Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Crash

Ihminen on outo eläin. Ei tarvita kuin jotain hieman kalliimpaa tavaraa kuten autoja, joita sitten hajotetaan täysien katsomoiden edessä. Ja kaikilla on hauskaa. Destruction Derbystä vaikutteensa hakenut Crash tietää sen ja iskeekin ensimmäisenä tämän lajin edustajana Xboxille.

Yksinkertaista

Crashin perusidea on helppo osata ulkoa. Otetaan auto, valitaan areena ja hajotetaan autoja. Pelkkä hajottaminenhan olisikin ennen pitkää tylsää, joten Rage on tuonut Crashiin myös toisenlaisia tavoitteita ja pelimuotoja mukaan. Autovarikko koostuu kymmenestä keksitystä autosta, jotka jakaantuvat kolmeen eri luokkaan. On muskeliautoja, urheiluautoja ja hot rodeja ja jokaisesta kaarasta on myös tarjolla kahdeksan erilaista maalipintaa. Alussa kaikki autot eivät tietenkään ole käytössä, mutta pelaamalla ne saa kovin helposti avattua. Autopuoli onkin näin hyvin hoidossa, sillä vaikka luokkien sisällä autojen eroavaisuus on pientä, on eri luokkien välinen ero kuitenkin huomattava. Toki jokaisella luokalla on omat kisat missä kyseinen auto pärjää parhaiten, kuten esimerkiksi Hot Rodit ovat tuhoamiskisojen kuninkaita raskaan painonsa ja kestävyytensä takia. Hitautensa takia ne eivät kuitenkaan pärjää monissa muissa kisoissa.

Ratoja ja areenoita pelistä löytyy 16 kappaletta, joista neljä on käytössä vain moninpelin puolella. Ratojakin saa auki pelaamalla, eikä alussa valittavana ole kuin muutama. Ratojen laatu on myös hyvin vaihtelevaa. Osa toistaa ankarasti samaa kaavaa, mutta myös mielenkiintoisiakin löytyy, etenkin Semara Race Arena ja Lighting Ridge, joissa pinnan epätasaisuus ja töyssyt sun muut kummut luovat mukavaa näköestettä ja tekevät taistelusta näin jännittävämpää.

Pelimuotoja Crash sisältää mukavasti. Arcade-puolelta löytyy seitsämän erilaista moodia. On pisteiden metsästystä eri tavoin, kilpa-ajoa, puollustus- ja hyökkäystaistelua. Uramoodin puolella on vielä sankka joukko erilaisia tehtäviä, tosin uramoodissa suurin osa tehtävistä on normaaleja "hajoita eri tavalla" -tehtäviä. Poislukien pelkät tuhoustehtävät, erilaisuus myös tuntuu näissä pelimoodeissa, vaikkakin pidemmän päälle pelattua monet alkavat maistua hyvin samanlaiselle.

Gentlemen, start your engines!

Pelattavuus voisi olla Crashissa parempi. Autot käyttäytyvät todella löysästi ja käsijarrukin toimii futuristisen tehokkasti. Jo lyhyen pelisession jälkeen tulee selväksi, että realismia pelissä ei ole edes haettu, mutta silti ohjattavuudessa on paljon parannettavaa. Tälläisenään se haittaa monien uramoodin tarkkuustehtävien suorittamista, mutta toisaalta helpottaa sisällepääsyä peliin. Peli onkin todella helppo oppia ja soveltuu siksi loistavasti lyhyisiin moninpelihetkiin. Uramoodi on helppo ja lyhyt, eikä siitä kerran pelattuna ole pitkäaikaista iloa. Tärkeintä tuntuukin olevan, että sitä kautta saa kaikki autot ja radat avattua moninpeliä varten. Moninpeli onkin Crashin ehdoton suola. Kaveria vastaan kisatessa hauskuuskerroin nousee heti monta pykälää. Crash onkin niitä pelejä jotka todella hyötyvät neljän ohjaimen kytkemisestä koneeseen. Verkkopeliä Crash ei tue, mutta eipä sitä juuri jääkään kaipaamaan.

