Versio: USA:n myyntiversio
Julkaisija: Tecmo (Euroopassa Microsoft)
Kehittäjä: Team Ninja
Pelin kotisivu
Ryu palaa juurilleen
Ninja Gaiden tekee paluun yli 10 vuoden tauon jälkeen. Tecmon haastava
ja elokuvamainen toimintaseikkailu kukoisti edellisen kerran 80- ja
90-luvun taitteessa kolmella NESille julkaistulla pelillä. Uusin, vain
Xboxille julkaistava Ninja Gaiden jatkaa sarjan päähahmon ja Dead or
Alive -mätkinnöissäkin piipahtaneen Ryu Hayabusan seikkailuja, vaikkei
suoraan pohjaudukaan edellisiin Ninja Gaideneihin.
Pelisarjan
Xbox-inkarnaatio tuo mukanaan kasapäin uudistuksia. Peli on nyt täysin
kolmiulotteinen ja sen myötä pelimekaniikkakin on muuttunut niin, että
joka suuntaan aukeavista tiloista voi saada kaiken hyödyn irti.
Perusidea on kuitenkin pysynyt samana: vastaan vyöryy toinen toistaan
vaikeampia vihollisia, jotka haastavat pelaajan pelaamaan niin hyvin
kuin mahdollista. Ninja Gaiden onkin noin 10 pelitunnin perusteella
todella vaikea jo pelin helpoimmalla vaikeusasteella. Jos nopeista ja
yllätyksiä täynnä olevista perusvihollisista vielä selviää, voimakkaat
tasopomot lyövät luita kurkkuun kaksinverroin. Onneksi suorastaan
järkyttävän alun jälkeen peli muuttuu nautittavammaksi, kun saa
käyttöönsä tehokkaampia aseita ja oppii hyödyntämään niitä oikein.
Peli ei ole pelkästään tiukkaa toimintaa, vaan mukaan on ripoteltu myös
pieniä hyppelyosuuksia, joissa Ryun akrobatia pääsee oikeuksiinsa.
Lisäksi peliin on rakennettu yksinkertaisia puzzleja, jotka useimmiten
liittyvät oven avaamiseen piilotettua vipua tai maagista esinettä
käyttämällä.
Hallitse liikkeesi
Pelattavuus
toimii pääsääntöisesti hyvin. Ryun iskuissa on munaa, kun hän pistelee
vihollisia nippuun monipuolisilla liikkeillään. Peruskontrollit on
rakennettu hivenen eri tavalla kuin muissa Xbox-peleissä: X-nappi
toimii tilannesidonnaisesti joko valintapainikkeena tai nopeana iskuna.
Systeemissä on se heikkous, että joskus taistelut saattavat ajautua
sellaisten objektien läheisyyteen, joita käytetään X-painikkeella.
Onneksi pelitilanne pysähtyy esimerkiksi laatikkoa avatessa, joten
henkeään ei sentään sen takia menetä. Keskittyminen voi kuitenkin
herpaantua.
Muut päänapit ovat saaneet toimintoja osakseen seuraavasti: Y-nappi
tuottaa tilanteen ja painamispituuden mukaan joko voimakkaan iskun,
erikoishyökkäyksen tai lopetusliikkeen. B:stä pelaaja voi käyttää
heitto- ja ampuma-aseita, kuten heittotähtiä sekä jousipyssyä. A vastaa
hypyistä ja vedessä liikkumisesta. Pelissä ei ole erillistä nappia
seiniä pitkin juoksemiselle, vaan peli hoitaa tämän automaattisesti
pelaajan hypätessä seinää kohti. Tulokulma ratkaisee suoritettavan
liikkeen, eli toisin sanoen jos juoksee suoraan seinää kohti, Ryu
juoksee pystysuoraan seinää ylöspäin, ja jos pelaaja tulee vinosta
kulmasta, Ryu lähtee juoksemaan seinää pitkin eteenpäin.
Vasemmanpuoleinen tatti kontrolloi Ryun perusliikkeitä (kävely, juoksu)
ja niiden suuntaa. Sitä hyödynnetään myös joissakin liikesarjoissa sekä
esimerkiksi jousipyssyn ensimmäisen persoonan tähtäysmoodissa.
Normaalisti oikeanpuoleinen tatti kontrolloi ensimmäisen persoonan
kameraa, josta on hyötyä etenkin ympäristön hahmottamisessa. Yksi Ninja
Gaidenin pelimekaniikan avainsanoista on vastustajien hyökkäysten
torjuminen sekä torjunnan jälkeen tehtävät vastaiskut. Ryu voi torjua
normaalit iskut ja kevyiden aseiden ammukset vasenta liipaisinta
painamalla. Yhteistyössä vasemman tatin kanssa sillä voi myös suorittaa
nopean kuperkeikan tiettyyn suuntaan, jolla on hyvä väistää
voimakkaimmat iskut. Oikeanpuoleinen liipaisin palauttaa harhailevan
kameran takaisin Ryun selän taakse, ja musta nappi näyttää alueen
kartan.
Edellä kuvattu kontrollimalli kuroutuu yhteen varsin
vauhdikkaaksi ja monipuoliseksi taistelusysteemiksi, jonka samaisen
kehittäjän Dead or Alive -peleistä saamat vaikutteet ovat selvät.
Erilaisia liikesarjoja on runsaasti ja kova vaikeusaste myös pakottaa
pelaajan käyttämään muitakin kuin perusliikkeitä. Taisteluissa
refleksit, taidot ja keskittyminen pistetään kovalle koetukselle. Ninja
Gaiden ei kuitenkaan tunnu niin ärsyttävältä kuin voisi kuvitella,
koska viholliset eivät huijaa pelaajaa. Loppujen lopuksi pelaajan oma
osaaminen ratkaisee.
Näyttää hyvältä
Ninja
Gaiden on graafisesti upea peli. Team Ninja ja Tecmo ovat tunnettuja
tavalla tai toisella kauniista peleistään, mutta kukapa olisi uskonut,
että Xbox venyisi käytännössä Dead or Alive 3:n tasoiseen grafiikkaan
toimintaseikkailussa? Mätkintä- tai rantalentopallopelissä ympäristöt
ovat sen verran pieniä, että yksityiskohtia voidaan pakata näkyviin
mielettömiä määriä, mutta Ninja Gaiden kärsii korkeintaan joidenkin
tekstuurien lievästä suttuisuudesta. Piirtoetäisyys on huippuluokkaa ja
ympäristöt elävän näköisiä. Lisäksi monet pienemmät objektit ovat
rikottavissa pirstaleiksi.
Tehosteilla on kikkailtu
järkevästi. Valaistus on luonnollista, vaikkei olekaan dynaamista
(esimerkiksi luolassa valonlähteen voi rikkoa pimentämättä luolaa), ja
nätisti liplattava vesi näyttää vedeltä. Erilaisia heijastuksia on
käytetty taitavasti muun muassa kiiltävässä kivilattiassa, ovien
lakatuissa puukarmeissa ja lasipinnoilla. Heijastukset luovat eri
materiaaleille niiden ominaispiirteet, jottei kaikki näyttäisi
staattiselta ja mattapintaiselta. Monipuoliset partikkeliefektit
korostavat eri objektien välistä vuorovaikutusta ja ympäristöjen
elävyyttä.
Katseen vangitsee kuitenkin pelin upeasti mallinnetut hahmot.
Yksityiskohtien määrä on huikea ja animointi erityisen sulavaa.
Varsinkin moninaiset tasopomot ovat hämmästyttäviä ilmestyksiä.
Vihollishahmojen jouheva liikkuminen tekee niistä myös siinä mielessä
vaikeita vastuksia, että niiden käyttämät liikeradat eivät ole
erityisen selviä ja sen takia niiden tekemisiä on vaikea ennustaa.
Graafisen malliesimerkin Ninja Gaidenista tekee kaiken kruunaava sulava
ruudunpäivitys. Todella lievää hidastumista on havaittavissa kaikkein
tiukimmissa tilanteissa, mutta se ei varmasti haittaa ketään.
Sahalaitoja ei ole nimeksikään, ja peli tukee kuvaa terävöittävää
Progressive Scannia (vain NTSC-versiot) sekä laajakuvaa. Kun vielä
tyylitajukin on ollut kehittäjillä kohdallaan eräiden naishahmojen
luonnottomia rynttäitä lukuun ottamatta, Ninja Gaidenin voi huoletta
kruunata kauneimmaksi Xbox-peliksi tähän asti.
Äänipuolellakaan ei ole mitään suurempaa valittamista. Miekan kalinat,
taustaäänet ja muut tehosteet ovat kaikki korkealaatuisia ja toimivat
Dolby Digital 5.1 -tilassa. Ääninäyttely on ihan hyvää, joskin jotkut
miesäänet ovat hieman liiankin bassovoittoisia. Hyvänä ratkaisuna
ainakin USA-versiossa ääninäyttelyn ja tekstityksen voi valita joko
englanniksi tai japaniksi. Ainoa suurempi pettymys äänipuolella oli
ensimmäisten kenttien musiikit, jotka eivät ole aivan yhtä lennokkaita
kuin Ninja Gaidenin muutamissa trailereissa.
Potentiaalinen hitti
Ninja Gaiden vakuutti. Alun perusteella peli on hyvin viimeistelty,
pelattava ja teknisesti lähes moitteeton. Vaikeusaste kuitenkin
vaikuttaa sen verran korkealta, että jos ei ole tottunut
old-school-tyyliseen haasteeseen, Ninja Gaiden voi osoittautua liian
kovaksi palaksi. On sinällään sääli, että peliin ei olla kehitetty yhtä
pykälää helpompaa vaikeustasoa, sillä sen luulisi laajentavan pelin
kohdeyleisöä. Hivenen sekavaa kameraa lukuun ottamatta näin
mukaansatempaavaa ninja-toimintaa tulee kuitenkin niin harvoin
markkinoille, että sen soisi sopivan niin suurelle pelaajakunnalle kuin
mahdollista. Jos pitää haasteesta, Ninja Gaiden vaikuttaa nautittavalta
kokonaisuudelta.
Pelin lopullinen arvostelu julkaistaan PAL-version ilmestyessä toukokuussa.
