Blacklight: Tango Down (XBLA)

Miltä kuulostaisi Modern Warfare 2 -henkinen verkkoräiskintä futuristisella teemalla? Vain digitaalisena jakeluun tulleen Blacklight: Tango Downin voisi nimittäin aivan yhtä hyvin nimetä uudestaan: Futuristic Warfare 2. Esikuvan härski kopiointi ei kuitenkaan aina ole pahasta, sillä 1200 pisteen hintaan Live Arcadesta irtoaa varsin pätevää viihdettä. Peliä voikin suositella vaihtoehdoksi silloin, kun vakiovalintasi verkkoräiskinnäksi kyllästyttää hetkellisesti.

Nimeämätön itäeurooppalainen kaupunki on muuttunut masentavassa lähitulevaisuudessa sotatantereeksi, jossa välejään selvittelevät Yhdysvaltain huippusalainen osasto Blacklight sekä The Order, joka koostuu pääasiassa entisistä erikoisjoukkojen sotilaista. Tämän kummempaa tarinaa ei sitten olekaan. Taistojen tie alkaa oman sotilaan muokkaamisella, ja vaihtoehtoja on yllättävän paljon. Tämän lisäksi tarjoillaan kattavat tilastot kaikesta pelaamisesta ja hyvistä suorituksista palkitaan erilaisilla mitaleilla. Myös mahdollisuus yksityisiin peleihin on olemassa, mikä mahdollistaa ilottelun yksityisessä porukassa.

Normaalien verkkomatsien aikana huomaa nopeasti piirteitä, jotka erottavat Blacklightin muusta tarjonnasta. Vasen liipaisin auttaa tähtäämään tarkemmin, mutta tällöin kohdetta ei katsotakaan jyvän läpi, vaan varsinainen sihtaaminen tapahtuu edelleenkin ristikon avulla. Toimiihan se näinkin, mutta vaatinee räiskintäveteraaneilta hetken opettelun. Tähtääminen hidastaa liikkumista, jonka tarkoitus on arvatenkin vähentää muista räiskinnöistä tuttua loikkimista. Moderniin tyyliin menetetty energia palautuu osuman jälkeen, mutta silti vain osittain. Toinen tietyllä tavalla puolitiehen jäävä ominaisuus koskee aseita: kaatuneelta voi ottaa pyssyn itselleen, mutta pelkkiä ammuksia ei voi kerätä talteen. Poikkeavat suunnitteluratkaisut energiassa ja panoksissa eivät haittaa, sillä kenttiin on sinne tänne ripoteltu laatikoita, joista sekä elinvoiman että ammukset saa kätevästi täydennettyä. Blacklight: Tango Downin HRV eli Hyper Reality Visor tekee nurkassa istumisesta eli ”kämppimisestä” hankalaa: visiiri paljastaa vihollisten sijainnin ja osoittaa samalla täydennyslaatikot jo kaukaa. Jo Metroid Primessa esitelty ominaisuus ei sinänsä ole uusi, mutta sen tuominen verkkoräiskintään on kuitenkin tuoreehko idea, joka oikein käytettynä pitää ottelun alati liikkuvana.

Maksimissaan 16 pelaajaa ottelee keskenään 12 kartassa, jotka ovat kooltaan tiiviitä ja hyvin suunniteltuja. Korkeuserot tuovat mahdollisuuksia koukkaamiseen, mutta onneksi aivan Modern Warfare 2:n kaltaisiin hökkelisokkeloihin ei alennuta. Pelimuotoja on peräti seitsemän, mutta yhtäkään niistä ei voi luonnehtia persoonalliseksi. Tavallisten tappomatsien ja lipunryöstöjen lisäksi valtaillaan erilaisia pisteitä Domination-muodossa ja kuljetetaan pommia vastustajan tukikohtaan Detonatessa. Meno on melkoisen hektistä, ja ainoa hitaamman miehen vaihtoehto on Last Man Standing, joka on käytännössä normaali tappomatsi ilman uudelleensyntymistä. Kuvio on siis täsmälleen sama kuin Gears of Warin Warzone-muodossa. Hitautensa vuoksi juuri Last Man Standing miellytti minua eniten, mutta harmillisesti siitä jaetaan myös kaikkein vähiten pisteitä.

