Aalto-yliopisto hakee peliprofessoreita

Ei yhtään hullumpaa, etten sanoisi. Toisaalta voisin kuvitella tämä herättävän ainakin joissain tahoissa huvitusta.

Joohanh: Voisitko täsmentää mitä nämä "jotkin tahot" ovat? (ihan vain mielenkiinnosta)

Lähinnä ajattelin näitä perinteisiä tiedekuntia, kuten vaikkapa matematiikkaa, teoreettista filosofiaa tai valtiotieteitä. Yliopistoissakin on kummasti kitkaa ja nokkapokkaa eri aineiden edustajien keskuudessa.

Rixa: Juuri niin, suuri osahan ei peleistä juuri mitään ymmärrä. Ymmärtämättömyys synnyttää epäluuloisuutta.

En ole Joohanh mutta jotenkin veikkaan että kyseessä on pelialasta lähes mitään tietämättömät.

Matematiikan ja teoreettisen filosofian tiedekuntia ei ole Suomessa olemassakaan.

Peliteollisuus on viime aikoina ollut mediassa todella laajasti näkyvillä nopeasti kasvavana teollisuuden haarana, jolla suomalaiset ovat maailman kärkeä. Siksi on hienoa, että yliopistoissakin ala saa selkeämmin sille merkattuja professuureja. Joskin onhan esimerkiksi Frans Mäyrää ja Tony Mannista jo aiemmin tituleerattu ihan ansaitusti peliprofessoreiksi.

Sen verran vielä täsmennystä uutiseen, että tuossa ei ymmärtääkseni haeta pelkästään täysivaltaisia professoreja, vaan haku on kohdennettu yliopistoissa käyttöön otetuille "tenure trackeille", joiden tavoitteena on järjestelmällisesti kehittää nuorista tohtoreista ajan kanssa osaavia professoreita. Vaadittava koulutus on moniosainen ja haku on avoin kaikkiin vaiheisiin, mikäli tulkitsin ilmoitusta oikein.

hfroad: En minä missään vaiheessa tiedekuntien nimityksistä puhunutkaan.

Eniten toi herättää hämmästystä pelaajien parissa. Erityisesti niissä, jotka eivät näe peleissä muuta kuin ajantapon välineen. Ilman taidetta ja syvyyttä. Frans Mäyrä on peliaiheisia kommentteja jakanut julkisuudessa jo pitkään. Tuskin kansalaiset voivat enään yllättyä yhtään mistään akateemisesta maailmasta. Eiväthän he edes tunne koko ympäristöä ja paljon hämmästyttävimpiäkin ilmentymiä on se opinsuunta osannut jo aiemmin tarjota.

En itse pelinteosta tiedä, mutta kiinnostavaa ja tutkimisen arvoista videopeleissä on nähdäkseni nimenomaan videopelikulttuuri ja siihen sisältyvät ilmiöt. Oli peleistä sitten mitä mieltä tahansa, ovat ne jo ehdottoman huomioitavassa asemassa - vaikka niiden varsinainen status onkin edelleen jokseenkin b-luokan viihteenä.

Pelaajien iso joukko on nyt keski-ikäisiä ja juuri siinä vaiheessa eläänkaarta, jossa ollaan vahvasti mukana yhteiskunnan eri tasoilla. Parhaimmassa työiässä. Kyseessä on mieluisa harrastus, joka muiden olosuhteiden pakosta on joutunut ahtaalle. Ehkä siinä on sen kehittymätön status osaltaan myös mukana. Hesari on kuitenkin jo julistanut peliteollisuuden maamme seuraavaksi Nokiaksi. Olkaamme siis valmiina, ettei juna tällä kertaaa mene ohi :-)

Eniten kiinnostaisi pelaamisen sosiologiset ulottuvuudet ja voisiko sieltä löytyä yllätyksiä.

Peleistähän löytyy pienellä miettimisellä aivan valtavasti mielenkiintoisia tutkimusaiheita. Pelaajan palkitseminen ja ohjaaminen oikeaan suuntaan mm. taidesuunnittelulla ja kenttädesignilla ovat jo itsessään lukuisan väitöskirjan veroisia aiheita. Kasvatustieteisiin on selkeitä yhtymäkohtia, lähes jokaisessa pelissä pelaajalle opetetaan enemmän tai vähemmän hienovaraisesti uusia taitoja. Samoin kaupallisella puolella on pelialan erityispiirteistä johtuvia uusia tutkimusaiheita. Sitten tietysti jo mainittu pelikulttuuri; jopa ne paskimmat meemit saattavat olla jonkun mielestä mielenkiintoista tutkittavaa.

