Toimituksemme valikoi suosikkielokuvansa, jotka perustuvat kirjoihin. Mainittuna on vino pino teoksia aina itsestäänselvyyksistä (Taru sormusten herrasta) hitusen harvemmin mainittuihin (mykkäfilmi Suvaitsemattomuus).
Joonatan Itkonen
Kaikki sanovat oikeutetusti Taru sormusten herrasta -trilogian, joten en lähde toistamaan sen ansaittuja kehuja. Sen sijaan haluaisin kehua vähemmälle huomiolle jäänyttä sovitusta David Mitchellin mestariteoksesta Pilvikartasto. Mitchellin eeppinen mosaiikki kattaa hurjat toistatuhatta vuotta ihmiskunnan historiaa ja reilut pari tusinaa hahmoja eri aikakausilta. Tarinassa pohditaan sielunkiertoa, ajan virran valtavuutta ja omien tekojen vaikutusta jopa kaukaisiin ihmiskohtaloihin. Sitä pidettiin pitkään kuvauskelvottomana, kunnes Wachowski-sisarukset tarttuivat teokseen kiinni. Mukaan värvättiin vielä eurooppalaisen elokuvan yksi lahjakkaimmista tekijöistä, Tom Tykwer.
Wachowskien käsissä Mitchellin Matryoshka-nukkemainen kerronta löytää uuden rytmin, mutta sen sävel pysyy samana. Kirjassa tarinat katkeavat aina puolivälissä narratiivia, jonka jälkeen toinen aikakausi aloittaa oman osansa kerronnasta. Puolivälissä opusta teokset alkavat sulkeutua ja lukija kokee jokaisen tekstin uudestaan eri näkökulmasta. Tämä ei luonnollisesti toimisi elokuvassa, jossa katsojalta vaadittaisiin kokonaan uuden kokemuksen aloittamista puolentoista tunnin kohdalla. Wachowskien neronleimaus on yhdistää tarinat yhden sielun ympärille, joka matkaa aikakaudelta toiselle eri kehoissa. Samalla tämän ympärillä toistuvat elämät nähdään samojen näyttelijöiden silmin, joista jokainen ottaa uuden roolin sukupuoleen tai rotuun katsomatta.
Kokonaisuus on yksi kauneimmista elokuvista, mitä on ikinä tehty. Wachowskit ja Tykwer ohjaavat eri episodeja tarinasta vuorollaan, mutta yksikään niistä ei tunnu irralliselta. Lajityypit vaihtelevat näin ollen myös. Välillä seikkaillaan aavalla merellä, toisaalla puidaan kahden miehen välistä rakkaustarinaa vuosikymmenten halki, kun taas kaukaisessa tulevaisuudessa nähdään visioita dystooppisesta cyberpunk-metropolista. Kunnianhimoinen sekoitus tyylejä ja visuaaleja voisi helposti taantua sekasotkuksi. Mutta visionäärien käsissä se muistuttaa sadan vuoden takaista hengenheimolaista, D. W. Griffithin häkellyttävää mykkäelokuvaa Suvaitsemattomuus.
Risto Karinkanta
Ei voi vastata muuta kuin Taru sormusten herrasta -trilogia. Nyt jo parikymmentä vuotta vanhat elokuvat eivät ole vanhentuneet pätkän vertaa, ja ne edustavat edelleen 2000-luvun tärkeimpiä filmejä – niin taiteellisilta ansioiltaan kuin kassakoneen kilinän puolesta. Lähes kaikki teoksen nähneet ovat myös lukeneet Tarun sormusten herrasta kirjana. Hyi hyi, jos et ole vielä tarttunut eepokseen, et taida edes tiedä kuka Tom Bombadil on.
Sen sijaan harvempi on lukenut Blade Runnerin lähtöteosta, Philip K. Dickin romaania Palkkionmetsästäjä. Loistava elokuva perustuu vain löyhästi kirjaan, mutta juuri tämän vuoksi alkuperäisteoksen lukeminen on vaivan väärti. Tunnelma ja tuntuma ovat tuttuja, mutta juonessa on merkittäviä eroja. Tämän vuoksi kirja kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle, sillä se tarjoaa aivan uutta näkökulmaa filminsä katsoneille.
