Mechit ovat olleet perinteisesti japanilaisen viihdeteollisuuden tuotoksia,
mutta viime vuosina etupäässä länsimainen peliteollisuus
on onnistunut saamaan aikaiseksi laadultaan vähintään tyydyttäviä
roboryminöitä. Rage yrittää pistää lisää
vettä myllyyn tuomalla markkinoille Gun Metaliksi ristityn pelin, jossa
pelaaja voi mm. vaihtaa Mechinsä muotoa yhdellä napin painalluksella.
Pelin taustatarinana toimii merkittävä tieteellinen löytö,
jonka avulla ihmiskunta on siirtynyt pois kuolevalta maapallolta kauas maankaltaselle
Helios-nimiselle planeetalle, käyttäen valoa nopeampia madonreikiä
matkustamiseen. Elämä kukoisti uudella planeetalla, kunnes he hyökkäsivät
ilman varoitusta. Vihollisaluksia saapui kuin loputtomana virtana vieraalta
planeetalta tuhoten kaiken elävän tieltään. Vuosien taisteluiden
ja valtavien tappioiden seurauksena paikallinen hallinto päätti käynnistää
koodinimeltään Gun Metaliksi kutsutun projektin. Lähes kaikki
jäljellä olleet voimavarat kohdistettiin aseeseen, joka tulisi muuttamaan
sodan suunnan. Havoc Suit oli syntynyt. 10 metriä korkea yksikkö varustettuna
tuhoisalla asearsenaalilla ja mahdollisuudella muuttaa mutoaan myös tehokkaaksi
taisteluhävittäjäksi omaa riittävästi potkua kukistaa
vihollinen ja säästää ihmiskunta lopulliselta tuholta. Tässä
vaiheessa pelaaja astuukin kuvaan ja suoraan Havoc Suitin ohjaimiin. Juoni jää
todellakin vain taustatarinaksi, sillä sitä ei sen enempää
pelin aikana selitellä, vaan pelaaja hyppii tehtävästä toiseen
tehden vihollisten aikeet tyhjiksi. Tähän tosin ei pelin aikana tullut
kiinnitettyä sen suurempaa huomiota ja homma toimii näinkin.
Pelilevy koneeseen ja menoksi
Kohtalaisen hyvin toteutetun alkuvideon jälkeen
pelaajan eteen aukeaa selkeät, mutta varsin niukat valikot. Päävalikosta
löytyy vain New Game, Load Game ja Delete Game. New Gamen tai Load Gamen
kautta pääsee pelivalikkoon, josta löytyy vain Select Mission
ja sisällöltään niin ikään köyhän puoleinen
Options. Moninpeliä kaivanneet pettyvät varmasti, sillä peli
ei sisällä minkäänlaisia moninpelimahdollisuuksia. Ennen
itse pelitilanteeseen siirtymistä pelaaja voi vielä kustomoida Havoc
Suitin ja Jetin aseistusta. Ensimmäisissä tehtävissä valinnan
varaa ei ole käytännössä lainkaan, mutta suoritetuista tehtävistä
peli palkitsee pelaajaa yhä tehokkaammilla aseilla, joista pelaaja sitten
voi valita tehtäväkohtaisen aseistuksensa. Gun Metalin latausajat
eivät ole päätähuimaavia, mutta etenkin pelitilanteesta
takaisin valikoihin siirryttäessä olisi toivonut hivenen rivakampaa
toimintaa. Tehtävien latautuminen ei ole onneksi kovinkaan tuskallista,
nimittäin Rage on liittänyt tehtävänannon latautumisen yhteyteen.
Graafisesti peli on melko näyttävä. Varsinkin piirtoetäisyys
ja hienosti toteutettu tuli pistävät positiivisesti silmään.
Muita hyviä asioita tällä osa-alueella ovat saumattomasti animoitu
Havoc Suit ja siirtyminen Jetiksi tai Jetistä takaisin alkuperäiseen
muotoon ovat kaunista katseltavaa, eivätkä tekstuuritkaan hassumpia
ole. Etenkin maastotekstuurit ovat yksityiskohtaisia, kiitos Xbox-peleissä
paljon käytetyn neljän päällekkäisen tekstuurikerroksen.