Pelattavuuteen ohjaustakin suuremman kolauksen tuo järkyttävät latausajat, jotka vain tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Huonon suunnittelun takia myös samaa kisaa uusiessa peli lataa yhtä pitkään. Crashin latausajat ovatkin yllättävän pitkiä Xboxilla ja jäi hieman semmoinen maku ettei kovalevyn väliaikaistiedostoja ymmärretä hyödyntää ollenkaan. Tuskaisinta latausaikojen kanssa leikkiminen on uramoodissa, jossa saattaa joutua uusimaan tiettyjä tehtäviä kerta toisen perään, jolloin odottaminen alkaa todella käymään hermoille.

Ohjaimen kontrollit ovat pelin linjaa mukaillen yksinkertaiset ja helpot oppia. Ohjain myös puskee pelissä aika kovat tärinät, joten joidenkin kannattanee kytkeä ne asetuksista pois päältä. Asetuksista ei valitettavasti pääse vapaasti säätämään ohjaimen toimintoja, vaan on pakko tyytyä valmiiksi suunniteltuihin yhdistelmiin, joita on yhteensä 6 erilaista. Perusasetuksillakin pärjää toki aivan loistavasti, kiitos yksinkertaisen ohjauksen.

Pelti paukkuu

Grafiikat ovat Crashissä kohdallaan. Alkaen aina valikoista saakka, ne ovat selkeitä, pirteän näköisiä ja kiiltävät kuin vastavahattu auto. Itse pelin aikaista grafiikka voi sanoa jo kauniiksi ja tähän onkin Crashin kohdalla selvästi panostettu. Areenat eroavat ulkonäöllisesti toisistaan selvästi. Autot ovat erittäin tyylikkäästi tehty ja ovatkin erittäin hyvännäköisiä. Myös pientä kivaa on radoista löydettävissä, kuten reaaliajassa toimivat tulostaulut. Valaistus toimii sekin mallikkaasti ja luo omaa tunnelmaansa kisan päälle.

Kun pelin aiheena on jonkin hajottaminen, on tuloksen syytä myös näkyä pelatessa ja tämänkin puolen Crash hoitaa hyvin. Pelti menee ruttuun, osia irtoilee ja ovet heiluvat vapaina. Nähdessään kaverin auton oikeasti rampana saa aivan uutta puhtia puskea se vielä kerran seinälle ja mahdollisesti hajottaen sen pienen räjähdyksen saattelemana kokonaan. Valitettavasti autojen toimintaan törmäysten vaikutus on erittäin vähäistä, eikä hajoamisen
partaalla oleva auto ole vielä pelistä ulkona. Nitroja on rajattu määrä jokaisessa autossa ja törmäyksissä tuntuu vallitsevan nopeamman etu, eli nopeampi auto ei ota paljoakaan vahinkoa kun taas hitaampi kärsii siitä oikein kunnolla. Myöskin esteisiin törmäilystä seuraa vain lievästi vahinkoa.

Crashin ääni- ja musiikkipuoli on peliin sopivaa ja tuntuu toimivan hyvin. Äänipuolella ei nähdä mitään erityistä, vaan aika peruslinjassa pysytään. Ei ärsytystä, ei ihastusta. Musiikkipuoli puolestaan sopii peliin ja vaikken kitararockin suurin ystävä olekaan, niin sitä kuuntelee aivan mielellään pelin taustalla. Hyvänä ominaisuutena tämäkin peli tukee omia ääniraitoja, joten jokainen saa taas omat kappaleet käyttöön jos normaalit musiikit eivät miellytä.

Lyhyesti

Crash ei varmasti ole kaikkien makuun. Yksinkertainen idea, helppo ja lyhyt yksinpeli, pitkät latausajat ja heikko ohjattavuus syövät toki peliltä paljon pisteitä ja ystäviä. Näiden alta löytyy oikeasti hauska peli, varsinkin moninpelinä, josta on varmasti iloa vielä monena tylsänä syysiltana. Mitä useamman ohjaimen omistat ja mitä useammin luonasi käy kavereita pelaamassa, sitä varmempi ostos Crash on.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi