Olipa kerran
Octopath Travelerin maailma on mielikuvitusrikas sekoitus steampunkia, itämaista mytologiaa, lännenelokuvaa, korkeafantasiaa ja jopa sci-fiä. Se elää jossain lajityyppien rajojen ulkopuolella, jossa lukemattomat kohtalot ohittavat toisensa yhä uudestaan vuosisatojen aikana. Ideana on, että jokainen kahdeksasta eri tarinasta antaa erilaisen pelikokemuksen. Hahmot ovat yksilöitä niin historiansa kuin taitojensa puolesta. Kun pelaaja valitsee hahmonsa, maailma avautuu heidän näkökulmasta alusta loppuun.
Sarjan ensimmäinen peli esitteli kahdeksan erillistä tarinaa, jotka kulkivat käsikädessä hetken aikaa. Sen jatko-osa antaa pelaajan valitsemalle hahmolle parrasvalon, jonka kehään muut tarinat ajoittain pilkahtavat. Muutos tekee kokonaisuudesta henkilökohtaisemman kuin aiemmin. Tämän vuoksi arvostelu käsitteleekin omaa hahmoani. Toisten tarinat näyttävät erilaisilta.
Oma tarinani kertoo kaukaisen sotaherran suvun nuorimmasta pojasta, Hikarista, jonka lempeä sielu kärsii väkivaltaisen maailman myllerryksessä. Hänen käsissään valtakunnasta tulisi tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kellään ei olisi asiat huonosti. Mutta hovin juonittelut, hänen raakalaismaisen isoveljen verenhimo ja heitä ympäröivän maailman monimutkainen politiikka ovat jatkuvasti tämän unelman tiellä. Vuosien yrittämisestä huolimatta Hikari pian löytää itsensä pakolaisena omasta valtakunnastaan. Jäljellä on vain epätoivoinen unelma, jota hän ei voi toteuttaa yksin.
Matkallaan Hikari kohtaa unohtumattomia ihmiskohtaloita, joista jokainen vaikuttaa hänen omaan maailmankuvaan. Nuori kauppias etsii keinoa poistaa köyhyys maailmasta. Päähänpotkittu tanssija haluaa kohota maailman tunnetuimmaksi viihdyttäjäksi. Metsästäjä haluaa hallita luonnon hirveimpiä otuksia, jotta voisi niiden avulla suojella kotiaan. Jokainen heistä heittäytyy maailman suurten virtojen vietäväksi, eikä yksikään palaa kotiin sellaisena kuin ennen oli.
Yhdessä tien päällä
Pintapuolisesti kaikki osa-alueet ensimmäisestä Octopath Travelerista ovat tallella. Maailma on yhä 2.5-ulotteinen sekoitus vanhaa ja uutta, jota tutkitaan semi-avoimen pelikentän kautta. Taisteluita ilmestyy satunnaisesti, mutta tasaisella syötöllä. Vuoropohjainen taistelumekaniikka on liki muuttumaton. Mutta pieniä parannuksia löytyy, joista jokainen on merkki siitä, että Square Enix kuunteli ensimmäisestä osasta saatua palautetta tarkasti. Jopa ääninäyttely, joka oli ilahduttavan hyvää ensimmäisessä osassa, on nyt huomattavasti parempaa.
Vuoropohjaista mättöä tahdittaa uusi työ-mekaniikka, jota kartutetaan Job Points -pisteillä. Hahmot aloittavat matkansa yhden ammatin osaajina, mutta matkalla kokonaisuutta voi ehostaa kahdeksalla uudella taidolla, jotka tulevat eri ammattien alalajeista. Työpisteitä kerätään taisteluista ja kokemuspisteiden ohella, joita sitten ohjataan ryhmän sisäisesti sopiville tekijöille. Aluksi mekaniikka vaikuttaa nysväämiseltä, joka tulee siistin ja hienosäädetyn toiminnan tielle, mutta mitä pidemmälle peli etenee, sitä paremmaksi paljastuu myös uuden systeemin hienoudet. Loppua kohden oman joukkion menoa on melkein mahdoton estää, jos on löytänyt hyvän yhdistelmän erilaisia duuneja jokaiselle. Nokkelimmat tekijät keksivät peliä rikkovia yhdistelmiä jo ensimmäisten tuntien aikana.
Taistelujen ulkopuolella ryhmän yhteistyötä lisätään uusilla kyvyillä, jotka vaikuttavat heitä ympäröivään maailmaan eri tavoin. Kauppias voi ostaa palveluita ja palkata väkeä mukaan seikkailuun. Varas voi lahjoa tietoa ihmisiltä. Lopulta jokaisella on jotain tekemistä, oli sitten pientä tai suurta. Idea on erinomainen, mutta toteutus jää pinnalliseksi. Lopulta kykyjen käyttö on rajattu tiukasti vain tiettyihin hahmoihin ja hetkiin, eikä niistä oteta irti kaikkea sitä, mitä siitä voisi. Ehkä sitten jatko-osassa.
Maailma on myös elävämpi kuin aiemmin. Uusi päivää ja yötä vuorotteleva mekaniikka antaa myös pelin visuaalisen ilmeen päästä valloilleen. Suurkaupungit tuntuvat ihan erilaisilta, kun yö on laskeutunut ja lamput hehkuvat syvässä pimeydessä. Tämäkään uudistus ei välttämättä ole sellainen harppaus eteenpäin, jota olisi toivonut, mutta se on merkki siitä, että Octopath Traveler -sarja vielä kokeilee uusia polkuja. Jokaisesta niistä voi tulla jotain suurta tulevaisuudessa.
Kaikki nämä osa-alueet kutoutuvat yhteen saumattomasti, mikä on näin suurelta peliltä iso saavutus. Jos miettii, mitä kaikkea Octopath Traveler 2:sen pitää tehdä, että eri tarinat toimivat ilman kompurointia, alkaa pää mennä pyörälle. Matka voi alkaa kaukaisen aavikon reunamilta ja jatkua lähestulkoon vapaasti loppua kohti vailla pakotteita, eikä yksikään hetki saa mennä ristiin aiemman päätöksen kanssa. Kokonaisuus muistuttaa Valitse oma seikkailusi -kirjoja, jotka olivat huikeassa suosiossa 90-luvulla. Niissä hypättiin aina sopivalle sivulle omien päätösten perusteella, josta tarina jatkui tiettyyn suuntaan.
Tätä lisää ja heti
Octopath Traveler 2 on parhaimmillaan silloin, kun se antaa hahmojen ja tarinan hengittää. Takashi Hinon ja Kakunoshin Futsuzawan käsikirjoitus on yksi parhaita, mitä Square Enixiltä on tullut vuosiin. Se ymmärtää, että tarinan ei tarvitse olla mega-luokan eepos ollakseen eeppinen. Nyt hahmojen kohtalot ja koitokset ovat pieniä. Vaakalaudalla ei ole koko maailmankaikkeus, ainoastaan heidän henkilökohtaiset maailmansa. Jos ne sortuvat, sortuu heidän olemassaolonsa ihan yhtä varmasti kuin suuremman luokan tuhossa. Tämä pienimuotoisuus tekee kokonaisuudesta inhimillisen ja käsinkosketeltavan.
Kun mukaan heitetään vielä pelin ällistyttävän nätti visuaalinen ilme, Yasunori Nishikin jumalainen musiikki ja tarkkaan viilattu pelattavuus, niin Octopath Traveler 2:sta on vaikea löytää valittamista. On totta, että sen tietyt mekaniikat eivät ole yhtä syvällisiä kuin toivoisi ja tiettyjä elementtejä voisi hioa entisestään. On täysin validia huomauttaa, että välillä kauniskin grafiikka voi näyttäytyä suttuisena, kun ruudulla on paljon kaikkea yhtä aikaa. Mutta ne ovat pieniä valituksia, jotka kalpenevat kokonaisuuden rinnalla.
Kokonaiskuvana Octopath Traveler 2 on vertaansa vailla oleva vanhan koulukunnan seikkailuroolipeli, joka on edustaa lajityyppinsä parhaita puolia. Se on sykähdyttävä ja koskettava seikkailukertomus, jossa hahmojen kohtalot vievät mennessään. Näitä tarinoita kuulee mielellään vielä monen pelin verran.
