Olin miettinyt palvelun testaamista jokunen vuosi sitten, mutta koko juttu unohtui syystä tai toisesta taka-alalle. Kun asiasta tuli jälleen puhetta, päätin viimein tutustua siihen hieman tarkemmin. Etsiydyin Tokyo Treatin kotisivuille etsimään tarpeeksi hyvää perustelua laatikon tilaamiselle, ja kappas, sehän löytyi suhteellisen helposti.
Toukokuun lootaan lupailtiin näet maukkaan näköisiä Splatoon-karkkeja. Tarpeeksi hyvä tekosyy löydetty, sillä tätä pientä pelirajapintaa voisi käyttää hyväksi KonsoliFIN-artikkelin muodossa. Joten ei kun tilausta vetämään.
Tokyo Treat -bokseja on tilattavissa kahta erilaista versiota, jotka eroavat toisistaan sekä hintojensa että sisältöjensä puolesta. Classic tuo mukanaan jo hyvän määrän nautittavaa, mutta Premium tarjoaa vieläkin enemmän syötävää sekä yhden juoman. Classic on hinnaltaan 22 dollaria, kun Premium puolestaan kustantaa 31 dollaria.
Koska kyseessä oli vain testi, niin valitsin yhden ainoan kuukauden tilauksen. Tai näin ainakin luulin, mutta tästä myöhempänä lisää.
Boksin täydeltä tavaraa
Toukokuun paketti tuli noukittua lähipostista lämpimänä iltapäivänä, ja pienoisen kävelymatkan jälkeen sen sisältöä pääsi ihmettelemään. Ensiajatus lootan avaamisen jälkeen oli, että vaikka kyseessä ei ollutkaan Premium-paketti, niin sisältöä piisasi silti paljon. Tarjolla oli sekä suolaista ja makeaa, sellaisenaan nautittavaa sekä valmistusta vaativa hyytelöjuomaa. Etenkin ensikertalaiselle oli tässä paljon ihmeteltävää.
Kokonaisuuteen kuului yhdeksän erilaista tuotetta, joitakin vielä useammat kappaleet. Joka kuun lähetyksellä on oma teemansa ja tässä kuussa se oli huutomerkillä varustettu Anime Snack Attack! Aihe ei ollut ehkä itselleni se osuvin, mutta mitäpä tuosta. Ei se makuun vaikuttanut.
Pussukat ja lootat olivat täynnä suhteellisen vierasta tekstiä ja värikästä kuvitusta. Tästä herännee kysymys, että mitä jos japanin kieli ei taivu noin vain, mistä tietää mitä suuhunsa ahtaa? Ei hätiä mitiä, sillä meitä japanirajoitteisia varten paketin sisuksista löytyy jokaisesta tuotteesta kertova lehtinen. Isoa peukkua tälle.
Perin oudoksuttavia makuja
Ensimmäisenä testiin päätyi yksi neljästä Senzu Bean Edamame -pussukasta, joka tarjosi syöjilleen vihreitä, pavunmuotoisia... asioita. Nämä "pavut" olivat ensialkuun erikoinen tuttavuus, sillä niiden haju ei ollut sieltä houkuttelevimmasta päästä. Myös ensimmäinen makuaistimus oli erikoinen, mutta mitä enemmän vihreitä papupalleroita söi, sitä paremmalta möllykät alkoivat maistua. Lopulta neljä pussia tätä herkkua ei edes ollut tarpeeksi, sillä niitä olisi voinut syödä kosolti enemmänkin. Niin ikään suolaista makuasteikkoa edustivat Sriracha Rice Chips -nimellä kutsutut riisisipsit, jotka ovat alemman kuvan vasemmanpuolimmaisessa fotossa. Tulista mutta niin hyvää.
Boruto Pineapple Jellies -hyytelöiden valmistuksessa oli oppaan mukaan käytetty ainoa ananasta, minkä myös maistoi. Thomas the Train Engine Chevy Candy puolestaan muistutti ulkoisesti levymäistä purukumia, mutta on kuitenkin karkkia. Viinirypäleen makuiset levyt ovat varsin erikoisia siitä, että niiden maku vaihtuu vähän väliä hyvästä huonohkoon.
Mutta olipa mukana jotain kamaluuttakin. Aiemmin mainitsemani valmistamista vaativa hyytelöjuoma, One Piece Bubbly Jelly DIY, oli sanalla sanoen pukelia. One Piece -sarjasta ulkoasunsa saanut setti kaipasi mömmöjen sekoittelua veteen ja jääkaapissa viilentämistä. Lopputulos oli varsin... erikoisen makuinen elämys, minkä en osaa kuvailla muistuttavan mitään aiemmin syömääni. Ei jatkoon, ei missään tapauksessa jatkoon, ei näin. Ohjekirja kertoi lopputuloksen olevan melonin makuinen, joten tähän täytynee luottaa. En tosin ole koskaan ole tältä maistuvaa melonia syönyt, enkä tämän kokemuksen perusteella haluakaan.
Mitäs muuta? Mukana oli yksi Umaibo-pötkylä, joka ihmetytti olemattomalla painollaan. Olin kuullut luotettavasta lähteestä, että umaibot ovat kuin maustettua styroksia, ja ensikokemus tuki tätä väitettä. Pitkulainen paketti ei painanut käytännössä mitään ja sen höttöinen koostumus oli hivenen styroksinen. Ei paha kokemus mutta perin oudoksuttava.
