Uuden konsolin huumassa
Kipukynnys tuoreen raudan lunastamiseen on luonnollisesti jokaisen asetettava henkilökohtaisesti, mutta ostopäätöksen jälkeen uuden konsolin kotiinkantaminen on poikkeuksetta iloinen tapahtuma. Nintendo pyrkii tekemään parhaansa positiivisten fiilisten synnyttämiseksi myös Switchin kohdalla, sillä jo pakkauksen materiaaleista lähtien huokuu laadun ja viimeistelyn tuntu. Kantta raottamalla selviää, että kaikki osaset on pakattu tyylikkäästi tyköistuviin koloihinsa. Tärkeimmät elementit – konsoli sekä Joy-Conit – paljastuvat innokkaalle avaajalle oikeaoppisesti ensimmäisinä.
Käyttöönottoa varten ei tarvitse juuri ohjeita selailla. Yksinkertaiseen telakkaan liitetään ainoastaan HDMI- ja virtakaapelit. Ohjaimet napsahtavat puolestaan napakasti kiinni konsolin kylkien kiskoihin. Samalla Joy-Conit parittuvat automaattisesti laitteen kanssa, joten kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi. Switchin erityisen luonteen vuoksi pelaamaan voi luonnollisesti sukeltaa lukuisilla eri tyyleillä. Isomman ruudun kannattajana asetin Switchin heti ensimetreillä tukikohtaansa.
Etukäteen kantautunut kritiikki telakan laatua kohtaan osoittautuu aiheelliseksi. Halvan oloinen rimpula on ehdottomasti muutoin vakuuttavan kokonaisuuden heikoin lenkki. Konsoli ei asetu alustaansa toivotulla napakkuudella, ja olemattomien pehmusteiden vuoksi näytön naarmuuntumisriksi muodostuu ilman ylimääräisiä suojauskonsteja todelliseksi. Edes laiteparin erottaminen ei onnistu järin sujuvasti kevyen alustan heiluessa vääjäämättä mukana. Tämän seurauksena aparaattia ei voi piilottaa fiksusti esimerkiksi tv-tason lokerikkoihin, kun vaihto-operaatioon tarvitaan molempia käsiä ja kyykistelyä. Perheen pienemmille pelaajanaluille lienee syytä erikseen teroittaa varovaisuuden merkitystä konsolia edestakaisin siirrellessä.
Muiden osasten kanssa ei liiemmin negatiivisia aatoksia synny. Itse konsoli on pienempi kuin markkinointiosaston luomissa mielikuvissa, mutta kompakti koko yhdistettynä maltilliseeen painoon miellyttänee etenkin konetta mukanaan kantavia. Kirkas näyttö vaikuttaa tarpeisiin riittävältä toisin kuin Wii U:lla, eikä kuvanlaadun suhteen jää muutenkaan moitittavaa. Telakan fyysisen kömpelyyden unohtaen muutos kannettavasta kotikonsoliksi toimii teknisesti hienosti, kun tapahtumat siirtyvät ongelmitta ruudusta toiseen.
Kannettavassa moodissa ja Joy-Conit laitteen sivuille kytkettynä ergonomia vaatii hieman totuttelua. Silti vaikkapa PlayStation Vitaan verrattuna käyttömukavuudessa liidetään valovuosia edellä. Pakettiin kuuluvaan gripiin kytkettyinä kapulapari toimii mainiosti perinteisen ohjaimen tapaan, eikä testikoneessa ilmennyt minkään sortin yhteysongelmia. Ohjainten akunkesto vaikuttaa olevan vähintään riittävällä tasolla, sillä ensimmäisen illan tuntikausien kokeilut sujuivat pelkän tehtaan esilatauksen voimin ongelmitta. Silti elämää helpottaisi ohjainten latausmahdollisuus perusgripissä, mutta tämä on jätetty jostain käsittämättömästä syystä lisävarustelistalle.
Ostaako vaiko eikö, siinäpä pulma
Koko perheen huviksi tarkoitetun 1-2-Switchin (arviota pelistä myöhemmin) aikana irrallisten Joy-Conien veikeät ominaisuudet näyttivät kykynsä: uudenlaiset tärinäefektit toimivat jopa yllättävän mainiosti samoin kuin liiketunnistus sekä kamera. Nähtäväksi tosin jää, miten paljon näitä toimintoja oikeasti päästään hyödyntämään tulevaisuuden nimikkeissä. Ylimääräiselle krääsälle allergisia täytyy kuitenkin varoittaa, että Switchin mukana talouteen saapuu yllättävän paljon uusia irto-osia. Edellä mainittujen palikoiden ohella pakettiin kuuluvat vielä rannehihnojen pitimet, joita täytyy niin ikään irrotella ja kiinnitellä tarpeen mukaan Joy-Coneista.
Illan tullen oli aika laittaa konsolista sekä ihanan värikkäistä ”pikkuohjaimista” innostuneet lapset nukkumaan ja lopettaa bilepelaaminen. Perinteisempää matkaa Zelda: Breath of the Wildin parissa aloiteltiin jyhkymmällä Pro Controllerilla, joka osoittautui varsin päteväksi kumppaniksi. Vahvasti Xbox Onen suunnalta ergonomiaansa ammentava kapula sopii esikuvansa tavoin erinomaisesti näppeihin ja tuntuu kaikin puolin miellyttävän laadukkaalta. Silti erikseen myytävää ohjainta on tässä vaiheessa melkoisen vaikea suositella 70 euron hintaan. Kokemus ei muutu ratkaisevan paljon paremmaksi Joy-Coneilla pelailuun verrattuna.
Vaan entäpä itse konsolin suositteleminen? Ostoksen järkevyyteen ei liene edelleenkään yksiselitteistä vastausta. Lopputulos riippuu paitsi pelaajien tarpeista, ennen kaikkea tunteesta. Tosiasia on kuitenkin se, että laitteen toistaiseksi ainoan pakkohankintapelin saa myös Wii U:lle. Tällä perusteella ainakaan vanhan sotaratsun omistajien ei vielä kannattaisi kiirehtiä kaupoille.
Toisaalta uusi konsoli on aina tapaus, ja nyt tarjotaan jälleen jotain perusmassasta poikkeavaa. Mitä kikkakolmosiin tulee, huokuvat Switchistä kaikilta osin paremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin hiljalleen hautaan saateltavasta edeltäjästään. Omintakeisen idean erot ja edut kilpailijoihin nähden ovat viime kertaa helpommin selitettävissä, ja kimppapelaamisen mielekkyyden kannalta oleelliset elementit sisällytetään heti pakettiin. Lisäksi jopa alaa seuraamaton pystyy vihdoin tajuamaan kyseessä olevan aidosti uusi alusta pelkän lisälaitteen sijaan, eikä kannettavuutta ostopäätöksen perusteena parane vähätellä. Enää jäädään odottelemaan lisää huippupelejä Zeldan kaveriksi.
Foorumin puolelta kannattaa lukaista myös käyttäjä Omenanraadon mietteet uutuuskonsolista täältä.
