Spiritfarer on näet, jos nyt ei ihana, niin vähintään mainio yhdistelmä mielenkiintoista ja koukuttavaa pelailua. Mikäli nimike ei ole entuudestaan tuttu, niin antaa pelin Steam-sivuston kuvailla nimikettä: ”Spiritfarer on kotoisa hallinnointipeli, jonka aiheena on kuoleminen. Tehtäväsi kuolleiden lautturina on rakentaa vene, tutkia pelin maailmaa, auttaa henkiystäviäsi ja opastaa heidät mystisten merien poikki tuonpuoleiseen”.
Kuvailu ei ehkä kuulosta leppoisimmalta kokemukselta ikinä, mutta onneksi itse pelaaminen sitä on. Peli sai aiemmin tänä vuonna arviossamme neljä tähteä viidestä, mikä on myös mielestäni oikea arvosana. Nimikkeessä on paljon positiivista, hitunen naristavaa, sekä yksi asia, jota voisi korostaa arviotekstin kehumien asioiden lisäksi.
Kyseessä on nimittäin mitä mainioin saman sohvan kaksinpeli.
Merellinen seikkailu
Kerrataan itse Spiritfarerista ensin sen verran, että siinä Stella-päähahmo sekä hänen Daffodil-kissansa heräävät kreikkalaisesta mytologiasta tutun Charon-lautturin kyydistä. Kaksikon tehtävänä olisi ottaa Charonin pesti haltuunsa, mikä tarkoittaa henkiolentojen kärräämistä kohti tuonpuoleista.
Kuljettaminen luonnistuu massiivisen laivan avulla, jolle pitäisi rakentaa vaikka sun mitä rakennelmia henkien asumuksista aina keittiöihin, kasvimaihin, kanaloihin, valimoihin ja vaikka sun mihin muuhun. Eri eläimien muodossa olevia henkiä pitää miellyttää varustelemalla heidän tönöjään erilaisilla mukavuuksia, minkä lisäksi myös apetta olisi paikallaan ahtaa otusten suuhun. Niin ja henkiystävillä on myös monen sortin vaatimuksia (tehtäviä), joita täyttää kiertelemällä laivalla eri saarilla, hankkimalla tiettyjä esineitä ja rakentamalla erilaisia rakennuksia paatin kannelle.
Rakentelu ja henkien miellyttäminen edellyttävät erilaisia resursseja. Kerättävänä on monen, monen, monenlaista tavaraa, kuten puutavaraa, vihanneksia, kiviainesta, hiiltä, lasia, salamoita pullossa, kultalevyjä ja huomattavan paljon muuta. Erilaisia ruokareseptejä piisaa löydettäväksi ja keksittäväksi myös vaikka sun kuinka paljon.
Resursseja (sekä henkiolentoja itseään) keräillään kyytiin matkaamalla merialueella, jonka eri alueet aukeavat pikkuhiljaa käyttöön. Mitä enemmän resursseja, joilla päivittää paattia, sitä enemmän alueita tutkittavaksi. Pelissä on mielenkiintoinen luuppi, johon kuuluu tutkiminen, rakentaminen ja resurssien kerääminen. Matka ei ole sieltä hektisimmästä päästä, sillä eteneminen tuntuu joskus hitaalta, minkä lisäksi kaiken kokemiseen kulunee vähintään 20 tuntia, mutta todennäköisesti loppulukemana on 30 timman paremmalla puolella.
Mutta hei, se kaksinpeli
Tosiaan, Spiritfarerissahan on varsin oiva kaksinpeli. Kun yksi pelaaja ottaa ohjattavakseen Stellan, on toisen pelaajan mahdollista kontrolloida Daffodil-kissaa. Käsitykseni mukaan co-op-moodin mukanaolo ei ollut alusta asti selkeästi ilmaistuna, vaan se oli kuin erään sortin piilotettu ominaisuus. Nyt päivitysten jälkeen pelin käynnistyksessä on jo tarjolla selkeästi ilmaistu vaihtoehto kaksinpelille. Ja hyvä niin.
Kaksikko seilaa ympäriämpäri pelialueena toimivaa valtavaa merialuetta tehden kaikkea asiaan kuuluvaa puuhaa yhdessä. Kumpikin pelaaja pystyy rakentamaan tönöjä, määräämään paatin suunnan, kokkaamaan ruokaa ja antamaan apetta hengille. Matkan varrella kohdattavat saaret voi myös lähteä koluamaan kaksin keräten malmit, marjat ja aarrearkut parempaan talteen. Ja voipa henkiolentoja halata myös kissakkaana.
Spiritfarer on leppoisaa pelattavaa, joten kaksinpeli on jaettu ilo. Se on koko homman isoin plussa.
Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä kaksinpelaamisesta on myös suoranaista hyötyä. Pitkät paattimatkat voi hyötykäyttää tehokkaammin, sillä lisäkädet ovat aina paikallaan. Lisäresursseja voi omaan varastoon hankkia tehokkaasti, kun yksi pelaaja sahaa pöllejä laudoiksi yhdessä verstaassa ja toinen pelaaja työstää samaan aikaan metallia toisessa pajassa. Tehokasta ajankäyttöä tämä.
Lisäksi kahdesta hahmosta on hyötyä muun muassa laivan seilatessa vaikkapa erilaisiin myrskyihin, joissa kerätä vaikkapa salamaniskuja, ruudun poikki lentäviä meduusaolentoja ja ties sun mitä muuta.
Mutta kokemuksen jakaminen kahden pelaajan kesken on mukavampaa kuin kaiken puuhailun hoitaminen pitkien laivamatkojen aikana soolona. Sitä ei voine korostaa liikaa.
Mutta pientä nurinaa toki on. Isoimmat miinukset tulevat siitä, että Daffodil-kissa ei taivu aivan kaikkiin toimiin, joihin Stella pystyy. Eri hahmoille puhuminen ei nimittäin luonnistu kissan hahmossa ollenkaan, mikä on ymmärrettävää joskin harmillista. Kun kyydissä matkaavat olennot huutelevat erilaisia tehtävänantojaan, pitää ykköspelaajan juoksennella pitkin ja poikin kantta ja rakennuskasoja kuunnellakseen mitä vaatimuksia sitä tällä kertaa on luvassa. Sama toistuu myös saarilla, joissa kohdattavat olennot suostuvat puhumaan ainoastaan Stellalle.
Ymmärtäähän tuon, harvemmin sitä vastaan tuleville kissoille tulee kerrottua kovin pitkiä tarinoita.
Pelin yksi miinuspuoli noin muutenkin on se, että henkimatkalaiset pulisevat omia asioitaan. Ja paljon. Liiankin kanssa. Puheissa on, kuten arviossamme todettiinkin, rankkojakin aiheita yksinäisyydestä vanhuuden sairauksiin, joihin liittyvät turinat on kirjoitettu taiten. Mutta sitä tekstiä on aivan liikaa. Ja jatkuva seilaaminen resurssien perässä voi olla puuduttavaa, etenkin näin pitkän pelin ollessa kyseessä. Mutta kaksin meno on mielekkäämpää.
Muutamasta miinuspuolesta huolimatta on pakko todeta Spiritfarerin olevan mukava, vakavasta aiheestaan huolimatta lämminhenkinen ja mielekäs seikkailu. Kaksinpeli on iso plussa.
Spiritfarer on saatavilla PC:lle, Stadialle, Switchille, PlayStation 4:lle sekä Xbox Onelle. KonsoliFINin neljän tähden arvostelun voi lukea tämän linkin kautta. Peli on myös tarjolla osana Game Pass -palvelun valikoimaa.