Hieno esimerkki pelisuunnittelusta ja pelaajan opettamisesta on Super Mario Bros 3:n ensimmäinen kenttä. Pienillä yksityiskohdilla opetetaan pesukarhupuvun käyttömahdollisuudet ilman puisevia tutoriaaleja (linkki). Vastaavia pikkujuttuja, joita keskimääräinen pelaaja ei pysähdy miettimään, mutta jotka vaikuttavat pelistä syntyvään kokemukseen, on maailma täynnä.

http://www.significant-bits.com/super-mario-bros-3-level-design-lessons

Mielenkiintoiseksi tulevaisuudessa pelit tekee niiden opetusmahdollisuudet, joihin ei vielä ole juurikaan panostettu, mutta suuntaa siihenpäin askeleen verran antaa esim. Assassins Creed pelisarja opettaessaan historiaa (Ihmisten elinolot, elintavat, rakennusten historia) ja maantietoa (Rakennukset/kaupungit).
Pelintekijät ovat tehneet hienoa työtä mallintaessaan kuuluisia rakennuksia ja laittaneet niiden OIKEITA tarkkoja historiatietoja peliin mukaan.
Tämähän on vain vasta askel, mutta mieten pitkälle tässäkin päästäisiin kun siihen panostettaisiin kunnolla maailmanlaajuisesti. Historian ja maantiedon oppiminen olisi varmasti mieluisampaa, kun pääsee pelissä itse paikan päälle katselemaan tapahtumia, tietenkin tätä voisi hyödyntää myös muissa aineissa.
Mites autokoulu? Kohta voit suorittaa autokoulun rattiohjaimen, jossa kolme poljinta, H-vaihdekuvio sekä käsijarru ja siihen soveltuvan pelin avulla sohvalla. Pelin alussa tietenkin on teoria osat ja sitten siirrytään ajamaan. Peli tietenkin kertoo mitä pitää tehdä ja valvoo suoritusta, kuten oikea opettaja/ inssi ja lähettää tiedot valvovalle viranomaiselle.
Ajosuorituksista tulisi näin tarkkaan kontrolloituja ja kaikki mahdollinen statistiikka olisi nähtävissä tarkkana tietona ilman "mutu" tuntumaa. Peruuttaminen olan yli katsoen olisi koti oloissa vähän hankalaa ellei olisi toista televisiota nojatuolin takana =D ....peileistä vaan sitten, niinkuin se oikeasti kuuluukin tehdä.

"Pelaajan palkitseminen ja ohjaaminen oikeaan suuntaan mm. taidesuunnittelulla ja kenttädesignilla ovat jo itsessään lukuisan väitöskirjan veroisia aiheita."

No toki, mutta samalla kardaaniakselin toiminta vuoden -99 Nissaneissa on tähdellistä tutkittavaa. Liittyyhän peleihin ja niiden tekoon kovastikin erinäisiä nyansseja (itsekin joskus kirjoitin pelinteon filosofiasta), mutta ovatko tällaiset asiat todella tieteellisen, valtiorahoitteisen tutkimuksen arvoisia? Mitä hyötyä siitä on?

Samaa mieltä Joonahin kanssa siitä, että kaikki mielenkiintoinen ei ole akateemisen tutkinnon tai tutkimuksen arvoista. Mielenkiintoista tuossa on se, että hakijoilta odotetaan vahvaa kokemusta itse pelisuunnittelusta ja hakemukseen pitää liittää "Game Design portfolio". Kuten jo mainittua, niin sosiaalinen ja kulttuurinen aspekti peleissä olisi helppoa nähdä tutkimuksen aiheena, mutta itse pelien suunnittelu... Pelit on kuitenkin tavallisten ihmisten tekemiä kaupallisia tuotteita. Onko se sitten akateemisesti arvokasta että yksi ihminen tutkii toisen ihmisen tekemää kaupallista tuotetta? Voisiko vastaavasti Veijo Hietalan ryhmässä väitöskirjan tehdä esim. ranskalaisten sotaleffojen valaisusta ja lavastuksesta? No, onhan toisaalta kirjallisuuttakin ja muuta taidetta tutkittu kautta aikain tuhansien väikkäreiden voimin maailmalla. Hankala minun tosin on rinnastaa "historian klassikoita" peliteollisuuteen.

Todellisuudessa jäljet tämänkin professuurin takana johtanevat yksinkertaisesti rahaan. Aalto-yliopiston ei ole monilta osin tarkoituskaan tehdä akateemisesti arvokasta perustutkimusta, vaan edesauttaa elinkeinoelämän menestystä. Taustalla lymyilee haave tukea ja tehdä suomalaisesta peliteollisuudesta isoa bisnestä. Ei siinä mitään vikaa, mutta henkilökohtaisesti oon kyllä sitä mieltä, että näitä tavoitteita vois edistää jotain muuta kautta. Ammatti(korkea)koulun puolelle tällaiset kuuluis.

