Brawl on ahdettu täyteen sisältöä ja sen pelaaminen on hemmetin hauskaa. Niin kauan kun ei muuta ajattele, ei pelistä tunnu löytyvän mainittavia vikoja sitten millään. Heti vähän syvemmälle porautuessa tulee kuitenkin eteen valitettava tosiasia; pelattavuus on kaikin puolin riisutumpaa eikä likimainkaan yhtä taktista kuin sarjan edellisessä osassa parhaimmillaan. Spämmimällä pääsee pitkälle, hahmotasapaino on entistä pahemmassa kondiksessa ja, kiitos selvästi hitaamman temmon, vastustajien iskut on aivan liian helppo väistää.
Kun ensimmäisen kerran lykkäsin Super Mario Galaxyn pelilevyn joululahjapaketista paljastuneen Wiin sisuksiin ja painoin käynnistä-nappia, osasin odottaa vain ja ainoastaan erinomaista tekelettä. Mario huusi pelinsä nimen suorastaan huvittavan pirteällä äänellä ja minä puristin Wii-ohjaimia innokkaasti käsissäni, valmiina ottamaan selvää täyttäisikö putkimiehen uusin puoliakaan sille asetetuista odotuksista, vai jäisikö se niin monen muun pitkään ja hartaasti varrotun pelin tapaan pieneksi pettymykseksi.
Hauska minipelikokoelma, joka hyödyntää mainiosti Wiin ohjaimia. Sopii lapsille ja lapsenmielisille. Osa peleistä valitettavaa toistoa ja toisilla Wiin ohjaimet saavat turhankin kovaa kyytiä naperoitten käsittelyssä. Grafiikat ja hupaisat pupuäänet pitävät vekarat kuitenkin tyytyväisinä.
Vaihtelevien arvostelujen tuomat epäilykset vaihtuivat iloiseen yllätykseen. Kunhan kontrollit jaksaa opetella, pelaamisesta tulee vallan hauskaa. Korni juoni ja osin välttävä grafiikka ei onnistunut pilaamaan pelinautintoa, vaan seuraavaa tehtävää odottaa aina innolla. Miekkailuosuudet hauskaa vaihtelua yksipuoliseen räiskintään.
Leppoinen ja kiireetön tapaus. Hauskat grafiikat ja hölmöt äänet pitävät mielen virkeänä, mutta idea ei jaksa kannattaa ikuisesti. Tämä kun olisi toteutettu verkkopelinä, niin yhdellä tähdellä lisääntyisi pisteet.