Valaistusefekteillä on kikkailtu myös ihan mukavasti, mutta sitten
siirrymmekin niihin heikkouksiin. Massoittain tulvivat vihollisalukset eivät
ole mitenkään erikoisia ja peli olisi kaivannut vielä paljon
optimointia, sillä ruudunpäivityksessä on pahoja hidastumisia
aina kun tulitaistelu on kiivaimmillaan kymmenien vihollisyksiköiden kanssa.
Näennäisesti loputtomiin jatkuvista ympäristöistä huolimatta
pelialueen rajat tulevat joka suunnassa jossain vaiheessa vastaan ja peli kääntää
automaattisesti pelaajan menemään vastakkaiseen suuntaan. Maasto kumpuilee
pelialueen sisällä ihan nätisti, sieltä täältä
löytyy metsiköitä, toimivia maatiloja ja ehkä turhankin
simppeleitä pieniä kaupunkeja, mutta samaa ei voi sanoa katsottaessa
kaukaisuuteen - jonnekkin pelialueen ulkopuolelle. Rage on nimittäin tällä
saralla kulkenut sitä helpointa tietä ja on jättänyt rajatun
pelialueen ulkopuolen täysin mallintamatta. Tällainen loputtomiin
jatkuva tasainen maasto ei kuulu enää tämän vuosituhannen
peleihin.
Pelialueen sisällä olevat ympäristöt ovat onneksi tuhottavissa;
tiheät metsät sekä harvemmat puistikot voi polttaa tai kaataa
tieltään, kivet murskautuvat Havoc Suitin massiivisen lapikkaan alle,
rakennukset tuhoutuvat niitä tulittaessa ja maatiloilla tai vapaana kulkevat
eläimet hajoavat lihaskimpuiksi vadelmamehupilven saattelemana. Xboxin
kiintolevy on pistetty tässä vaiheessa töihin, sillä tuhottu
ympäristö myös pysyy sellaisena koko pelin läpi.
Äänipuolella kaikki pelaa kuten sopii toivoakkin Dolby Digital 5.1 -tuen
puutteesta huolimatta. Aseet erottaa selvästi toisistaan äänien
perusteella ja räjähdykset kuulostavat hyviltä. Aseiden paukkeen
ja alusten ryminän tauottua peli ei paljon muita ääniä toistakkaan,
mutta toisaalta tämän tyylisessä pelissä se on hyvin tavallista.
Energian ollessa vähissä pelaajan alus alkaa pitämään
piipittävää varoitusääntä, joka etenkin tiukassa
tilanteessa tuo kummasti lisää potkua tunnelmaan. Havoc Suitin kriittisestä
tilasta muistuttaa myös naisääni, mutta tilannetietoja voisi
jaella useamminkin kuin vain juuri ennen tuhoutumista ja ammusvarastojen täydentyessä.
Tehtävänannon hoitaa napakasti armeijasävyyn puhuva miesääni,
jonka puheista voi olla montaa mieltä. Itseäni tämä alkoi
pitemmän päälle ärsyttämään, sillä puheet
ovat joka kerta samat ennalta määrätyissä tilanteissa. Taustalla
soivat elektrohenkiset musiikkiraidat eivät ehkä ole kaikkien mieleen,
mutta omasta mielestäni ne käyvät pelin tunnelmaan hyvin. Tyytymättömät
voivat myös käyttää omia Xboxin kiintolevylle tallennettuja
soittolistojaan.
Onko sinusta Havoc Suitin ohjaamoon?
Kontrollit vaativat hivenen totuttelua, mutta muutaman pelitunnin jälkeen
pelaaminen pitäisi sujua ilman sen pahempia takelteluja. Havoc Suittia
ohjataan samalla tyylillä kuin Master Chiefiä Halossa, sillä
erotuksella, että Gun Metal on kuvattu kolmannesta persoonasta. Vaikka
aluksen muodon muuttaminen on toteutettu yksinkertaisesti yhdellä napilla,
niin itse prosessi ei ole ohi silmän räpäyksessä. Tämän
takia muotoa ei kannata välttämättä lähteä muuttamaan
kiperimmässä tilanteessa. Pelistä löytyy kaiken kaikkiaan
viisi esiasetettua nappula-asetelmaa, jotka eroavat toisistaan jonkin verran.
