Julkaisija: Ubisoft Kehittäjä: Ubisoft
Pelaajia: 1 Lajityyppi: Toiminta
PEGI-suositus: 18+ Hinta: 9,95 € (stand alone-versio 14,95€)
Alustat: PS4 (pelattu), PS3, Wii U, Xbox One, Xbox 360, PC
Assassin's Creed IV vei salamurhaajan merirosvolaivan ruoriin sangen onnistuneesti. Edward Kenwayn seikkailun rinnalla ihasteltiin myös tämän matkatoverina ja osittain jopa moraalinvartijana kulkeneen Adéwalén toimintaa. Kun oma AC-poikuus meni juurikin pääsarjan neljännen osan ryöstämänä, jätti sen 40-tuntinen paketti vielä nälkäiseksi. Harmillisesti nettipuoli kiinnostaa yhtä paljon kuin työkeikka Titanicilla, joten katse oli käännettävä lisäsisältöpakettien puolelle. Konsolien verkkopuodeista löytyvän Freedom Cry -tarinakokonaisuuden osalta olikin helppo ylipuhua kukkaron nyörit sepposen selälleen.
Freedom Cry esittelee ohjastettavana sankarina Kenwayn sijasta Adéwalén. Salamurhaajakurssin sekä merikulkuneuvojen ajokortin hankinnan motivoimana miehestä on kasvanut Edwardin saappaisiin astunut vesistöjen kauhu. Pian Adéwalé huomaa kuitenkin olevansa vailla alustaan tai miehistöään pelastamassa orjuutettuja ihonvärikollegoitaan sekä kaupungin vähemmistöryhmittymää. Toisin kuin emopelin Kenway-tarina, Freedom Cry ei edes näennäisesti pyri kertomaan erityisen kiintoisaa juonikuviota protagonistin ympärille. Kyseessä on nimittäin narulla ja jesarilla sidottu kompakti kokonaisuus, joka tarjoaa vain sitä samaa vanhaa. Orja-aiheen mielenkiintoisuudesta olisi voinut saada niin paljon enemmänkin irti, että teemaan soisi vielä palattavan.
Adéwalén temppuvalikoimaa on kasvatettu muutamalla uudella niksillä. Näistä oleellisin on pyssyn virkaa hoitava haulikko – tai väkipyssy, kuten sitä suomenkielisillä asetuksilla kutsutaan. Sitä käyttäessä ei voi kuin ihmetellä aseen funktiota salamurhaamiseen keskittyvässä julkaisussa. Etenkin paketin yhdeksännessä ja samalla viimeisessä muistossa olevat haasteet hämmentävät, sillä täydellinen suoritus vaatii viiden vihollisvartijan tappamista haulikolla sekä joukkotappeluun päätymistä. Eipä tällaisesta ainakaan omalla ninjakurssilla puhuttu.
Toinen oleellinen uudistus on asevalikoiman aukaiseminen orjia ja heimolaisia vapauttamalla. Päätös sinällään on ihan toimiva, mutta samalla se tarkoittaa herkästi seikkailun jakamista kahteen vaiheeseen: kamojen avaamiseen ja vasta sitten tarinan läpäisemiseen. Toisaalta esimerkiksi vapautuskeikat plantaaseille olivat ehdottomasti parasta antia koko seikkailussa. Tapahtumapaikasta riippumatta alistettujen ihmisten vapauttaminen on perin yksinkertaista: tapa vartijat, niin hyviä asioita tapahtuu. Ainoana merkittävänä poikkeuksena loukkaantuneet orjat täytyy käydä jalkaisin viemässä hoitoon. Pieni tasapainotus olisi tehnyt harrastetoimille hyvää, sillä nykyisellään oikeastaan viljapellot ovat ainoat mielekkäät operaatiot. 20 vartijan tappaminen 30 orjan vapauttamiseksi kun palkitsee vähän eri mittakaavassa kuin huutokaupan viitisen konnaa muutamasta pahaisesta työläisestä.
Muitakin aktiviteetteja on tarjolla, mutta hienoinen mielikuvituksettomuus tuntuu vaivanneen tekijöitä. Hylyissä uiskentelu ei kankeahkon uimisen takia maittanut emopelissäkään, eikä aarteiden kerääminen palkitse riittävästi. Eipä niitä paljoa olekaan – kuten ei avattavia paikkojakaan – mutta tekemisen vähyys kismittää. Sekin on vielä tunnustettava, että Kenwayn ohjastamalla Jackdaw'lla purjehtiminen kiehtoi enemmän kuin aalloilla ratsastaminen irtopaketin parissa. Olisi nyt edes lankulle päässyt kävelemään, mutta kun ei! Josko sitten jossain seuraavassa osassa tai paketissa?
Freedom Cry on turvallinen laajennus Assassin's Creed IV:n maailmaan, mutta järin tarpeelliseksi sitä on vaikea kutsua. Sen uudistusten verkkoon on jäänyt enemmän särkiä kuin ryhävalaita, eikä Adéwaléssa vain ole riittävästi särmää. Sarjan parissa vielä toistaiseksi uutuudenviehätystään nautiskelevat pelaajat saavat siitä silti ihan riittävästi vastinetta rahoilleen. Nyt vain seuraavaa osaa vaanimaan.
