Petri Katajan blogi
Olisin näet itse kruunaamassa Deathloopin yhdeksi vuoden parhaista peleistä, ellei jopa sitten suorastaan parhaaksi. Metroid Dread on myös vahva ehdokas tälle pallille, joten varmaksi en osaa sanoa. Ja Returnalia en ole vielä pelannut.
Oli miten oli, Deathloop ei aluksi vaikuttanut siltä, että se tulisi mitään palkintoja itselleen nappaamaan. Ensimmäiset videot eivät saaneet huutamaan hurraata, minkä lisäksi nimikkeen esittely jokaisessa mahdollisessa PlayStation-presentaatiossa sai osan pelaajista suorastaan kyllästyneeksi jo ennen pelin julkaisua.
Onneksi lopputulos on kuitenkin kultaa. Ohessa kuusi syytä, miksi peli on mitä mainioin.
1. Nerokas idea
Deathloopissa pelaaja ohjaa aikaluuppiin juuttunutta Colt-pyssysankaria. Homman nimenä on selvittää tavalla tai toisella, miten päästä irti itseään alati toistavasta päivästä. Homman nimenä on, että pelimaailmana toimiva Blackreef-saari ihmisineen kaikkineen palaa alkutilaansa jokaisen päivän päätteeksi.
Saman päivän toistuminen näkyy pelaajalle niin, että tekipä saaren neljässä eri kentässä sitten mitä tahansa, niin luupin alkaessa alusta nämä tekoset nollautuvat. Viholliset palaavat eloon, käännetyt vivut takaisin aiempaan asentoonsa ja niin etiäpäin. Myös Colt herää joka aamu samalta rannalta jonkin sortin tyhjien juomapullojen kera, kuolipa sitten edellisessä luupissa tai ei. Harmillisesti myös ongelman ratkaisuna potentiaalisesti olevat Visionary-hahmot palaavat eloon, eikä unohtaa sovi käytössä olevien varusteiden (aseet, kyvyt, pieniä parannuksia tarjoavat palikat) häviämistä inventaariosta.
Ainakin aluksi, kunnes tarjolle aukeaa kyky sitoa eri varusteet Coltiin. Pikkuhiljaa sankarimme arsenaali kasvaa ja eri tehtäviin pääsee suuntaamaan entistä hulppeampien taitojen ja tussarien kanssa.
Eri varusteiden ansaitseminen ja saman päivän sekä kenttien koluaminen on paitsi varsin nokkelaa myös hauskaa. Tähän vaikuttavat olennaisesti seuraavat syyt.
2. Tieto on valtaa
Vaikka aikaluupin alkaessa kaikki asiat palaavat alkuasentoonsa, on Coltilla jotain sellaista, mikä antaa hänelle mahdollisuudet tehtävän onnistumiseen. Nimittäin tietoa.
Colt näet muistaa aiempien kierrosten aikana oppimansa asiat. Ai, se ovi aukeaa koodilla 1564? Tuo Visionary-pahis vierailee tuossa rakennuksessa aamupäivän aikana? Nämä sekä muut hahmojen puheista, löydetyistä lapuista ja sähköisistä viesteistä poimitut vihjeet pysyvät muistissa.
Ei ole siis haitaksi, vaikka kuolema kohtaisi, jos on oppinut jotain uutta. Iso osa tarinasta ja maailmanrakentamisesta hoidetaan myös tekstin muodossa, joten matkan varrella kohdattavat löpinät kannattaa lukea.
3. Vähän ympäristöjä, mutta vaihtelua piisaa silti
Blackreef-saari jaetaan neljään alueeseen, ”kenttään”, joihin pääsee tutustumaan joko aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä tai illalla. Alueet ovat erilaisia ajankohdasta riippuen. Aamupäivällä kunnossa oleva talo voi olla palanut iltapäivään mennessä, kun taas aiemmin sulana ollut vesi voi olla jäätynyt etenemisreitiksi. Saarella rellestävät viholliset tekevät myös sitä enemmän tuhoa ympäristölleen, mitä pidemmälle päivässä mennään.
Vaikka koettavana onkin vain neljä aluetta, ovat ne tarpeeksi mielenkiintoisia ja vaihtelevia eri aikamuodoissaan haluamaan koluta niitä.
4. Pelityyli pelaajan mukaan
Deathloopin maailma on rakennettu niin, että pelaajat voivat päästä tavoitteisiinsa joko pyssyt tanassa tai salakavalasti edeten. Kohdetta, vaikkapa kukistamistaan odottava Visionary-hahmoa, voi lähestyä aseet laulaen tai vaikkapa lattian alla olevia käytäviä pitkin liikkuen. Hahmon kuin hahmon voi pistää machete-terällä matalaksi, jos tämän taakse pääsee hiippailemaan huomaamatta.