"No toki, mutta samalla kardaaniakselin toiminta vuoden -99 Nissaneissa on tähdellistä tutkittavaa."

Aika tyylipuhdas olkiukko.

Iso osa tutkimuksesta ei muuten ole valtiorahoitteista. Yritykset voivat suoraan tilata tutkimusprojekteja yliopistoilta niin halutessaan. Lisäksi ainakin teknillisillä aloilla, jota pelintekokin nähdäkseni pitkälti on, on hyvin vaikea saada rahoitusta TEKESiltä, Suomen Akatemialta tai EU:lta, jos projekteissa ei ole mukana yrityksiä.

Jos taas on kyse puhtaasti väitöskirjoista, ei ole mitenkään poikkeuksellista että ne perustuvat työntekijöiden yrityksissä tekemään tutkimus- ja tuotekehitystyöhön. Yliopiston maksettavaksi jää tuolloin lähinnä työtä ohjaavan professorin palkka. Mahdolliset tutkimusapurahatkin tulevat enimmälti yksityisesti rahoitetuilta säätiöiltä, jotka saavat rahoistaan suuren osan osinkotuloina.

On turhaa lähteä rajoittamaan tutkimukselle sopivia aiheita ennakkoon. Oikein muotoillulla tutkimusongelmalla ja sopivasti valituilla menetelmillä voidaan yllättävistäkin aiheista saada hyödyllisiä tuloksia.

"Aika tyylipuhdas olkiukko."

Tökeröksi sen tietenkin tahallisesti tarkoitin. Argumentointivirhe kyseessä ei kuitenkaan ole, eikä sen myötä olkinukkekaan: esimerkin tarkoitus oli havainnoillistaa, että mielenkiintoisia asioita on missä vain, eivätkä ne vielä tästä syystä ole yliopistollisen tutkimuksen arvoisia. En sivuuttanut argumenttia (olkinuken ehtojen mukaisesti), vaan esitin sellaisen.

Yritykset voivat toki tilata tutkimusprojekteja tai rahoittaa väitöskirjoja. Kyseenalaistin itse videopeleihin keskittyvän professuurin, siinä missä videopeliin liittyvän kulttuurin tutkiminen on mielestäni varsin olennaista. Tutkimukseen soveltuvia aiheita on taas pakko rajoittaa ennakkoon, muutenhan määrärahojen (ja muidenkin resurssien) tulisi olla teoriassa rajattomia.

Toki oikea tutkimusongelma saattaisi olla vaikka "Miten videopelien kenttien struktuuri projisoituu arkipäivän yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin", noin mahdollisimman huvittavan esimerkin keksien, mutta yleisesti ottaen hauskan viihteen tieteellinen tutkiminen sinänsä on kyseenalaistettavaa.

Miksi viihteen tutkiminen on muka kyseenalaistettavaa, onhan niin aina tehty? Toki yliopistoissa yhä on niitäkin tyyppejä, joiden mielestä kaikki tieteen popularisointi on itsensä myymistä, mutta näin ajattelevat ovat onneksi vähenemässä.

Ilmeisesti rajaamme videopelit tutkimuskohteena aika eri tavalla. Minun päässäni aiheeseen liittyvään professuuriin voi periaatteessa sisältyä vaikka mitä: Peliohjelmointia, pelisuunnittelua, pelikulttuuria, pelien kaupallistamista jne. Ei toki kaikkia näistä samaan aikaan.

Tässä nimenomaisessa avoimessa virassa kai toivottiin hakijoilta lähinnä pelisuunnittelukokemusta, mutta rajanveto ei ole ilmoituksessa mitenkään erityisen tarkka, vaan lopullinen työnkuva ja tutkimuksen painoalue määräytyy valittujen henkilöiden tutkimussuunnitelmien mukaan.

"This new post is expected to entail responsibility for development of the broad area of computer games within Aalto University"

Joohanh: "No toki, mutta samalla kardaaniakselin toiminta vuoden -99 Nissaneissa on tähdellistä tutkittavaa."

Itse näin insinöörinä en millään keksi mielenkiintoisempaa teknistä projektia kuin päästä tutkimaan R34 Skylinen nelivetotekniikkaa oikein läheisesti! Hitto vie, kun olisit muutama vuosi aikaisemmin läväyttänyt tämän esimerkin tiskiin, niin olisin lopputyön aiheesta pyöräyttänyt! Äkkiäkös sitä olisi materiaaliteknisen analyysin tehnyt aiheesta ja todennut, että metalliyhdiste X:ää käyttämällä akselista saisi samaan aikaan 20 % kevyemmän ja hyötysuhteeltaan paremman kestävyyden kuitenkin pysyessä samana.

