Animal Force – silmät pandana
Toukokuussa ilmestynyt värikäs Animal Force istuttaa (tai seisottaa) pelaajan tv:n eteen järjestelemään eläinhahmoja, jotta ne voivat puolustaa maapallon arkista aherrusta vihaisilta valtaajilta. Ulkoavaruuden eläjät yrittävät horjuttaa rauhaa, eikä Telluksella ole tulevaisuutta ilman karvakorvia. Teos tuo tornipuolustuskonseptin virtuaalitodellisuuteen, sillä pelaajan on yhtä Move-kapulaa käyttäen aseteltava erilaisia ja eri kykyjä taitavia taistelijoita vihulaisten reitille. Idea on tuttu saman genren peleiltä, mutta VR:n ansiosta ympäristöt ovat moniulotteisia. Hyökkääjien kulkureitit maalautuvat ilmaan, jonka ympärille puolustus on asetettava onnistuakseen. Osa eläimistä esimerkiksi hidastaa vastuksia, joita perustaistelijat räiskivät hengiltä.
Ikävä kyllä ohjaamisen kömpelyys ja epätarkkuus nousevat nopeasti Animal Forcen ongelmaksi. Mitä enemmän ruudulla tapahtuu, sitä enemmän hommat alkavat mennä pieleen – eikä pelkästään pelaajan takia. Move-ohjaimella saattaa tarttua väärään hahmoon, eikä järjestely hektisessä tilanteessa ole helppoa: Peli käyttää Moven useampaa nappia, joita saa arpoa huonolla onnistumisprosentilla päähine silmillä. Lisäksi ilmassa leijuu paljon kiinni otettavia bonuksia ja lisähahmoja.
Yksinpelikampanjan jokainen suoritus arvostellaan tähdillä kentän päätteeksi, joten uudelleenpelattavaa riittää jo pelkän tuloksien parantamisen muodossa. Lisäksi tarjolla on moninpelattavaa samalta sohvalta. Yksi kavereista heiluu VR:n kanssa, kun loput sekoilevat tv-ruudun kautta. Nämä kentät naurattavat ainakin perheen pienimpiä. Harmillisesti yksinpelaaminen ei ole suurta nautintoa, eikä Animal Force keksi tornipuolustuksen rengasta uudestaan uudesta virtuaaliperspektiivistä huolimatta. Olisipa se edes uudistanut vanteet.
Salary Man Escape – rankka viikko
J-Pop raikaa, kun kiireinen kravattikaula kirmaa pitkin toimistosokkeloiden harmaita käytäviä. Salary Man Escape on pulmapeli, jossa toimistotyöläinen on saatava paikasta A paikkaan B ratkaisemalla reitin varrella olevat esteet. Alkuun siirrellään vain punaisia palikoita, työnnellään esteitä tieltä ja siirrellään painoja pois hissimäisiltä tasoilta. Alku onkin naurettavan suoraviivainen ja helppo, mitä nyt parissa tehtävässä optionaalisesti kerättävät kolikot aiheuttavat harmaita hiuksia. Pikkuhiljaa asiat onneksi monimutkaistuvat. Tehtävien läpäisylle on myös aikaraja, jota saa pidennettyä nappaamalla kahvikupillisen matkan varrella. Kunniataulu listaa parhaat ajat.
Graafisesti Salary Man Escape on pelkistetty ja arkisen tyly. Tummapukuinen hahmo seikkailee keskellä kolkkoa, valkoisista ja harmaista palikoista koostuvaa rataa. Aina kun esteitä siirtyy pois tieltä, toimistohiiri kirmaa kohti seuraavaa odotuspistettä. Aina asia ei tosin toimi niin, vaan pelaaja joutuu arvailemaan mikseivät nahkakengät kopsu ja kravatti heilu. Pulmissa ei ole vinkkijärjestelmää, eikä peli indikoi mitenkään, vaikka pelaaja olisi siirtänyt vääriä palikoita ja saanut itsensä umpikujaan. Ainoa tapa on painaa Startia ja ladata kenttä alusta. Turhauttavan kömpelöä VR-lasit päässä.
Suurin osa PSVR-titteleistä kärsii epätarkasta ohjaamisesta, ja niin tekee myös palkkatyöläisen karkumatka. Move-ohjaimilla asia kärjistyy, mutta onneksi DualShock on toisena ohjausvaihtoehtona. Perinteisellä ohjaimella pelattaessa homma ei kuitenkaan tunnu kovin luonnolliselta, eikä kameran pyörittely pulma-alueen ympärillä luonnistu ilman ongelmia.
Kenttiä on paljon, ja niiden välissä on humoristisia kertomuksia pomon ja palkallisen välisistä kohtaamisista. Satiirinen tarinankerronta jää kuitenkin suhteellisen huomaamattomaksi, eikä pulmien taso ole sitä luokkaa, että teoksen kanssa jaksaisi heilua montaa päivää. Jos kaipaa fysiikkapohjaisia pulmia, Tumble VR tarjoaa huomattavasti laadukkaamman kokemuksen.