Mutta entä Splatoon-aiheiset karkit? Kyllä, hyviähän ne olivat. Appelsiinin ja melonin makuisia Splatoon Gummieseja tuli pienen pussillisen verran, vaikka enemmänkin olisi voinut napaansa vetää. Erikoisesti nämä karkit saivat janottamaan aina niitä syödessä.
Manteli ei ole koskaan maistunut näin hyvältä
Jos koko tästä eksoottisesta kattauksesta pitäisi valita se yksi ja ainoa kirkkain helmi, niin mikä se olisi? Kyllä, Splatoon-karkit maistuivat juuri niin hyviltä kuin kuvien perusteella voisi päätelläkin. Sriracha-kastikkeen makuiset riisisipsit olivat tulisuudessaan loistavia, ja edamame-papuja voisi syödä helposti monen monta.
Mutta! Se kaikkein paras, vetovoimaisin, filmaattisin ja maukkain tuttavuus oli pitkäniminen Shin-Chan Chocobi Almond Tofu Corn Puff. Kyseessä on pahvitötsällinen mantelitofutähtösiä. Koostumukseltaan ne muistuttivat etäisesti vaikka juustonaksuja, mutta maku oli jotain todella vekkulia. Alussa oli häivähdys jotain vierasta, mutta sen jälkeen suun valtasi upea mantelin aromi. Tiedä häntä oliko mukana kuinka paljon aitoa mantelia vaiko vain esanssia, mutta en oikeastaan välitä tietää. Tätä ihanuutta olisi voinut tilata vaikka kokonaisen laatikollisen. Jos satutte tietämään mistä näitä saa tilattua, niin pistäkää kommenttia tulemaan! Tai jos käytte Japanissa, niin tilaan näitä kymmenisen tötsällistä.
Vahva suositus ja vahva varoitus
Miltä Tokyo Treat -kokemus tuntui noin ensikertalaisena, kehtaisiko sitä suositella myös muille? Vastaus on kyllä, ehdottomasti. Aikomuksenani oli itse asiassa tilata myös kesäkuun paketti tahi pistää saman tien muutaman kuukauden tilaus vetämään. Ja ehkä tällä kertaa Premium-versiona, sillä neljä syötävää lisää ja yksi juoma kuulostaa tarpeeksi hyvältä tekosyyltä.
Mutta kuinkas sitten kävikään.
Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin, sillä tilaukseni uusittiin huomaamattani automaattisesti. Tilasin testiäni varten tarkoituksella vain yhden kuukauden boksin, mutta näemmä profiilini syövereissä oli maininta tilauksen automaattisesti uusimisesta. Tämä olisi ehkä ollut hyvä noteerata aiemmin, sillä huomasin tilanteen saadessani kuitin tilauksesta ja ilmoituksen postipaketin lähettämisestä. Kiitosta vain. Tilaajien kannattaa käydä tarkistamassa profiilitietonsa, ettei tilaus jatku yllättäen ja pyytämättä.
Joten testisession nyt kerran venyessä kahteen kuukauteen, niin pistetään lyhyesti kommenttia myös kesäkuun paketista.
Kesäkuun bonuskierros
Toinen boksi aukeni hieman vähemmällä ihmetyksellä, konkareitahan kun jo oltiin. Mutta tarjonta yllätti silti toistamiseen positiivisesti. Summer Carnival -teemainen setti paljasti sisältään muun muassa neljä pientä pussia "suolaisia merilevätikkuperunoita", maukkaita Kit Kateja, uusi "maustettu pahvilaatikko" umaibo ja maissin makuisia suikeroita.
Toukokuun paketissa kohdatun hyytelöjuoman epämääräinen melonin maku tuli vastaan myös yhdessä kesäkuun tuotteessa. Tämä kamaluus tottelee nimeä Melon Cream Soda Chips. Miettikääpä tätä nimeä hetki, melonikerman makuisia sipsejä? Eksoottiselta kuulostava maku ei onnistu hurmaamaan millään tasolla, vaan pussukka piti viedä töihin työtovereiden nautittavaksi. Ja kuinka ollakaan, se lojuu edelleen hyllyllä odottamassa syöjiään.
Eniten plussaa pitää antaa Meiji Takenoko No Sato -laatikolle, joka piti tyhjentää yhdellä kertaa. Nimestä tätä ei voine päätellä, mutta kyseessä oli loistava keksin ja suklaan yhdistelmä, jota olisi syönyt kosolti enemmänkin.
Tätä tekstiä kirjoittaessani sain ilmoituksen, että kolmaskin paketti on lähtenyt suuntaani. Tämä tosin tarkoituksella tilattuna ja vieläpä Premium-versiona. Katsoo tuleeko enää neljättä lootaa tilattua vai pitäisikö palvelusta tauon. Tuotteiden maut ovat olleet hyviä, mutta mukana on ollut myös jonkin verran huteja, joten pieni breikki voisi tehdä terää. Etenkin mikäli joka boksissa on yksi "melonilta" maistuva "herkku". Enemmän mantelia, vähemmän melonia, kiitos.
Toisaalta vaikka en suuri limsojen ystävä olekaan, niin heinäkuun pakettiin lupaillaan erityisen makuista Coca Colaa...
