Kirosana
On olemassa kolmen merkin pituinen taikasana, joka saa koko PS2FINin arvostelijakaartin vapisemaan ja tekemään hädissään torjuvia ristinmerkkejä. Se sana on "3DO", ja tälläkin kertaa kyseisellä sanalla varustettu epäpyhä pelikotelo päätyi allekirjoittaneen postiluukkuun, joskin vasta avokätisen lahjonnan jälkeen. Ottakaa aspiriinit esille, sillä Shifters on tullut kaupunkiin. Mutta ei jäädäkseen, jos minä vain voin asiaan vaikuttaa. Helvetti voi alkaa.
Shifters on kaikin puolin ontuva toimintaseikkailu. Nimellinen tarina alkaa siitä, kun pelaaja kutsutaan pelastamaan hirviöiden valloittamaa linnaa jykevän, muotoa muuttavan miekkamiehen saappaissa. Vaikka pelaaja saatellaankin Shiftersin ihmeelliseen maailmaan suht näyttävän alkudemon avulla, itse tarina loistaa laimeudellaan ja poissaolollaan. Juonen pääpiirteet voisikin tiivistää yhteen lauseeseen: pelasta maailma miekkaa heiluttamalla. Huoh, edellisestä kerrasta onkin kulunut jo toista viikkoa.
Pelin ainoaksi plussaksi voi sanoa sen, että ympäristöt vaihtelevat teemoiltaan aina silloin tällöin ja osaavat olla joskus ihan mielikuvituksellisia. Alun tylsät fantasiamaisemat vaihtuvat pian itämaan mystiikkaa huokuviin pyramideihin, ja pelin aikana pätkitään perinteisten örkkien lisäksi myös jos jonkinlaista höyryrobottiakin. Maisemien vaihtumista ei kuitenkaan vaivauduta selittämään juuri mitenkään, sillä kuten sanoin, tarinaa pelissä ei ole nimeksikään. Pelkkä järjetön hirviönmättö ei muutenkaan jaksaisi kiinnostaa ilman jonkinlaista juonta, vaikka taistelut olisivatkin toteutettu onnistuneesti. Ja Shiftersissä ne eivät sitä ole.
Miksi edes vaivautua?
Seiniin takertuvia, umpityhmiä hirviöitä lahdataan örkki toisensa jälkeen läpi koko pelin, ja koska ohjattavuus ontuu, hahmoanimaatio tökkii ja äänetkin kuulostavat kauheilta, mätkintä tuntuu suurin piirtein yhtä miellyttävältä kuin tervanjuonti. Viimeisetkin pelinautinnon rippeet on onnistuttu tuhoamaan sekavalla kameralla, joka pyörii pelaajan ympärillä tappaen suuntavaiston ja aiheuttaen mielin määrin päänsärkyä. Kaiken kruunaa pitkästyttävät lataustauot, joista saa nauttia ja tiuhaan.
Jättiläismäisillä miekoilla ja kirveillä, sekä muilla mukaan tarttuvilla aseilla voi suorittaa erilaisia iskusarjoja ja erikoisliikkeitä. Valitettavasti eri liikkeitä on aivan liian vaikea oppia hyödyntämään, sillä taattuun 3DO-tyyliin vihollisiin osuminen on pelkästä tuurista kiinni, eikä tunnu liittyvän mitenkään siihen onko mörkö lähellä vai kaukana. Ja miksi edes vaivautua opettelemaan eri liikkeitä, kun suurin osa pahiksista tippuu muutenkin pelkällä napinrämppäämisellä?
Sankarimme löytää koluamiltaan alueilta totuttuun tapaan paitsi uusia aseita, myös erilaisia parannusjuomia sekä kultarahaa, jolla voi ostaa vielä enemmän aseita ja juomia. Pelaaja kerää kokemusta ja kohoaa tasoilta perinteiseen ropetyyliin tappamalla hirviöitä tai suorittamalla lyhykäisiä tehtäviä, joita kentille sirotellut sivuhahmot antavat pikku barbaarillemme. Nämä bonusseikkailut merkitään pelaajan päiväkirjaan siltä varalta että ne sattuvat unohtumaan. Ihan hyvä homma, vaikka luulenpa ettei kukaan muutenkaan jaksa suorittaa umpitylsiä sivutehtäviä ellei ole aivan pakko.
Peliä piristää kieltämättä jonkin verran päähenkilön kyky muuttaa muotoaan erilaisiksi hirviöiksi. Eri hirviömuotoja on enemmän kuin riittävästi, Shiftersiin nimittäin kyllästyy takuulla hyvissä ajoin ennen kuin kaikki muodot on opittu. Hirviömuotojen kesken voi jakaa kokemuspisteitä, jolloin on mahdollista muuttaa itsensä entistä näyttävämmiksi ilmestyksiksi. Sankari voi myös oppia ison liudan erilaisia loitsuja, joita taisteluissa voi käyttää apunaan jos jaksaa.
Kuollut ja kuopattu
Viimeisen naulan Shiftersin arkkuun lyö ahdistava kenttäsuunnittelu. Alueet ovat täynnä ahtaita kujia ja käytäviä, mikä harmittaa ennen kaikkea siksi että ahtaissa paikoissa kameramies käyttäytyy vielä huonommin kuin tavallisesti. Pahinta on kuitenkin se, että peliä on yritetty piristää rasittavilla avaimenetsintäpuzzleilla, joiden ansiosta pelaaja joutuu usein tahmaamaan monen pitkän lataustauon läpi takaisin kentän alkuun etsimään jotakin erittäin pientä ja erittäin epäloogisesti piilotettua avainta. Mukana on toki myös karttakin, mutta sen joutuu kaivamaan esiin muutaman levyä sahaavan valikkoruudun takaa, eikä sekään kuvaa kenttiä kuin pääpiirteittäin. Eksyminen, päänsärky ja aspiriinien popsiminen ovat arkipäivää Shiftersin ihmeellisessä maailmassa.
Graafisesti se maailma on kuvattu melko hyvin, ainakin jos verrataan 3DO:n vanhempien pelien tasoon. Shifters vilisee erilaisia enemmän tai vähemmän onnistuneita efektejä kuten kiiltäviä haarniskoita, aaltoilevia vesilammikoita ja seinille piirtyviä varjoja. Kenttätekstuurit toistavat itseään pahasti, mutta silti peli näyttää välillä jollain kierolla tavalla jopa kauniilta. Isona yllätyksenä paljastui, että edes ruudunpäivitys ei tällä kertaa hidastele. Tökeröön hahmoanimaatioon, laimeisiin äänitehosteisiin ja satunnaisesti pätkivään musiikkiraitaan on osattava vain suhtautua huumorilla.
Vaikka hahmonkehitys ja luolien koluaminen onnistuvat paikoitellen tuntumaan jopa etäisesti hauskalta, 3DO:n lukuisat kämmit pitävät huolen siitä, että se tunne on ohimenevää sorttia. Kyseinen pelitalo ei petä koskaan, vaan saa tälläkin kertaa lukuisat peliarvostelijat ympäri maailmaa itkun partaalle. Onneksi muiden ei ole pakko pelata tätä. Tunsin puhdasta iloa Shiftersin parissa ainoastaan yhden kerran: törmäsin keskiaikaisella hautausmaalla hautakiveen, jossa luki "Beloved game developer." Se sai minut hyvälle tuulelle.