Etenemistyyliin vaikuttavat matkan varrella kerättävät kyvyt. Visionaries-hahmoja pätkimällä saadaan suurempia taitoja, jotka mahdollistavat vaikka lyhyiden matkojen teleporttaamisen, hetkellisen näkymättömyyden tai vaikkapa isomman vahingon tekemisen. Lisäksi kentistä löytyy pienempiä avuja tarjoavia palikoita, joita voi käyttää joko Coltiin itseensä tai hänen pyssyihinsä. Tarjolla on nopeampaa kameroiden hakkerointia, pienempää rekyyliä, nopeampaa liikkumista ja paljon muuta. Kyllä näillä eväillä päästään pitkälle.
Ja tosiaan, Coltin oma henkilökohtainen kyky on selvitä kuolemasta kaksi kertaa per luuppi, kun kolmas kuolema on lopullinen. Tai niin lopullinen kuin aikaluupissa nyt voi olla.
5. Ylimääräinen kapula rattaissa
Blackreefillä on jumissa Coltin ja muiden hahmojen lisäksi myös Julianna, kenen pääasiallinen halu on saada Colt hengiltä. Julianna toimii eräänlaisena ylimääräisenä pomovastustajana, joka toisinaan tunkeutuu samoihin kenttiin, joissa pelaajan ohjastama pyssysankari on.
Pelaajan haluista riippuen Julianna voi olla joko tekoälyn ohjastama vaara tahi toisen pelaajan kontrolloima vielä sitäkin suurempi uhka. Verkon välityksellä saapuva toinen pelaaja onkin huomattavasti nokkelampi ja usein myös arvaamattomampi tapaus, joka saa pulssin varmasti nousemaan.
Toisen pelaajan kanssa kissan ja hiiren leikkiminen oli ainakin itselleni suurta hupia. Mieleen jäi etenkin muuten tyhjässä bunkkerissa kauempaa kantautuneet juoksuaskeleet, jotka enteilivät yhteenottoa toisen pelaajan kanssa pyssyt laulaen. Hetken päästä tapahtunut yhteenotto oli nopea, kaoottinen ja lopulta itselleni voitokas.
Joka kerta tämä taistelu ei toki ollut mieleen, sillä yhdessä kentässä kohdattu Julianna keskeytti muuten hyvin edenneen luupin. Kuolema kohtasi, joten ei kun takaisin alkuun. Mutta onneksi Juliannan voi säätää olevan joko kuka tahansa muu pelaaja, joku omalta kaverilistalta tai tekoälyn ohjaama rellestäjä. Tai tyystin pois päältä.
6. Ulkoisesti ja sisäisesti pätevä
Deathloopin maailma on varsin pätevä. Maailmaa katselee mielellään, minkä kruunaa männävuosikymmeniltä lainattu värimaailma ja esineistö. Tunnelma on kohdillaan. Tarjolla on tukku mukavan erilaisia luotitussareita ja mukana on kosolti huumoria. Kaikki hupailu ei aina osu kohteeseensa, mutta meno on sopivan kevyttä ja ei-itseään-liian-vakavasti-otettavaa. Peli tuo myös etäisesti mieleen männävuosien TimeSplitters-räiskinnät.
Vaikka Deathloopin on kehitellyt Arkane Studios, jolla ei ole tekemistä TimeSplittersit luoneen Free Radical Studiosin kanssa, niin ainakin kumpikin peli kolkuttelee samaa makuhermoa, ainakin itselläni.
Kontrolleille pitää antaa peukkua, sillä kaikki vain toimii. PlayStation 5:n ohjain tärisee ja värisee mallikkaasti pyssyjen ampuessa ja etenkin metallioven sulkeutuessa kenttien alussa ja lopussa.
Pari natistavaa asiaa olisi
Pelin luonteen takia tallentaminen onnistuu vain kenttien välillä. Kesken kentän koluamisen ei päästä pistämään pelitilannetta talteen, joten aivan lyhyitä pelisessioita ei parane pistää tulille. Etenkin jos haluaa koluta kentän joka sopen, kannattaa siihen varata useampi hetkonen.
Pelin paussittaminen ei myöskään pistä pelitilannetta täysin poikki. Jos satut pistämään taukovalikon päälle kesken tulitaistelun, ei kannata olla yllättynyt, jos palaa takaisin kertaalleen kuolleen Coltin pariin.
Ja näiden asioiden lisäksi pitää todeta, että tarinan aivan vihoviimeinen metri ei ole aivan yhtä lihaisa kuin olisin halunnut, mutta tämä on pieni asia.
Oli miten oli, on Deathloop kaikkinensa yksi tämän vuoden parhaista peleistä itselleni. Se on yhdistelmä erilaista ja tuttua keitettynä kokoon varsin maistuvaksi keitokseksi. En voi olla tätä suosittelematta muille, mikäli kiinnostus on sattunut heräämään tämän tekstin tai jonkin muun asian myötä.
Viisi tähteä viidestä, myös minulta. Pelistä on arviot julkaistu jo aiemmin ja niitä lukemaan pääsee tästä sekä tästä linkistä (klik). Keskustelualueemme ketjuun pääsee hyppäämään puolestaan tästä linkistä klikkaamalla.
Lue myös:
