Kauas on tultu kikkeleistä
Netflixin loistelias American Vandal sai paljon kehuja kriitikoilta, mutta suurelta yleisöltä mukadokumentti – dokumenttia jäljittelevä fiktiivinen sarja – jäi pienemmälle huomiolle. Siinä missä American Vandalissa parodioitiin true crime -dokkareita (kukapa ei muistaisi kikkelivandalismi- taikka kakka-anarkisti-tapauksia), samojen tekijöiden Players imitoi Chicago Bullsin dynastiasta kertovan The Last Dancen tyyliä ja muita samankaltaisia urheiludokumentteja. Ajassa hypitään joukkueen ja sen lähipiirin tärkeimpiin hetkiin sekä haastatellaan entisiä pelaajia nykyhetken aikajanan avautuessa katsojille haastattelujen rinnalla. Katsojalta ei vaadita League of Legendsin tuntemusta tai esportsin seuraamista, vaikka muutamat vitsit varmasti aukeavatkin paremmin lajia tunteville.
Kymmenestä episodista koostuva kokonaisuus keskittyy jokaisessa jaksossa tiettyyn hahmoon tai tapahtumaan samalla kun League of Legends -joukkue Fugitive tavoittelee uutta nousua rohkealla kokoonpanomuutoksella. 27-vuotias Creamcheese (Misha Brooks) on Fugitiven perustajajäsen – samalla myös tiimin kasvot ja sielu. Seitsemän vuotta sitten kaikkien rakastama tähtipelaaja uhosi tuovansa seitsemän mestaruutta juuri ammattilaistasolle nousseelle joukkueelle, mutta vuosia myöhemmin palkintokaappi ammottaa edelleen tyhjyyttään. Lupaavasta nuorukaisesta on tullut ikäloppu veteraani.
Omistajaportaassa menestystä ei enää jakseta odottaa, joten kokoonpanoon tuodaan Twitchin kautta tunnetuksi noussut Organizm (Da'Jour Jones), 17-vuotias LoL-ihmelapsi. Tämä pistää koko joukkueen dynamiikan uusiksi, sillä valokeilassa paistattelemaan oppinut, selkeästikin narsistinen ja äärettömän lapsellinen Creamcheese joutuu opettelemaan monia asioita uusiksi. Eikä homma ole introvertille tulokkaallekaan helppoa.
Tämä ei ole yksinpeli
Dan Perraultin ja Tony Yacendan kultainen kosketus näkyy sarjassa, joka on samaan aikaan ajankohtainen, hauska, ärsyttävä ja jollakin kummalla tavalla lämmin. Koomiset tilanteet ja juonikuviot vedetään vakavalla naamalla loppuun asti ilman kompromisseja. Suuri kunnia kuuluu myös roolitukselle: American Vandalin tapaan, tekijät ovat löytäneet projektiin näyttelijät, jotka eivät tunnu keksityiltä hahmoilta, vaan aidoilta ihmisiltä – vikoineen päivineen. Pääkaksikon lisäksi mukana ovat Fugitiven muu kokoonpano ja organisaatio. Creamcheesen lapsuuden ystävä ja entinen pelaaja Kyle Baxton (Ely Henry) toimii nykyisin tiimin valmentajana ja hänen vaimonsa April (Holly Chou) hoitaa sopimusasioita.
Players naureskelee myös elektronisen urheilun nopealle kasvulle ja sen ympärillä kehittyneelle bisnekselle. Fugitivenkin omistaa mikäpä muu kuin valtava NBA-organisaatio, joka on hommassa mukana vain rahan takia. Pukumiehet eivät pelaamista – saati niiden harrastajia – paljoa arvosta, jos voittosarake näyttää miinusta. Kauden aikana koetaankin jos jonkinlaisia haasteita ja muutoksia, joihin kukin reagoi omalaatuisella tavallaan. Tilannetta vaikeuttaa myös Twitchissä mesoavat ex-pelaajat, Twitterin äänekkäistä seuraajista puhumattakaan. Pahin kaikista tuntuu kuitenkin olevan itse Creamcheesen ego. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä selvemmäksi käy, että aiemmin Nutmilk-nimimerkillä pelannut tähtipelaaja peittää epävarmuuttaan ja yksinäisyyttään lapsellisilla ylilyönneillä. Yliampuvalla bro-meiningillä suosioon nousseella Fugitivella on pitkä tie terveelliseen, kommunikoivaan työympäristöön, jos he aikovat voittaa himoitun mestaruuden.
Creamcheesen viimeinen tanssi?
”Olisi varmasti kiva pelata vain päivät”, toteaa vanha opiskelukaveri, ymmärtämättä millaista omistautumista kilpapelaaminen vaatii nykypäivänä. Paljon ohjelmasta rakentuukin olettamuksien ja ulkokuoren päälle. Players parodioi esportsin ympärille rakentunutta kulttuuria, jossa energiajuomien tuotesijoittelulle on aina tilaa, Twitchissä kellutaan porealtaissa kesken striimin tai tubettajat huutavat äärimmäisyyksiin vietyjä mielipiteitään OMG-lauseiden lomassa. Karikatyyrit ovat kaikessa ärsyttävyydessään hauskoja ja hyvin aitoja – eikä edes pahasti ylilyötyjä. Toisaalta sarja raapaisee vain varovasti pintaa fanikulttuurin toksisuudesta ja verkkohäirinnästä, mikä ikävä kyllä on suuri osa pelikulttuuria.
Loppujen lopuksi Players on kuitenkin tarina joukkuepelaamisesta ja kommunikaatiosta. Se on taitavasti luotu kertomus kasvamisesta, tiimityöstä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Vaikka alussa hahmokaartin luonteenpiirteet tuntuvat luotaantyöntäviltä, onnistuvat tekijät luomaan Fugitivesta kiinnostavan, inhimillisen brändin. Se on pienoinen ihme.
Players on katsottavissa viikottain Paramount+:lta.
