Conanin voi oikeutetusti sanoa olevan köyhän miehen God of War - tai paremminkin Heavenly Sword. Etenkin pelimekaanisesti erot HS:ään ovat kovin pieniä, ja vaikemmallakaan tasoilla pelimekaniikka ei vain ole kovin haastavaa ja syvää. Tämä ei suinkaan ole etenkään Conanin kohdalla huono asia, päinvastoin. Conan on viihdyttävää mätkettä jossa veri lentää ja tissit näkyy ja mitään muuta se ei yritäkään olla. Kun peli on audiovisuaalisesti keskinkertaisen yläpuolella ja tarinakin istuu peliin kuin nyrkki kamelin otsaan, pelasin Conan läpi ihan mielellään.

Pelissä on paljon potentiaalia, mutta paras terä on hukattu todennäköisesti kiireeseen. Aitoon Conan-tyyliin pelistä löytyy lihaksikkaita miehiä, litrakaupalla verihurmetta sekä paljaita tissejä.

Pelistä muuten löytyy yksi ärsyttävimmistä loppupomoista.

Peli on ihan hauska hack and slash'em -tyylin edustaja, ja kyllä Conan hahmona tuo siihen sitä jotain (vaikka näyttely on jopa surkeampaa kuin Arskalla aikoinaan). Paljon pieniä ja harmittavia vikoja. Loppupuolella harmistus kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin, koska lopputaistelussa ei ole mitään järkeä ja "pikku bugin" ansiosta läpimeno on tuskaista. Muutenkaan se loppumonsteri ei ole ollenkaan pelottava, huvittava lähinnä.