Lokakuun alussa PlayStation 3:lle julkaistavassa Rainissa teemana ovat näkymättömyys ja yksinäisyys. Seikkailu sijoittuu maailmaan, jossa vain sade ja yö ovat jatkuvia.

Tarinan päähenkilönä toimii enemmän tai vähemmän läpinäkyvä poika, joka näkee sateessa tytön siluetin. Hän alkaa seurata tyttöä ja huomaa pian, että vetisessä maailmassa on myös näkymättömiä monstereita. Erikoisena ja hauskana yksityiskohtana edes pelaaja ei aina näe päähenkilöä. Jos hahmo ei näy ruudulla, eivät vihollisetkaan luonnollisesti häntä havaitse.

  

Hirviöitä vastaan ei ole tarkoitus taistella, sillä päähenkilö on vain nuori ja heikko poju, joka ei pärjäisi kahakassa monsterin kanssa. Matkan aikana opitaan hyödyntämään ympäristön sääolosuhteita olioiden ohi hiippaillessa. Kaikki hahmot saavat vähän harmaahkon läpinäkyvän muodon sateessa, kun taas leuto sää tekee kaikista täysin näkymättömiä. Lisähaastetta luovat ne tilanteet, joissa pelaaja ei näe hahmoa, joka luultavammin törmäilee puistonpenkkeihin ja milloin mihinkin kiinnittäen hirviöiden huomion älämölöllään.

Tarinan alkuaskelilla tyttö ei ole tietoinen häntä seuraavasta päähenkilöstä. Kun neiti viimein huomaa pojan olemassaolon, seuraa kysymys, miten kommunikoidaan, kun kummallakaan ei ole pysyvää siluettia? Vastausta ei valitettavasti Sonyn esittelytilaisuudessa tarjottu, sillä pelattavana oli vain seikkailun ensimmäinen kappale. Kysymys jätetään kytemään aivojen taaimmaiseen kolkkaan, mutta onneksi pohdintaan on luvassa vastaus viimeistään julkaisupäivänä.

  

Avointa maailmaa seikkailussa ei ole. Pimeitä kujia kannattaa kuitenkin tutkia, sillä niistä voi löytää vihjeitä, miksi sade ja yö eivät lopu. Musiikki on suuressa osassa pelikokemusta. Melankoliset pianomelodiat tuovat tarinaan lisää syvyyttä ja haikeutta. Rainia on siis paitsi ihana katsoa myös kuunnella.

Rainista on tehty erittäin kaunis, yksinkertainen kokemus. Esteettinen ja haikea maailma sekä simppelit komennot antavat mahdollisuuden nauttia tarinasta täysillä. Pelintekijät halusivatkin, että kolme- tai neljätuntisen kokemuksen ollessa ohi tulee sellainen olo, kuin olisi lukenut loistavan kirjan. Näin syksyllä on hyvä sanoa, että sadetta odotellessa...