KonsoliFINin ylläpidossa toimimisessa parasta on se, että pääsee toteuttamaan itseään erilaisilla tavoilla. Välillä voi kirjoittaa uutisia ja peliarvosteluja, välillä voi tuottaa videoita peleistä ja jorista jonnin joutavia niiden päälle ja viimeisimpänä – ehkä myös vähäisimpänä – aloimme julkaista jotakuinkin viikottain ilmestyvää videopeliaiheista internet-radio-show'ta, jossa osallistujat maiskuttelevat, röyhtäilevät, haukottelevat ja puhuvat toistensa ohi. Yli sataviisikymmentä MP3-tiedostoa ja lähes yhtä monta säikytettyä kuuntelijaa myöhemmin on hyvä katsoa vähän taaksepäin ja miettiä, mitä tuli tehtyä.
I've got friends, I've got show, and I'm ready to go
Vuosina 2011 ja 2012 otin jonkinmoisen roolin podcastin veturina. Vähintään yhtä iso rooli siitä, että ensimmäinen jakso koskaan saatiin ilmoille, kuuluu tietysti Paaville, mutta suurin osa taiteellisista ja teknisistä ratkaisuista on minun käsialaani. Joko alkuperäisen vision taivaita hipovasta täydellisyydestä tai muun podcast-possen vätysmäisyydestä johtuen jaksojen muotti on suurimmaksi osaksi noudattanut samaa sapluunaa. Joskus toukokuussa 2011 Google Driveen luotu jaksokäsikirjoituksen pohja on ollut niin menestyksekäs, että pientä hienosäätöä lukuun ottamatta sitä ei ole pahemmin retusoitu. Ja nyt se on ollut täysin koskemattomana yli puolen vuoden ajan.
Koska olen prosessinatsi, haluan aina pakottaa kaikki käyttäytymään omien määritelmieni mukaan. Olen myös patalaiska, joten jatkuvan ruoskimisen sijaan olen kirjoittanut Survival Guiden, ja luonnollisesti edellytän kaikkien podcastiin osallistuvien lukevan sen. Opasta lukemattomia kohtaan käytän ironiaa, sarkasmia ja huomaamattomiin vaatteenkäänteisiin piilotettavia käyneitä valkosipuliperkuujätteitä. Jos haiset show'ssani, saat haista muutenkin. Tämän ohjenuoran mukaan elän elämääni.
Kaiken tämän valmistautumisen jälkeen onkin ilahduttavaa huomata, että pahimmat pohjanoteeraukset podcastin kolmevuotisen historian aikana ovat omalla kontollani. Alun "ööö... ööö... joo... joo..."-takeltelu on ehkä himmautunut jo hiukan, mutta taannoisen käsikirjoittamattoman WTF-jakson jäljet eivät pyyhkiydy pahaa-aavistamattomien kuuntelijoitten sieluista ja mielistä mahdollisesti koskaan.
And I think it's pretty cool
Tehtäväkierto on tärkeää, ja välillä laivan kapteenia on syytä vaihtaa. Podcastien tekeminen – etenkin vastuuttomana osallistujana – on hauskaa, mutta hyvä valmistelu vaatii huomattavan paljon aikaa. Viikottaisena rutiinina podcastaus syö huomattavan osan pelailu- ja muusta vapaa-ajasta. Lisäksi elämässä tapahtuu monenlaisia muutoksia, mikä pakottaa arvioimaan prioriteetteja uudessa valossa. Ilmoitin jo keväällä siirtyväni taka-alalle podcastin vastuuhenkilön roolista, mutta onneksi KonsoliFINin uudeksi tehopakkaukseksi osoittautunut Waluigi on paikannut hienosti.
On yllättävän hauskaa herätä sunnuntaiaamuna ja todeta, että illalla ei tarvitse olla mukana tai varsinkaan isännöimässä illan jaksoa. Ja viikonloppuisin on aikaa pelailla, lueskella, katsella telkkaria keskittyneesti ja vaikka tavata ihmisiä, kun ei tarvitse kahlata läpi tuhansia uutisotsikoita poimien niiden joukosta muutamaa keskustelun arvoista jakson käsikirjoitukseen.
Silti herkullisen peliaiheisen uutisen lukiessani alan heti pyöritellä päässäni ajatuksia siitä, miten tätä voisi käsitellä podcastissa. Ja kuunnellesani jaksoa, jossa en ole itse mukana, olen melkein heittämässä omaa kommenttiani keskusteluun vain muistaakseni, että olen vain kuulija. Ja on hienoa huomata, että KonsoliFIN Podcastin perinteet säilyvät, vaikka itse olenkin enää satunnainen vierailija.
It's pretty cool.
