailu.
Uutuutena pelintekijät ovat laittaneet mukaan eräänlaisia luonnospuzzleja, joihin tarvitaan yhdistelmä jos jonkinlaista härpäkettä. Näiden paras puoli piilee etenkin huumorissa ja pähkäilyssä, kun rakennetaan esimerkiksi lauttaa. Härskiä huumorintajua suorastaan kutkuttaa, kun katselee inventaarion tavarakokoelmaa, yrittäen samalla yhdistää jotakin vihjeeseen sopivaa tarviketta oikeaan slottiin.
Viihdyttäviä piirrospuzzleja on harmi kyllä vain neljä, ja niiden vastapainoksi yhdistellään yksittäisiä esineitä valikossa välillä jopa turhautumiseen saakka. Toki osa puzzleista on varsin loogisia, vaikka välillä joutuukin tuurin avulla kokeilemaan mikä sopisi mihinkin. Sen tunnustan, että yhden kohdan jouduin lunttaamaan netistä, oltuani pari päivää täysin jumissa. Lopputulemana hymähdin, että jutussa ei ollut juuri mitään logiikkaa. Sen jälkeen oli kuitenkin helppo ratkaista yksi iso kokonaisuus.
Tuttujen kierrätystä, lempeä ja purjehtimista
Sen suhteen pelintekijät ovat olleet hieman laiskoja, että muutamia edeltäjästä tuttuja hahmoja tavataan myös Leisure Suit Larry: Wet Dreams Dry Twicessa. Toki tutut kasvot ilahduttavat, mutta heistä saa enemmän huumoria irti vain silloin jos tuntee yhteisen menneisyyden vuonna 2019 ilmestyneen Larry-seikkailun osalta.
Sitä jäin harmittelemaan, että uutukaisessa ei ole enää Timber-sovellusta, ainoastaan kuumat hetket tallentava InstaCrap. Timber-profiilien kuvaukset lisäsivät huumoria kelpo lailla, ja sitä kautta saadut matchit muodostivat hienon kokonaisuuden ihmisiin tutustuttaessa – sai kokea pieniä ja viihdyttäviä seikkailuja isomman kuplan sisällä. Nyt lemmenseikkailut tarjotaan useimmiten vain osana tarinaa, eikä niiden eteen tarvitse kuin valita muutama puheenparsi.
Juonesta en uskalla paljastaa mitään pelikokemuksen pilaamisen pelossa. Sanotaan kuitenkin näin että on mielenkiintoista nähdä, miten pelaaja saa vihiä asioista pienten scriptattujen kohtausten myötä. Fiilis on parhaimmillaan kuin hyvää elokuvaa katsottaessa, jonka keskiössä Larry toimii. Seikkailun varrella voi huomata esimerkiksi Cast Away -elokuvaviittauksen. Tässäkin tosin sama juttu – huumoria irtoaa vain jos on katsonut kyseisen pätkän.
Pikkutarkoin silmin
Vaikka lähestulkoon poltinkin päreeni etsiessäni yhtä noin kymmenen pikselin kokoista asiaa saadakseni seikkailun etenemään, niin en anna sen pilata kokonaiskuvaa. Toki jonkinmoinen hidastusnappi olisi ollut paikallaan, kun navigointipallukkaa ei ole niin helppoa kohdistaa padilla. Ja loppupeleissä eräs puzzle ei vain kuulunut tykkäämäni huumorin piiriin, siksi jouduin katsomaan siihen ratkaisun.
Kohtasin myös suhteellisen monta kuolemaa noin 12 tuntia kestäneen seikkailun aikana ennen kuin sain sen maaliin. Yhteenvetona kannattaa hieman harkita mitä sanoo tai tekee, ellei halua katsella 80-luvun lopussa tehtyä pikselimäistä kuolinruutua jatkuvalla syötöllä. Se kun alkaa kyllästyttämään toistojen lisääntyessä. Pientä kritiikkiä ansaitsee myös Larryn nopeasti tylsäksi käyvä muutaman puheenparren sisältävä jutustelu, kun koettaa tehdä jotakin mahdotonta asiaa. Tässä on mielestäni menetetty mahdollisuus viljellä lisää huumoria peliin.
Lopputiivistelmänä totean, että huumorilla pärjää aina tämäntyyppisissä julkaisuissa, vaikka tarina ei olisikaan aivan niin iskevää sorttia. Ja aina voi antaa mielen rauhoittua rauhallisen musiikin parissa, joka miellyttävästi vaihtuu jokaisessa ruudussa uuteen kappaleeseen. Englannin taipuessa riittävän hyvin Leisure Suit Larry: Wet Dreams Dry Twice on edeltäjänsä tapaan neljän tähden arvoinen, vaikka tarina ei ihan sen tasolle ylläkään.
