Jaakko Herrasen blogi
Kirjoittelin tarinaa Microsoft Flight Simulatorin ensimmäisen päivän kokemuksistani, näin Xbox Series X -pelaajan näkökulmasta.
Hulppeasti koko maailman mallintava lentosimulaattori siis saapui Xbox Series X:lle, vieläpä (periaatteessa) ilmaiseksi suoraan Xbox Game Passiin. Fiksuna poikana olin pistänyt pre-downloadit päälle jo aikoja sitten, koska moinen ominaisuus on hyvä ja sellainen ylipäätään on mahdollista. No, kello 18, kun pelin oli tarkotus aueta, pärähti linjoille 27 gigatavun päivitystiedosto – se siitä ennakkolatauksesta siis. Mammuttimainen paketti valui konsolille tuskallisen hitaasti, vielä paljon hitaammin, mihin intternetsini pitäisi oikeasti kyetä. Jokusen tunnin odottelun jälkeen kuitenkin sain pelin käyntiin!
Pelikaaneja turbiinissa
...vain huomatakseni ruudulla punaisen herjan verkko-ongelmista. Valikoissa pääsin sompailemaan jotenkuten, mutta esimerkiksi kauppapaikka ja se ihanan houkutteleva "FLY"-namiska olivat saavuttamattomissa. Tuskailin aikani myös toimimattoman käyttöliittymän kanssa: Navigaatio vain ei toiminut kuten olisi pitänyt enkä pystynyt liikkumaan valikoissa käytännössä lainkaan. No, torppasin Xboxiini hiiren, jolloin ruudulle ilmestyi PC:ltä tuttu kursori – totta vie, Xbox tukee tätä nykyä suoraan ja mukisemati niin hiirtä kuin näppistäkin! Navigaatio oli aavistuksen helpompaa ja pääsin kokeilemaan tutoriaalia. Jokin vain töksähteli edelleenkin, sillä tutoriaalin avulias naisääni kertoi vähän mitä sattuu eivätkä namiskat vain tehneet kerrottuja asioita. Sukelsin siis Twitteriin purkamaan raivoani, koska miksipä ei.
Vastaava ongelma tuli heti vastaan kehittäjä Asobon tuntia aiemmin jättämästä twiitistä. Pelin Xbox-versio oli vähän turhankin avuliaasti ladannut Microsoftin pilvestä minulle jonkun todella hämmentävän kontrolli-schemen, jota olin käyttänyt vuosi sitten peliä pikaisesti PC:llä kokeiltuani. Tätä hiiri-näppis-padi-komboahan konsoliversio ei suostunut käsittämään sitten millään, vaikka periaatteessa se kyllä varmasti olisikin lopulta toiminut. Pääsin hiirellä pelin kontrolliasetuksiin ja muutin ohjain-schemen defaultiksi. Halleluja, kaikki toimii, nyt menoksi! Pistin vielä lataamaan pelin sisäisestä kaupasta maksuttomia World Update -paketteja (mm. Nordics, Japan), jotka nostavat pelin kokoluokaksi palttiarallaa 150 gigatavua, ehkä aavistuksen alle.
Tein pari tutoriaalia. Kävin lentämässä pari valikoissa mainostettua lentoa esimerkiksi New Yorkissa – kyllähän muuten näytti hyvältä! Päätin lähteä Oulun Lentoasemalta tutkimaan tuttuja lähitienoita. Bongasin heti kentän kupeesta Oulun Laskuvarjokerhon laskeutumisalueen, jonne itsekin jokunen vuosi sitten soolona kilometrin korkeudesta hyppäsin. Samalta näytti, vaikka alueen keskellä töröttävä legendaarinen tuulipussi (siihen on mahdollista törmätä laskeutuessa!) loistikin poissaolollaan. Siitä huolimatta näin sieluni silmin holtittoman kouluttajamme Sepon kaatuilemassa laskeutumisalueen reunalla.
Päätin lennellä piskuisella Cessnallani kohti Hailuotoa, pari viikkoa sitten pyörällä Bättre Folk -festivaaleille kulkemaani reittiä mukaillen. Ei lainkaan sitä legendaarisen pitkää ja hidasta lauttajonoa, vaan suoraan tuulimyllyjen välistä Luodon puolelle. Pistin konsolin Spotifystä taustalle fiilistelymusiikkia, näin Hailuodon pahamaineinen 30 kilometrin korpisuorakin taittui hetkessä – pyöräilyreissulta tuttua vastatuulta ei todellakaan tullut ikävä. Kävin katselemassa reaaliaikaisessa auringonlaskussa kylpevän Marjaniemen ja sain tietää Hailuodossa sijaitsevasta kiitoradasta, jonka yllä tein tyylikkään kaaren. Saaren yllä muuten liihotteli myös muutama muu yönkähmäinen virtuaalipilotti, kertoi lentotutka.
Bensaa oli vielä jäljellä, joten lensin suoraan kohti horisontissa siintäviä kaupungin valoja. Pyörin aikani pimenevän kaupungin yllä ihaillen Raattia ja Toivoniemeä, Hietasaarta ja Kuivasjärveä. Liitelin hiljaa Alppilan kukkulan ylitse ihastellen omaa taloani, joka näytti pelissä paremmalta kuin mikä harmaa möhkäle on tosielämässä.
Lähdin takaisin kohti Oulunsalon lentokenttää. Noudatin laskeutumisohjeita (kaikki avustukset päällä, tietysti) ja sain Cessnani oikeita taivaalle merkittyjä lentolinjoja pitkin silkinpehmeästi asfaltille. Kaarroin hiljaa pois kiitoradalta, tilasin kyytiläisille taksikuljetuksen, rullailin hiljaa lentokentän viereen, aivan siihen saman Laskuvarjokerhon laskeutumisalueen kupeeseen, ja sammutin moottorit. Ensimmäinen reilun tunnin mittainen lento suoritettu kunnialla alusta loppuun! Loppukevennyksenä kävin vielä pikaisen mutkan Posion yllä ja lopulta teleporttasin vielä Pohjoisnavalle, laskeutuen tyylikkäästi lumikentälle.
Microsoft Flight Simulator on aivan huikea peli ja ensimmäinen ensimmäistä kertaa oikeasti uuden konsolisukupolven kriteerit täyttävä elämys. Minä ainakin aion lennellä koko juuri alkaneen kesälomani, enkä pidä mitään muita pelejä yhtikäs minään!
Lisää aiheesta:
