Kuten julkaisun lisänimi saattaa vihjailla, on Beyond Good & Evilillä pitkä historia takanaan. Kulttiklassikon maineeseen noussut toimintaseikkailu on parhaiten Raymanin keksijänä tunnetun ranskalaisen pelisuunnittelijan Michel Ancelin käsialaa. Mies työskenteli sarjan parissa aina loistavaan Rayman Legendsiin saakka, minkä lisäksi hän oli päävastuussa aikoinaan laadullaan yllättäneestä Peter Jackson’s King Kong -lisenssipelistä. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä ansioluettelosta löytyy myös keskinkertainen Tonic Trouble, minkä lisäksi Ancelia on syyttäminen kahjojen Rabbids-kaniolioiden olemassaolosta.
Jotkut ovat saattaneet lukea vuosien saatossa myös vuonna 2008 julkistetusta Beyond Good & Evilin jatko-osasta, joka on saanut koko tänä aikana vain pari hassua traileria ilman oikeata pelikuvaa. 10-vuotissynttäreiden ”kunniaksi” vuoden 2018 E3-messuilla nähtiin tähänastisen kehitystyön huipentuma, kun Hollywood-näyttelijä Joseph Gordon-Levitt asteli lavalle julkistamaan kampanjan, jossa taiteen ja musiikin teko pyrittiin ulkoistamaan yleisön tehtäväksi. Oli ajatus jalo tai ei, sai tämä faneilta melko tyrmäävän vastaanoton.
Kukaan ei todennäköisesti tiedä tarkkaan, missä Beyond Good & Evil 2:n kehitystyö oikeasti menee. Se on julistettu vaporwareksi* jo niin moneen kertaan, etten pysy enää edes laskuissa. Kaiken kukkuraksi Michel Ancel itse on siirtynyt viettämään eläkepäiviä suunnilleen neljä vuotta sitten, joten hän ei ole projektia loppuun saattamassa.
Onneksi Ubisoft ei kuitenkaan ole täysin unohtanut alkuperäisen teoksen olemassaoloa, sillä Beyond Good & Evil – 20th Anniversary Editionin ansiosta käsissämme on nyt klassikon paras versio. Mutta kannattaako yli 20 vuotta vanhoja muistoja lähteä verestämään?
*termi jolla kuvataan tuotetta, yleensä tietokonelaitteistoa tai -ohjelmaa, joka julkistetaan, mutta ei julkaista koskaan.
Pakkaa pyllys, nyt on suuntana Hillys
Beyond Good & Evil sijoittuu pienelle Hillys-planeetalle vuoteen 2435, missä antropomorfiset eläinhybridit elävät yhdessä ihmisten kanssa. Rauhan aika on kuitenkin ollut ohi jo tovin, sillä DomZ-avaruusolennot ovat pitkään riivanneet paikkaa tulittamalla planeettaa, kaappaamalla asukkaita ja imemällä heistä elinvoimaa. Alpha Sections -sotilasdiktatuuri on ottanut samalla pikkuhiljaa planeetan päätäntävallan omiin käsiinsä, luvaten puolustaa kansalaisia avaruusolioilta.
Jotain outoa Alphan toiminnassa kuitenkin on, sillä he eivät näytä pystyvän vastaamaan DomZin toimintaan julkisista lupauksista huolimatta. Vastarintaliike IRIS Network kyseenalaistaa Alphan toimintaa jopa siinä määrin, että he uskovat diktatuurin olevan DomZin kanssa salaa liittolaisia. Vedenpitävät todisteet vain harmittavasti puuttuvat.
DomZin raivoisten hyökkäysten vuoksi muun muassa useat lapset ovat jääneet orvoiksi. Jade – nuori journalistineito ja aktivisti – ylläpitää planeetan pääkaupungin lähellä sijaitsevassa majakassa jonkinlaista orpokotia, jossa hänen apunaan häärää villisialta näyttävä Pey’j. Kärsäkäs on ollut Jaden elämässä jo pitkään, minkä vuoksi nainen pitää häntä setänään ja eräänlaisena suojelijahahmona.
Jossain vaiheessa rahayksiköt loppuvat (osittain majakkaan kohdistuvan hyökkäyksen vuoksi), eikä tönöä suojelevaa kilpeä voi käyttää ilmaiseksi. Jade äkkää tiedotusvälineiden ansiosta, että Hillysin luontokappaleita kuvaamalla voisi tienata kivasti rahnua, sillä paikallinen tiedemuseo tarvitsee apua eläimistön luettelointiin. Kuluu tovi jos toinenkin, eikä aikaakaan, kun Jadea ollaan jo värväämässä IRIS Networkin leipiin valokuvaustaitojensa vuoksi.
Beyond Good & Evilin maailma nappaa välittömästi mukaansa. Luonto ja luonnolliset aspektit yhdistettynä Hillysin rustiikkisen näköiseen pääkaupunkiin sekä tulevaisuuden futurismiin – kuten lentäviin autoihin – tekevät kokonaisuudesta uniikin ja jopa taiteellisen. Enkä kyllä lapsena tajunnut, että teos käsittelee myös todella synkkiä teemoja, kuten ihmiskauppaa.
“Sano juusto!”
Pelillisesti BG&E muistuttaa eniten seikkailupeliä, vaikka haarautuvia keskusteluja ei olekaan. Nykymittapuulla pienen avoimen maailman tutkimisen ohella sen keskiössä ovat valokuvaaminen sekä IRIS Networkin antamat toimeksiannot. Luonnosta löytyvän (kesyn, mutta myös verenhimoisen) eläimistön ohella Jaden tehtävänä on kuvata Alpha Sectionin oletetut salaisuudet IRIS Networkille. Eläinkuvista saa rahnua tarpeiden ostamiseen, jälkimmäisillä vastarintaliikkeen kunnioituksen.
Tehtävät koostuvat tutkimisen ja kuvaamisen ohella erityisesti hiiviskelystä, taistelusta ja pulmanratkonnasta. Kaupungin puolella on luvassa puolestaan hauskoja minipelejä, kuten ilmakiekkoa ja ilmatyynyaluskisoja. Ancelin aikoinaan luoma mikstuura on erikoinen kaikin puolin, mutta kaikella tuntuu olevan oma luontainen paikkansa, mikä on suorastaan hämmentävää.
Eteneminen linkittyy erityisesti helmiin, joita keräämällä planeetalla saa uusia alueita auki. Peli ei ole täysin lineaarinen, vaan helmiä (sioille) saa esimerkiksi sivutehtävistä, vaihtamalla kerättävää valuuttaa, tutkimalla niin kenttien, vesistöjen kuin kaupungin nurkkia sekä tietenkin valokuvista. Teos yrittää ovelasti tökkiä pelaajaa pääjuonen ulkopuolelle vähän väliä.
Tippuuko nykypelaaja kyydistä?
Beyond Good & Evilin huonoin puoli on asia, jolle se ei voi mitään: Synttäripainoksella on yli kahden vuosikymmenen vanha pelattavuus harteillaan, ja siltä se myös ajoittain tuntuu. Ubisoft on kuitenkin tehnyt kaikkensa, jotta kokemus olisi mahdollisimman jouheva. Jo HD-versiosta tuttu armelias automaattitallennus on jälleen mukana, minkä lisäksi kontrolleja ja kameraa on uudistettu aiemman uusversion reseptillä parempaan suuntaan. Väistäminen tuntuu aiempaa luontevammalta ja hiiviskely toimii suurimmalta osin mainiosti. Tekoälykaverikaan ei omalla kohdalla juuri töhöillyt.
Toisaalta kamera jää edelleen välillä jumiin ahtaissa paikoissa, minkä lisäksi automaattiset kuvakulmat yllättävät joskus huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Uudistuksista huolimatta taistelusta sekä aseista puuttuu edelleen iskevyys, ja pahimmillaan mäiskintä on edelleen melkoisen sekavaa. Sitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että v-käyrä ehtisi nousta kovin korkealle, mutta hutkiminen on selkeästi pelin heikointa antia.
