Aiemmin tänä vuonna pelaajia nimittäin hemmoteltiin Metroid Prime Remastered -pelillä, joka toi vuonna 2002 GameCubelle julkaistun avaruuseepoksen Nintendon uusimmalle konsolille, Switchille. Nyt paluun ovat suorittaneet myös "kuutiolle" julkaistut kaksi ensimmäistä Pikmin-seikkailua.
Niistä ihkaensimmäinen, vuonna 2001 julkaistu Pikmin, tekee comebackin nimellä Pikmin 1. Mutta kannattiko, onko kyseessä pelaamisen arvoinen uusioversio?
Kasviskumppaneita, niitähän riittää
Alkuun pientä kertausta. Pikmin-saagan aloittava osanen kertoo tarinan vieraalle planeetalle pakkolaskun tekevästä kapteeni Olimarista. Tai tarinan ja tarinan, sillä tässä ihkaensimmäisessä teoksessa ei ole juonikuvioita oikein nimeksikään. Homman nimenä on tutkia muutamia pelialueita ja kerätä niistä kaikki raketista laskussa irronneet osaset talteen, jotta kovan onnen kapteeni pääsisi takaisin kotiinsa.
Olimar ei onneksi joudu samoamaan vieraassa ympäristössä täysin yksin, sillä avuksi löydetään käytännössä heti pelin nimihahmot, pienet Pikmin-kasviolennot. Otukset näyttävät ottavan komentoja vastaan hyvin, joten homman nimenä on Olimarin muodossa komennella näitä olentoja tekemään sitä, kantamaan tuota ja mätkimään noita.
Ja puuhaa näille otuksille riittääkin, sillä Olimar itse ei pysty tekemään paljoa tepastelua ja pientä nyrkinheilutusta kummempaa. Kasvikset hoitavat asioiden kantamisen, siltojen kasaamisen, pommien raijaamisen, vihollisolentojen kurmottamisen ja paljon muuta. Otukset myös kanniskelevat saalista omiin "pesäsipuleihinsa", jotka puolestaan luovat lisää Pikmin-otuksia pelaajan käskytettäväksi. Aikamoista luonnon kiertokulkua.
Kapteenimme käskyläisinä on tässä seikkailussa kolmen sortin Pikmonneja: punaisia, keltaisia ja sinisiä. Jokainen variaatio on varustettu hitusen erilaisilla kyvyillä. Siniset voivat hengittää veden alla, punaiset sietävät tulta ja keltaisia voi viskoa muita korkeammalle noin muun muassa.
Homman nimenä olisi kerätä alus kasaan 30 päivän kuluessa, muuten Olimarin käy kalpaten. Päivät seikkailussa kestävät noin vartin. Niiden loppumetreillä olisi syytä kerätä Pikminit kasaan, jotta koko sakki voi paeta maan kamaralta yläilmoihin pakoon yön kauhuja. Taakse jätetyt kasviotukset joutuvat vihollisten kitusiin.
Näistä aineksista saadaan aikaiseksi kompakti seikkailu täynnä strategiaa vaativaa pähkäilyä, aivopähkinöitä ja avaruusaluksen osasten keräämistä.
Aiempaa näyttävämpi kasvissekoitus
Mitenkäs kasvisten paluu Switchillä pelittää käytännössä? Ei lainkaan hassummin.
Pikmin 1:n Switch-versio pohjautuu vuonna 2009 julkaistuun Wii-julkaisuun. Nyt koettavana oleva teos on ulkoisesti koreamman näköinen parempine resoluutioine kaikkineen, joskaan tarjolla ei ole kuitenkaan niin suurta hyppyä eteenpäin kuin vaikkapa siinä äskettäin julkaistussa Metroid Prime Remasteredissa. Kuten mainittua, myös kyseinen eepos on alun alkaen lähtöisin GameCube-konsolilta, minkä lisäksi sen pystyi kokemaan Wiillä.
Ulkoasusta huomaa kyllä, että kyseessä on alun alkaen männävuosien peli. Etenkin maankamara näyttää nykystandardeilla karulta, kuten muut yksityiskohdat. Metroidiin verrattuna kasviotusten seikkailu jää armotta kakkossijalle. Kyseessä ei ole superluokan päivitys, mutta suhteellisen kelvollinen kasvojenkohotus. Tämä voi kuitenkin nostattaa ajatuksia tuotoksen hintalappua katsoessa.
Liikeohjausta on kuitenkin paranneltu, joten se on pitkälti samanlainen kuin Pikmin 3 -julkaisussa, minkä lisäksi kontrolleihin on lisätty muuta pientä säätöä. Tästä peukkua.
Mihin se aika oikein katosi?
Ulkoasullisen nurinat eivät lopulta ole suuren suuri haitta. Pikmin 1 on oiva peli, jota on varsin hauska pelata. Sillä on hallussaan hyvän pelin taika, joka menee usein näin: "Jos sitä jatkaisi vielä pikkaisen, oho, mihin se tunti oikein meni".
Isommalla järjestysnumerolla varustetut sarjan pelit ovat toki kehittyneempiä, ja ensimmäinen Pikmin-seikkailu tuntuu jonkin sortin prototyypiltä uudempien seikkailujen jälkeen. Tämä ei ole suoranaisen huono asia. Ykkösseikkailu keskittyy karanneiden alusten osasten haalimiseen muutamilta alueilta, ja kun se on tehty, on peli läpi. Lopputekstejä pääsee katselemaan mukavan nopsaan jo noin 8 - 9 tunnin päätteeksi. Veikeän kompaktia.
Eniten nurinaa aiheuttavat kolme asiaa. Niistä ensimmäinen on kamera, joka toisinaan pistää hanttiin erillisistä kontrolleista huolimatta. Toinen seikka ovat nurkkiin ja esteisiin jumittuvat Pikmonnit. Osa kasvisjoukoista jää helposti pööpöilemään erilaisten esteiden taakse, jos pelaaja tekee hitusenkin tiukempia käännöksiä.
Kontrollien kaikki hienoimmat näppäinyhdistelmät eivät myöskään itselleni iskostuneet selkärankaan, vaan esimerkiksi tietyn sorttisen Pikminin valikoiminen heittoa varten vaati itseltäni aina napin tai parin turhia painalluksia.
Vaikeustaso ei pelissä ole kovin korkea, joskin tietyt pomovastukset ja vaikkapa kulkureittien huono suunnittelu vihollisten keskeltä aiheuttavat otusten kuolemia. Voi sitä otusten kuolonääntä. Sitä pääsee kuulemaan etenkin suuremmissa pomotaistoissa, joita on seikkailun varrella muutamat kappaleet.
Lisäksi pienenä huomiona voisi mainita, että musiikillisesti tämä ensimmäinen kasvikumppanien seikkailu ei ole se upein ikinä. Taustamusiikki sopii paikallensa, joskaan sitä ei ole kovin paljoa, eikä siitä jää paljoa kerrottavaa jälkipolville.
Nämä ovat onneksi pieniä asioita. Pikmin 1 on oiva peli, jota pelaa varsin mieluusti edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
Mikäli ei ole kasvisten ensimmäiseen seikkailuun aiemmin koskenut, ja kiinnostusta on kompaktiin keräilykokemukseen, on nyt oiva hetki kokea Pikmin. Siis Pikmin 1.
