Disco Elysium roolipeli sijoittuu kuvitteelliseen Revacholin kaupunkiin Martinaisen kaupunginosaan, jossa eletään 1950-luvun tekniikalla. Päähenkilö herää krapulaisena majatalosta muistinsa menettäneenä. Pian selviää että hän on poliisi ja hänen on selvitettävä murha.

Pelissä ei ole taistelumekaniikkaa, vaan pelaajan on selvittävä sosiaalisen älynsä avulla. Pelissä ollaan luovuttu Dungeons and Dragons hahmotilastoista ja peliin on luotu taisteluttomaan peliin paremmin sopivat kyvyt. On tärkeää, ettei ensimmäisellä läpipeluu kerralla ala heti ensitöikseen kaivamaan netistä läpimeno ohjeita. Osa pelin viehätystä on se kun puhuu itsensä pussiin ja yrittää miettiä että miten selviän tästä kiipelistä. Pelin alussa pelihahmon taakkana on myös se kun majatalon omistaja pyytää vahingonkorvausta rikotusta huoneesta. Sitten ollaan ihan paiseessa että mistä saan rahat kun pullon palautus automaatti antaa vaan kymmenen senttiä rahaa per pullo eikä pelialueella ole loputtomasti pulloja. Se luo oman jännittävän ulottuvuuden peliin kun yrittää keksiä mistä saada rahat tai muuten joutuu roskikseen nukkumaan.

Peliä on aiheellisesti verrattu Planescape Torment peliin ja minun mielestä tämä on parempi kuin Torment, koska tässä ei ole Dungeons and Dragons sääntösekoilua painolastina. Pelissä roolipelaaminen ei ole sitä, kehitetään hahmon taistelukykyä, vaan roolipelaaminen on roolipelaamista. Aloitin pelaamisen heti kun Jamais Vu päivitys oli ilmestynyt ja pieniä grafiikkabugeja lukuunottamatta ei ollut juuri teknisiä ongelmia pelin kanssa.