Jännästi BG&E myös kaatui kolme kertaa läpipeluun aikana, mutta takapakkia ei juuri tullut yhdelläkään kertaa, kiitos automaattiseivauksen.
Rakkaudella uusittu
Audiovisuaalisesti remasterointi on lähes täydellinen, sillä Beyond Good & Evil – 20th Anniversary Edition näyttää juuri siltä kuin muistoissamme, paitsi huomattavasti paremmalta. Edellinen HD-versiokin kalpenee pahasti rinnalla, niin kuin toisaalta kuuluu. Synttäripainoksessa käytännössä kaikki tekstuurit on pistetty uusiksi niin hahmojen kuin ympäristöjen osalta, ja silti se säilyttää alkuperäisen teoksen charmin ja värimaailman esimerkillisesti.
PlayStation 5:llä nimike myös pyörii natiivilla 4K-resoluutiolla sekä 60 freimin ruudunpäivitysnopeudella. Christophe Héralin jo ennestään upea ääniraita on puolestaan äänitetty kokonaisuudessaan uusiksi kunnon orkesterin voimin, ja lopputulosta ei voi kuin ihastella. Ääninäyttely on digitaalista äänenlaadun kohottamista lukuun ottamatta alkuperäisessä kuosissaan, eli Jadena kuullaan jo edesmennyttä Jodi Forrestia, Pey’j:nä amerikkalaista David Gasmania ja niin edelleen.
Kirsikkana kakun päällä synttäripainos sisältää kokonaan uuden, noin tunnin kestävän tehtäväkokonaisuuden, joka syventää Jaden historiaa ja sitoo hyvin luontevasti naisen tarinan osaksi tulevaa jatko-osaa (kyllä, se on edelleen tulossa). Kun tähän karkkikasaan yhdistetään vielä parannellut kontrollit sekä kaikki muut ekstrat, kuten alkuperäisen teoksen kehittämistä valottavat videot, iso läjä ennennäkemätöntä konseptitaidetta ja pikapelaus-moodi, on 20-vuotisjuhlapainos heittämällä paras tapa kokea seikkailu.
Milloin metsästämme totuutta uudelleen?
Beyond Good & Evil on edelleen persoonallinen ja teemoiltaan paikoin jopa säväyttävä toimintaseikkailu, jota ajan hammas on nakertanut nitinöistä huolimatta varsin maltillisesti. 20th Anniversary Edition -maalipinta siloittelee pahimmat halkeamat pois, ja paikoin kaoottisesta sekä yksioikoisesta taistelusta huolimatta siinä on edelleen sitä samaa tenhoa ja taikaa, jota saimme kokea ensimmäisen kerran jo yli kaksi vuosikymmentä sitten.
Vaikka aiemmin mainittu uusi tehtäväkokonaisuus vihjailee jatko-osan olevan kenties lähempänä valmistumista kuin koskaan, on 16 vuoden kehityshelvetti sellainen tosiasia, että uskon projektin olemassaoloon vasta valmiin tuotteen ollessa käsissäni. Aika näyttänee asioiden laidan lopulta, mutta itse pysyisin tyytyväisenä ilmankin. Vaikka Jaden ja Pey’j:n edesottamukset jäisivät yhteen nimikkeeseen, voi tämän seikkailun mieluusti kokea uudelleen aina tasaisin väliajoin. Toivon vain, että teos siirtyy jatkossakin sukupolvelta toiselle, jottei se unohdu täysin koskaan.
Ubisoft on vuosien saatossa saanut paljon kuraa niskaansa milloin mistäkin, mutta Beyond Good & Evil – 20th Anniversary Edition on lähes täydellinen restaurointi, jonka kohdalla ranskalaisyhtiö on käyttänyt selkeästi paljon aikaa, vaivaa ja rakkautta. Kokemus, joka yrittää sovittaa teemoiltaan haastavaa viitekehystä ilmakiekko-minipeleihin ja jamaikalaisiin sarvikuonoihin – ei kai kukaan voi kiistää, etteikö sellaisella olisi paikkansa nykypelien valikoimassa?
