On langattomia, on langallisia, on koristeltuja, on valoilla varustettuja, on tylsähkön näköisiä.
Nyt käsittelyyn otettava Xbox-laitteille suunniteltu PowerA Fusion Pro 3 ei koreile ulkoasullaan, mutta se ei haittaa, sillä sen perustoiminnot pelittävät kuten pitääkin. Ja onpa mukana vaihdettavaa analogitattia ja ohjaimen takana olevia ylimääräisiä nappeja.
Kiva on kotelo
PowerA ei ole ensimmäistä kertaa ohjaimien maailmassa, sillä valmistajalla on jos jonkin sortin ohjuria sekä Xboxille että myös muille laitteille. Nyt valokeilassa oleva PowerA Fusion Pro 3 on Xbox Series X|S:lle suunniteltu langallinen ohjain, joka jatkaa edeltäjänsä linjalla joidenkin muutosten kera.
Ja mikäpä siinä jatkaessa, sillä summaten kyseessä on varsin soiva peli muutamilla huomioilla varustettuna.
Aivan ensimmäisenä tässä kokonaisuudessa silmiin osuu paketointi. Nimittäin! Ohjain oheistarvikkeineen on näet pakattu erilliseen kovaa muovia olevaan koteloonsa. Sen suojassa Fusion Pro 3 kulkee hyvin mukana vaikkapa kaverin luokse. Oivallista. Paketointi on myös muuten mukavan värikästä. Ikään kuin vastapainona itse pääasialle, josta kohta enemmän.
Itse ohjaimen syleilyssä on mukana kaksi vaihtoehtoista analogitattia sekä perin oleellinen usb-c-johto, jolla on pituutta kolme metriä. Painotetaan vielä, että piuha on tarpeen pitää ohjurissa kiinni, jotta se ylipäätään toimii. Piuha sulahtaa vehkeen ylälaidassa olevaan omaan porttiinsa.
Ohjainkotelon alla puolestaan on pari tarraa ja ohjevihko, joka selittää toiminnot selkeästi. Huomiona toki se, että ohjaimen takana olevien painikkeiden käyttö opastetaan vain kuvamuodossa, ilman tekstiä. Ei sillä, selkeätähän tuo on, kuten myöhemmin selviää.
Harmaa suorittaja
Jos kotelo näyttää hienolta, niin itse ohjaimen voi sanoa olevan puolestaan tylsän näköinen. Harmaa, yksinkertainen ulkoasu on tällä kertaa homman nimi. Eipä sillä, että käsissä pidettävän ohjausvekottimen kovin korea pitäisi olla, mutta ulkoasulla tätä pakettia ei myydä.
Kaikki virallisistakin Xbox-ohjaimista tutut painikkeet ja paikka 3,5 mm audioliitännälle ovat oikeilla kohdillansa. Niiden lisäksi ohjaimen etupaneelin alalaidassa on vipunen kuulokkeiden äänenvoimakkuutta ja mikrofonia varten. Näppärällä namiskalla voi säätää äänenvoimakkuutta sekä pistää mikin päälle ja pois päältä. Hieno lisä, jonka soisi olevan yleisempikin.
Noin muuten laite näyttää aikamoisen samanlaiselta kuin aiempi versionsa, etenkin etupuoleltaan, mutta takana olevissa painikkeissa on tapahtunut isoja muutoksia. Kakkosversiossa ohjaimen takapuolella olevat napit olivat näet kuin siivekkeet, mutta uutukaisessa nämä painikkeet on upotettu itse ohjaimeen. Omasta mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, joskin kyseessä on toki mielipideasia sen mukaan kumpaan omat sormet taipuvat paremmin.
Takanamiskojen käytöstä ohjain saa peukkuja. Niistä on eniten iloa kilpailullisissa moninpeleissä, joita pelatessa ei sormia nyt tarvitse nostaa analogitateilta lainkaan.
Nappien ohjelmointi on yksinkertaista, eikä siihen tarvita erillistä ohjelmistoa: Painetaan ohjaimen takana olevaa ohjelmointinappia pohjassa muutamat sekunnit, jolloin merkkivalo syttyy palamaan. Sitten painetaan namiskaa, joka halutaan ohjelmoida takapainikkeeseen. Viimeisenä painetaan sitä takapainiketta, josta toimintoa halutaan käyttöön. Näytön LED-valo vilkkuu ja välkkyy joka kohdassa ilmaisten meneillään olevaa vaihetta. Helppoa ja nopeaa, joskin se täytyy mainita, että joka taustanamiska pitää ohjelmoida erikseen yksi kerrallaan.
Omaan makuuni alemmat taustapainikkeet voisivat olla hieman alempana, että niihin osuisi sormenpäillä, mutta muuten niiden käyttö on suorastaan nautintoa.
Lisää säätövaraa tarjoavat vipuset, joilla voi säätää liipaisinten liikkumavaraa. Jos haluaa liipaisinten reagoivan herkemmin, voi sen säätää näiden lukkojen avulla. Tiedä sitten, onko tästä suurta apua, sillä mielestäni liipaisimet ovat jo sellaisenaan herkänpuoleiset jo ilman mitään lisäsäätöä.
Muuten etupuolen painikkeet kirjainnamiskoista ristiohjaimeen ovat mukavan napakoita ja toimivat kuten olettaa voi – siis hyvin.
Vaihda tattisi pidempään
Kuten mainittua, tulee laitteen mukana toiset analogitatit, jotka voi vaihtaa halutessaan käyttöön. Vaihtoehtoiset versiot ovat valmiiksi ohjaimessa olevia korkeammat, minkä lisäksi toinen niistä on kovera, eli se on ulospäin kaareva. Ohjaimen etupaneelin nostaminen paikaltaan on suorastaan erikoisen helppoa, kuten myös tattien vaihtaminen.
Toisin kuin edeltäjässään, Pro 3:n mukana saapuu vain yksi etupaneeli. Ei siis vaihtoehtoa harmaalle näkymälle.
Pro 3 istuu ainakin omaan käteeni varsin hyvin. Kumipäällysten kädensijojen lupaillaan tarjoavan hyvän otteen, eikä tätä väitettä tee mieli testin perusteella lähteä kiistämään.
Tärinätoiminto puolestaan toimii kuten pitääkin, eikä se ole liian äänekäs, kuten joskus muissa laitteissa on päässyt käymään.
Fuusiovoimaa
Mutta sitten on yksi asia, joka on perin olennaista huomioida. Nimittäin hinta. Yli 80 euron, parhaimmillaan yli 90 rahan, hintalappu voi tuntua hitusen kovalta, jos miettii ohjaimen ulkoasua ja muita mainittuja pieniä murheita. Myös kolmen metrin pituinen kaapeli kannattaa ottaa huomioon, mikäli konsolin ja sohvan välillä on tätä pidempi välimatka.
Kaiken kaikkiaan jäädään kuitenkin isosti plussan puolelle takapainikkeiden, napakoiden nappien ja aina varsin mukavan kuulokesäätöjen ansiosta.
Harmaata, toimivaa suoritusta.
Lisää aiheesta:
