E3, Day 4: Breakfast at Hooters

Jos kestoväsymys meinasi painaa jo kolmantena päivänä, oli keskiviikkoaamu entistäkin kauheampi. Joku taliaivo kun oli ilmoittanut meidät kummatkin 8.30 paikallista aikaa alkaneeseen paneelikeskusteluun. Sitä ennen kuitenkin stressi ja univaje purkautui äärimmäisen huonolla tavalla. Kun E3-messujen pääkallopaikkana toimivan Los Angeles Convention Centerin vastapäätä olevan oven päällä luki ensisilmäyksellä katsottuna Hookers, oli päivän starttaamiselle vain yksi tapa. Oman kymmenminuuttiseni jälkeen Pikkarainen odottelikin jo narikassa käyttäen K18-sanavalintoja rahalleen saamastaan vastineesta. Olisi kuulemma ehtinyt santsatakin – kolmesti.

No ei vaineskaan, Hootershan se siellä oven päällä luki, eikä sankarikaksikkomme olisi sinne ehtinytkään. Siitä piti huolen Future of Mobile and Portal Gaming -nimellä kulkenut paneelikeskustelu, jonka ajankohta oli turhan aikainen. Onneksi laadukas keskustelu sekä tarjoiltu aamupala (edes jossakin annetaan varattomille journoille sapuskaakin!) pitivät huolen siitä, että tunnin mittain lörpöttelyhetki meni kuin siivillä. Tästä luultavasti lisää E3:n summaavassa podcastissa.

Tämän jälkeen päästiinkin onneksi pelien kimppuun. Pikun keskittyessä tulevien työsuhteiden luomiseen sekä turhien esitysten skippaamiseen, jäi omaksi roolikseni kiertää pää neljäntenä jalkana hallista toiseen – ja yleensä heti perään takaisin. Daedalicin point’n’clickien ohella päivän ohjelmistoon mahtui Xbox 360:n World of Tanks, Ubisoftin pelivalikoimasta sitä sun tätä sekä Nintendon ja Sonyn messualueiden kiertämistä. Myös Activisionin esitykset Call of Duty: Ghostsista sekä Destinystä olivat näkemisen arvoisia. Ennakkotekstejä odotellessa.

Onneksi narulle saatiin myös kaikenlaista video- ja äänimateriaalia. Jyväskylän pieni suuri mies osoitti pätevyytensä haastattelemalla Assasin’s Creed IV: Black Flagsin käsikirjoittajaa. Koska itse panostan enemmän kotimaisuuteen kuin laatuun, sain metsästettyä Redlynxillä työskentelevän Antti Ilvessuon pienelle juttutuokiolle. Siitä lisätietoja kunhan Trialsin ennakkoartikkeli joskus päätyy työstöön. Iltapäivän viimeisinä hetkinä saatiin lisäksi kuulla ilouutisia Sonyn PR-osaston puolelta, kun tekstiviestin välityksellä kysyttiin kiinnostusta David Cagen haastattelutuokiolle. Tilannetta hyvin kuvaava kansansanonta pitää sisällään sokean kanan, jyvän sekä viisauden sanat. Videomateriaalia on luvassa, mikäli vain elektroniikka, mediapalvelin ja Jumala suo. Viimeisimmältä ei luultavasti kysytä.

Kun messualue viimein tyhjennettiin kävijöistä, oli jäljellä ennen eilisessä matkaraportissa mainittua The Legend of Zelda: Symphony of the Goddessess -musikaalia tiedossa Saint’s Row -bileet. Matkalla juhlapaikalle törmättiin Pelaaja-lehden Ville Arvekariin, jonka nimeä ei kuitenkaan odotuksista huolimatta oltu laitettu kutsuvieraslistalle. Onneksi kotimaisen harrastelijasivuston komeat, arvovaltaiset sekä ennen kaikkea vaatimattomat sankarit saivat entisen KonsoliFINiläisen salakuljetettua mukanaan ilkeän portinvartijan tarkan tutkan alta mukaan kemuihin. Yläkerrassa nöyryyttämistä jatkettiin, kun ilmeisen sokea baarimikko uteli kolmikon nuorimmaiselta ikää. Olisi ennemmin kysynyt puhelinnumeroa, sillä sen verran näyttävä ilmestys oli kyseessä. Baarimikko siis, ei Waluigi.

Päivä huipentui The Greek Theaterin ulkoilmakatsomoon, jossa orkesteri soitteli Zelda-sarjasta tuttuja mahtipontisia rallatuksia. Vaikka vihreänuttuinen fantasiaörkki onkin jäänyt vähän etäiseksi, ei maanmainiota äänimaisemaa sovi väheksyä. Kuten kollega Pikkarainen niin nasevasti sanoi: ”taitaa olla once in a lifetime -kokemus”. En riitauta. Tyhmästä päästä kärsii valitettavasti koko mies, sillä joku nohevampi olisi kenties tarkistanut etukäteen paikan speksit sen sijaan, että olettaa tapahtuman olevan sisätiloissa. Siinä missä Kalifornian päivät ovat kuumia kuin armaassa kotimaassamme tarjoiltava keskiolut, illat ja yöt ovat sangen vilpoisia. Onneksi swag-kassissa olleisiin ylimääräisiin sponsorituotteisiin pystyi sujahtamaan lämmön perässä.

Neljäs päivä oli kokonaisuudessaan entistäkin hienompi. Käsitys E3-messujen toiminnasta ja mahdollisuuksista hahmottui entisestään, joten huomenna kelpaa käyttää viimeinen päivä erilaisten haastisten sekä pelivideoiden parissa. Kun huomenna messualue viimein suljetaan tämän vuoden osalta, pitäisi purkissa ja muistiinpanoissa olla tavaraa melkoisen pitkäksi aikaa. Paluulento on vasta perjantaina, joten kenties messualueen ulkopuolisellakin alueella ehtii vihdoista viimein piipahtaa. ”Se näkee ken elää”, sanoi eräs vanhempi mies aikoinaan. Näkemisestä kun tuli puhe, niin messutyttökuvakollaaseja on tiedossa kotimaahan päästyämme. Gamescomiin verrattuna pimatsujen määrä on naurettavan vähäinen, mutta ainakin yksi naikkonen onnistui jo varastaan Joonaksen sydämen. Ainakin kyseisen neitosen kuvia ihailtiin hotellillakin.

Josko vielä loppuun muutaman sivuhuomion messuilta. Ensimmäinen elämää suurempi huomio on naisjournojen korkea parisuhdetilanne. Tiedä sitten eteneekö ura päätoimittajan reittä pitkin, vai onko pelaaville naisille yksinkertaisesti vain kysyntää, mutta empiirisen tutkimuksen mukaan noin sata prosenttia naispuolisista henkilöistä pitää sormusta sormessaan. Good to know.

Sukupuolitasa-arvon nimissä toinen fakta keskittyy miehiin. En tiedä onko kyseessä jokin amerikkalainen tapa, väsymyksen ja kiireen aiheuttama stressi vaiko vain täydellinen välinpitämättömyys, mutta ilmeisesti miesjournalistit eivät osaa virtsata pönttöön. Eikä vetää vessaa. Että sellaista. Entuudestaankin vähäinen usko ihmiskuntaan on siis jälleen koetuksella.

Waluigi
E3-messut
Los Angeles, CA

Ps. Jos KonsoliFIN-lukijoihin kuuluu muuan Jatta, joka on viimepäivien aikana saanut epämääräisiä viestejä keskellä yötä, Wallu pahoittelee mitä syvimmiten. Irvokkaat seksiviestit oli tarkoitus lähettää kollega Pikkaraiselle, mutta nuoruuden vimmalla kirjatut numerot olivat vaihtaneet keskenään järjestystä.