Tarja Porkka-Kontturi
Näitä on oikeastaan monta, vaikka yleisesti ottaen pidän kirjoja aina elokuvakäännöksiä parempina. En haluaisi valita yhtä parasta, mutta koska tässä ikään kuin pakon edessä niin on tehtävä, olkoon se Alfred Hitchcockin Linnut. Hitchcockin ohjaama vuonna 1963 Suomessa ensiesitetty elokuva perustuu löysähkösti Daphne Du Maurierin samannimiseen kauhutarinaan. Hurmaava Tippi Hedren tekee uskottavan roolisuorituksen varisten, korppien ja muiden siivekkäiden kauniin kuumottavassa sekamelskassa.
Jaakko Herranen
Minulla oli lapsena tapana selailla Posion mahtavan kirjaston kortistoa käytännössä kaikkien katsomieni elokuvien perusteella. Rakastin lukea lähdemateriaalia ja vertailla sitä leffaversioonsa, rakastan edelleenkin. Vietin kirjastossa tunteja lähestulkoon joka päivä.
Tällaisia enemmän tai vähemmän satunnaisotannalla mieleen jääneitä teoksia ovat Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän ja Paul Therouxin Moskiittorannikko. Näistä ensimmäinen on tietääkseni filmatisoitu vain kerran, mutta sitäkin tyylikkäämmin. Elokuva teki Jack Nicholsonista suosikkinäyttelijäni, eikä kovia kokevan velikullan varjoon jää hoitaja Ratchedina loistanut Louise Fletcherkään. Yksi parhaista elokuvista koskaan, piste.
Moskiittorannikko ei filmaattisena sovituksena aivan samaan yllä, mutta tästä huolimatta Harrison Fordin ja perheensä tuhoon tuomittu elämä Keski-Amerikan viidakoissa jäi mieleen positiivisessa mielessä. Peter "Truman Show" Weirin ohjaamassa teoksessa nähdään muuten myös Dame Helen Mirren ja nuori River Phoenix. Sarjamuottiin muutettu uusi versio Apple TV+ -palvelussa on ensimmäisen jaksonsa perusteella myös kelpo tuotos.
No, sitten se yksi ja ainut ja paras: Jurassic Park. Olin lukenut Michael Crichtonin tuotoksista ennen Dinosauruspuistoa Vieras tulevaisuudesta -teoksen (josta muuten myös tehty elokuva, huono sellainen). Kirjana viimeksi mainittu on Jurassic Parkiakin parempi, mutta valkokankaalla rymistelleet dinosaurukset saivat silti 10-vuotiaan katsomaan elokuvia täysin uudella tavalla. Dinosauruspuiston olen tainnut lukea kolmisen kertaa ja luen varmasti vielä uudelleenkin.
Petri Kataja
Edellä on mainittu hienoja kirjoihin perustuvia elokuvia. En lähde toistelemaan niitä kaikkia Sormusten herroista Jurassic Parkiin, mutta voisin mainita vielä Die Hardin.
Kyllä, Die Hard perustuu Roderick Thorpen kirjoittamaan Nothing Lasts Forever -teokseen, joka julkaistiin vuonna 1979. Aikamoista. Hieno filmi, hieno Alan Rickman.
Suurin ja mieleenpainuvin kirjoja ja elokuvia yhdistelevä kokemus itselleni on kuitenkin villin lännen rikosdraama Sistersin veljekset (The Sisters Brothers). Bongasin opuksen sattumalta eräässä kirjakaupassa ja ostin sen itselleni samoin tein. Tiesin filmin olevan tuloillaan, joten halusin kokea saman teoksen ensin tekstinä ja kotvan päästä valkokankaalta. Ja hyvä, että näin tein, sillä vaikka kyseessä on periaatteessa sama tarina, on se kerrottu kahden eri median kautta todella eri tavoin.
Asiaa ei tietenkään haitannut, että Sistersin veljekset on upea sekä tekstinä että elokuvana. Teos kertoo veljeskaksikosta, joka ansaitsee leipänsä palkattuina pyssynheiluttajina. Villin lännen tarinassa jahdataan yhtä (jos toistakin) miestä kullan ja palkkion perässä. Näytellyn version pääosissa nähdään mainiot John C. Reilly ja Joaquin Phoenix. Harmillisesti elokuva ei rahallista menestystä niittänyt, mutta kehuja se on kerännyt sitäkin enemmän.