Näistä valitettavasti oikeastaan kaikki muut oletusasetusta lukuunottamatta
ovat käytännössä varsin hankalia käyttää,
koska osassa Jetin ja Havoc Suitin nappulat eivät vastaa toisiaan tai ne
ovat muuten vain epäloogiset. Vielä kun mukaan lisätään
se tosiasia, että peli ei anna pelaajan itse kustomoida kontrolleja mitenkään,
löytää varmasti jokunen epätoivoinen pelaaja itsensä
kiroamasta kontrolleja epäonnistuneen tehtävän jälkeen.
Gun Metal on haastava. Pelin vaikeusaste nousee jyrkästi parin ensimmäisen
tehtävän jälkeen ja on varsin korkea joissain loppupään
tehtävissä. Välillä joku tehtävä tuntuu jopa mahdottomalta,
eikä peli tarjoa helpotusta tähän vaikeusasteen valinnalla tai
edes tehtävän aikana tapahtuvilla pikatallennuksilla. Ihmetyttääkin,
että pelitalot edelleen tekevät pelejä, joissa pikatallennuksia
ei voi tehdä, vaikka Xboxin kiintolevy mahdollistaa tämän helposti.
Kyseinen keinotekoinen vaikeuden korottaja on aina saanut haukkuja, eikä
tämä tee poikkeusta. Jos pelinkehittäjät pelkäävät
pelin tulevan liian helpoksi, niin mikseivät sitten vaikka rajoittaisi
tallennuksien määrän esim. kolmeen per tehtävä?
Pelin tekoäly ei voittaisi mitään shakkimestaruuksia, mutta
toisaalta ei se mikään toivoton tapauskaan ole. Välillä
vain tuntuu, että alukset käyvät päälle aivan päättömästi.
On kuitenkin mielenkiintoista huomata, että se osaa myös muodostaa
sellaisia taistelumuodostelmia, jotka tekevät pelaajan tilanteen hivenen
hankalammaksi kuin jos viholliset vyöryisivät päälle vain
tasaisena massana. Vihulaiset hyökkäävät nimittäin
useissa aalloissa ja monesti kannattaakin suunnistaa suoraan emoaluksen kimppuun,
jos se vain on mahdollista, jotta uusia pienempiä aluksia ei pääsisi
lähtemään. Vihollisen osumisprosentti on niinikään
varsin hyvä, mutta onneksi pelaajalla on Jetissä käytössään
monia väistöliikkeitä ja sitä hitaammasta Havoc Suitista
vastaavasti löytyy melko kestävä suojapanssari.
Valitettavasti Gun Metal ei tarjoa kovin korkeaa uudelleenpelaamisarvoa, sillä
pelistä ei löydy tehtävän suorittamiseen kuluneen ajan lisäksi
minkäänlaisia bonuksia, joita kannattaisi lähteä tavoittelemaan.
Tästä syystä se jääneekin helposti pölyttymään
kaapin pohjalle heti kun peli on kerran pelattu läpi. Yksinpelikampanjakin
saattaa alkaa loppua kohden puuduttamaan, sillä pelin 14 tehtävää
ovat pohjinmiltaan lähes samanlaista puolustamista, hyökkäämistä
tai omille tien raivaamista muutamissa erilaisissa maastovariaatioissa. Lineaarisuudestaan
huolimatta monet tehtävät antavat kuitenkin sopivasti sijaa pelaajan
hiomille taktiikoille, joilla tehtävän voi suorittaa käytännössä
useilla eri tavoilla. Kampanjan pitkäikäisyys ei kuitenkaan ole mairitteleva,
sillä ahkera pelaaja pelaa pelin läpi muutamassa illassa ja kuten
jo aikaisemmin mainitsinkin, niin peli ei sisällä minkäänlaista
moninpeliä. Co-op -moodi erityisesti olisi ollut varsin mielenkiintoinen
tässä pelissä, mutta minkäs teet kun peliin ei ole syystä
tai toisesta tällaisia ominaisuuksia tehty.
Lopuksi
Ei pidä antaa kritiikin liikaa masentaa, sillä kyseessä ei ole
missään nimessä huono peli. Ragelle vähän liiankin
tyypillisesti idealtaan ja tekniikaltaan hyvä peli olisi kuitenkin kaivannut
hivenen lisää viimeistelyä ja moninpelin, jotta se olisi noussut
ns. suurien pelien joukkoon. Jos olet etsimässä raskaita aseita, valtavia
aluksia ja nopeatempoista arcade-räiskintää, kannattaa Gun Metalia
tosissaan harkita. Kovin pitkäikäistä pelikokemusta pelistä
ei silti irtoa.