En minä pysty peliohjelmointia tai kenttien suunnittelua näkemään tieteenä, jota sen pitäis olla akateemiseen maailmaan kuuluakseen. Se on kaupallisen tuotteen kehittelyä ja siihen on toiset kanavansa. Ilmeisesti peliprofessuuria oli haettu kuitenkin tieteen eikä taiteen puolelle(?) Yhteiskunnallisena ilmiönä toki esim. Pokemonit voivat olla tiedettä, mutta silloinkin taidetaan olla ns. perinteisten tutkimusalojen saralla.

Ok. Minusta nuo edelleen menevät aika selkeästi tietojenkäsittelytieteen alaisuuteen. Ymmärrän kyllä etteivät kaikki jaa näkemystäni, koska varsin soveltavaahan alan tutkimus yleensä on.

hforad: "Lisäksi ainakin teknillisillä aloilla, jota pelintekokin nähdäkseni pitkälti on, on hyvin vaikea saada rahoitusta TEKESiltä, Suomen Akatemialta tai EU:lta, jos projekteissa ei ole mukana yrityksiä. "
Taidat heittää yritystarpeen aika mututuntumalla. Akatemian, TEKES:n ja vastaavien tahojen rahoitukset jaetaan ihan puhtaasti hankehakemuksen toteutettavuuden, laadun ja ensisijaisesti hakuilmoituksen oikean aihealueen soveltamisen mukaisesti.

Jos taas puhutaan ihan puhtaasti pelintekemiseen ja -tutkimukseen haettavasta rahoituksesta, niin mahdollisuudet ovat suppeammat, koska pelintekemistä rahoittavia säätiöitä on selkeästi muiden vakiintuneiden alojen tahoja vähemmän. Pohjustamalla ja ensisijaisesti perustelemassa hakemansa rahoituksen tarpeellisuutta, voidaan kuitenkin ylittää monia esteitä.

Olen samaan mieltä, että pelitutkimuksen monisyisten aiheiden suhteen on tähdellistä tutkittavaa. Se että pelaaminen on nuori aihealue, ei tarkoita etteikö sen tutkiminen tuota tuloksia vaikka pelit ovat tällä hetkellä enimmäkseen suhteellisen pinnallisia. On jo nyt nähtävissä että ala on kypsymässä.

Kuitenkin oman näkemykseni mukaan Suomessa hieman nukutaan ruususen unta pelinkehittämisen tukemisen suhteen.Yrityksiä käynnistetään omin voimin pelkällä tahdonvoimalla, mutta alalle ei ole riittävää koulutusta, opetuksen tietotaito aihealueesta vaihtelee suuresti eikä pelintekoprosessin käynnistämiseen kannusteta monissa (korkea)kouluissa kuin välttävästi. Yksittäisiä kannustajia on, mutta hekin kyllästyvät byrokratian kankeuteen ajan myötä (vrt. Manninen, T. 2008?) Periaatteessa tarvitaan sitä sysäystä minkä väestörakenteen muutos tuo tullessaan. Sitä mukaan myös pelit tullaan näkemään yhtä enenevissä määrin tärkeänä kehittämiskohteena, niin viihteen, opettamisen , sivistämisen kuin myös tutkimuksen kannalta. Tästä ovat jo selvät merkit ilmassa. Ei savua ilman journal papruja ja kivoja konferensseja. ;)

edit: Pikkulinkki professuurista: http://www.osakac.ac.jp/en/faculty/info_science_arts_gr.html

"Taidat heittää yritystarpeen aika mututuntumalla."

Myönnettäköön. Lähinnä puhuin oman ja muutaman muun laitoksen kokemusten perusteella, joissa on vakio että kaikkiin projektihakemuksiin ujutetaan joku firma mukaan läpimenomahdollisuuksien parantamiseksi. Näkemykseni on varmaan aika värittynyt, koska teknillisten tieteiden tutkimukseen on kieltämättä enemmän rahaa jaossa ja yrityksiä tyrkyllä mukaan projekteihin kuin useimmilla muilla tieteenhaaroilla.

Alan nuoruus tekee minun silmissäni pelitutkimuksesta entistä mielenkiintoisempaa. Hyvin onnistuneella tutkimuksella voi saada näkyvyyttä helpommin kuin monella muulla alalla ja puhkitutkitut aiheet ovat vielä suht vähissä.