Vaikka Blacklight: Tango Down onkin pääasiassa kilpailullinen verkkoräiskintä, tarjoillaan nannaa myös yhteistyöpelaamisen ystäville. Modern Warfare 2:n esimerkin mukaisesti nimetty Black Ops on neljän tehtävän sarja, joissa on tarkoitus edetä pisteestä A pisteeseen B ampuen matkan aikana kaikki liikkuva. Räiskintäputket voi suorittaa joko yksin tai kolmen kaverin kanssa, mutta harmillisesti minkäänlaista seuranhakujärjestelmää ei ole mukana. Jos siis kaverilistallasi ei ole ketään pelaamassa Blacklightia, joudut kärvistelemään yksin vihollisaaltojen puristuksessa. Black Ops -tehtävien kenttäsuunnittelu on pätevää, joskin äärimmäisen yllätyksetöntä. Harmillista on sekin, että eeppiset pomotaistot loistavat poissaolollaan. Tällaiseen futuristiseen ympäristöön olisi sopinut hienosti jokin kyborgirobottihirvitys loppuvastustajaksi. Tehtävän läpäiseminen ei myöskään tuota sen kummempaa onnistumisen tunnetta, joten yhteistyötehtäviin tuskin palaa enää toista kertaa.

Yhdysvaltalainen Zombie Studios on viime aikoina kunnostautunut kohtuullisen vastaanoton saaneella Saw-pelillään, joka käytti vaihtelevalla menestyksellä Gears of Warista tuttua Unreal-moottoria. Firman koodarit ovat ilmiselvästi oppineet tekemällä, sillä Blacklight: Tango Down on graafisesti joka suhteessa parempi kuin firman edellinen peli Saw. Yleisilme on kautta linjan tumma ja futuristinen, ja Unrealin luoma muovinen ulkonäkö istuu hienosti Blacklightiin. Aseella ampuminen tuottaa näyttävän suuliekin, joka heijastuu aidonoloisesti lähellä olevista pinnoista. Persoonallisen säväyksen otteluihin tuo sokaisukranaatin vastine digi grenade, jonka räjähdyksen seurauksena pelaajan visiiri ”buuttaa” itsensä. Tällöin ruudulla näkyy hetken aikaa vain sininen virheilmoitus, ja tehosteen pelillinen vaikutus on täsmälleen sama kuin sokaisukranaatilla.

Pelkäksi latauspeliksi Blacklightin äänimaailma on poikkeuksellisen mahtava. Aseella ampumisessa on runsaasti potkua, ja pistoolin aiheuttama ääni tuo mieleen pienoistykin. Musiikki on raskasta ja painostavaa rokkia, mutta sävelmiä on aivan liian vähän: jo alle tunnin pelaamisen jälkeen huomaa toivovansa vaihtelua valikkomusiikkiin. Ääninäyttelyä on odotetusti vain vähän, ja äänityksen laatu on epätavallisen metallisen kuuloista. Tämä ei vielä haittaa, mutta sen sijaan otteluiden aikana kaikuvat kuolinkorahdukset alkavat jossain vaiheessa riepoa toiston takia.

Blacklight: Tango Down on kaikin puolin pätevä verkkoräiskintä ja samalla poikkeuksellisen laadukas latauspeli. Toisaalta se ei onnistu tuomaan lajityyppiinsä mitään uutta futuristisen teemansa lisäksi, ja valitettavasti se ei vielä riitä. Tällä hetkellä pelin suurin ongelma on linjoilla näkyvien pelaajien vähäisyys, sillä vilkkaan verkkoyhteisön avulla Zombie Studiosin oiva tuote voisi todella alkaa elämään. Blacklight toimii oivana vaihteluna silloin, kun valitsemasi vakioräiskintä alkaa hetkellisesti kyllästyttää. Varmista kuitenkin, että kaverilistallasi on ainakin 2-3 muuta pelaajaa, jotka myös latailevat pelin: yksin tätä ei kauaa jaksa.