Isoilla miekoilla ja pitkillä keihäillä hyökkäävä SoulCalibur on huikean kaunis mätkintäpeli. Todella laaja hahmokaarti kattaa kaikki kulttihahmot (Ivy, Mitsurugi etc.) sekä muutaman eksoottisemman tuulahduksen ulkoavaruudesta (Yoda, Apprentice, Vader[DLC]). Kaiken huipuksi jokaista hahmoa voi muokata ja varustaa mielensä mukaan. Myös oman hahmon luonti tyhjästä onnistuu. Yksinpelitiloissa on otettu vähän takapakkia edellisistä, mutta Live-moninpeli pyyhkii murheen pois. Hyvien yhteyksien päässä olevaa kaveria vastaan on ilo kamppailla, sillä pelattavuus on edelleen timanttia.

Lego Indiana tarjoaa pelillisesti sitä samaa Lego-meininkiä uudella ulkokuorella. Elokuvien jalanjäljissä seuraava tarina koluaa tutut paikat, joissa kampitetaan vihulaisia, selvitetään pikkupulmia ja roikutaan köysissä. Yksinpeli on siinä mielessä haasteeton, että kuolemasta sakotetaan vain pienellä pistemenetyksellä, eikä ainoatakaan paristakymmenestä kentästä joudu väkisin renkkaamaan. Uudelleenpeluu on tosin pakollista, mikäli haluaa kerätä kaikki piilotetut aarteet. Kulta-arkkujen löytäminen avaa uusia hahmoja ja huijauskoodeja käyttöön.

Tiberium Wars oli rakenteeltaan raudanluja RTS-paketti konsoleille, mutta porttaus oli mennyt pahasti pieleen, mikä näkyi karmeissa kontrolleissa. CC Kane's Wrath korjaa isoveljensä virheen suunnittelemalla ohjaussysteemin uusiksi puhtaalta pöydältä: tuloksena on Command Circle -pyörövalikko, jonka kautta kaikki komennot suoritetaan. Uudelleensuunnittelu kannatti, sillä Command Circle on nopea käyttää, sillä voi hallita monta asiaa yhtäaikaa, ja sen komentojaottelu iskostuu selkärankaan jo tunnin naksuttelun jälkeen.

Sanon sen heti alkuun: GRID ei ole mikään ajosimulaattori, ei sinne päinkään. Codemastersin DIRT-rallipeliä vaivannutta heikkoa ajotuntumaa peiteltiin silloin hulppealla grafiikalla, ja samaa kaavaa on sovellettu myös tiimin uusimpaan julkaisuun. Ajokit kääntyvät vieläkin kuin yhden näkymättömän pystyakselinsa ympäri, ja vekotin tuntuu olevan liimattu ajotiehen kiinni. On selvää, Race Driver -sarjan fanittajille sunnuntaisuhaaminen on pettymys. Arcade-ajotuntuma ei kuitenkaan mitenkään automaattisesti tarkoita, että peli olisi huono.

Häpeilemätön "virallinen kisapeli" -kaneetilla ratsastava rahastus. Pelaaminen on tylsää nappuloiden takomista vailla kunnollista kontaktia itse urheilusuorituksiin, eivätkä mukaan ahdetut monet kymmenet lajit eroa toisistaan. Erityisesti juoksulajit tylsistyttävät, vaikka 'oikeasti' ne ovat kisaviikon katsotuimpia. Ainoa yhteys varttimailin juoksun ja 400m:n rämpytyksen välillä ovat suorituksen jälkeiset (mahdolliset) rasitusvammat.