Nyt myös Sony hyppää premium-tasoisten ja kustomoitavien ohjainten leikkiin mukaan, kun PlayStation 5:lle esitellään peruskapulasta seuraavan askeleen ottava DualSense Edge. Premiumia edustaa ainakin suolainen pyynti, mutta saako 250 euron panostuksella rahoilleen aitoa vastinetta?
Muokkaillaan kun tavataan
Porua herättäneen hinnan unohtaen on heti alkuun todettava, että DualSense Edge muodostaa pääpiirteiltään kerrassaan erinomaisen kokonaisuuden. Toki pohjalla toimiva perusversio otti jo niin valtaisia edistysaskeleita edellisten sukupolvien kapuloihin verrattuna, että näistä lähtökohdista lienee miltei mahdotonta epäonnistua. Uutukaisen muotoilu onkin pysynyt tismalleen samana. Tämän vuoksi se paitsi sopii näppeihin erinomaisesti, myös istuu perusohjaimille suunniteltuun lataustelakkaan ongelmitta.
Suurin Edgen myyntivaltti on sen muokattavuus. Kilpailijan idealaarista lainataan muun muassa liipaisinten kolmivaiheinen liikeradan säätö, takapuolelle asennettavat lisäsiivekkeet sekä vaihdettavat tatit, joiden jäykkyyttä ei ikävä kyllä ole mahdollista säätää lennosta. Sen sijaan hämmentävänä yksityiskohtana ohjaimen kannen irrottamalla tattimekanismit voi nypätä kokonaisina pikakiinnikkeistään. Aika näyttää, tuleeko kauppojen hyllyille aidosti erilaisia kustomointivaihtoehtoja, vai jääkö ominaisuus vain mahdollista huoltoa helpottavaksi niksiksi.
Ohjaimen taakse saa kiinnitettyä ainoastaan yhdet lisäsiivekkeet molemmille puolille, mutta tilannetta tasapainottaa ylimääräinen näppäinpari kapulan alareunassa. Aluksi sijoittelunsa puolesta hieman oudolta tuntuvat nystyt toimivat yllättävän näppärinä ekstroina, sillä niiden loogiseen käytettävyyteen on selkeästi panostettu. Kyseisiä nappeja pidempään pohjassa pitämällä avataan konsolin pikavalikko, jossa erilaisten profiilien tai esimerkiksi kuulokkeiden äänentasojen säätö luonnistuu vaivatta. Profiileihin voi määritellä vaikkapa tattien herkkyyden säädöt hyvinkin yksityiskohtaisesti, mikä tuo mukavan lisänsä näpräämiseen ja pelikohtaisen tuntuman löytämiseen.
Ei pelkkää unelmaa
Kustomoitavuuden ohella erikoisohjainten pariin houkutellaan vahvasti laatumielikuvalla. Rehellisyyden nimissä ja materialistilta kuulostamisen riskin uhallakin on todettava, että DualSense Edgen ”unboxaus” jätti ensifiilikset harmillisen kylmiksi tällä saralla. Halvan pahvipaketoinnin syövereistä paljastuu kovamuovinen ja sinänsä toki käytännöllinen säilytyskotelo, johon kaikki on nätisti pakattu. Itse ohjain tuntuu kädessä hyvin samanlaiselta kuin alkuperäinen. Varsinkaan näppäinten tai tattien tuntumassa ei todellista eroa havaitse kuin rankoilla mielikuvaharjoitteilla tai itseään huijaamalla. Lähinnä kosketuslevyn värinvaihdos, kieltämättä asiallinen lisäpaino sekä pienet materiaalimuutokset kahvojen pohjissa paljastavat jotain evoluutiota tapahtuneen.
Pidemmän testirupeaman aikanakaan suoranaista rakastumista uutukaiseen ei pääse syntymään. Edge valikoituu toki aina ansaitusti ensisijaiseksi pelivälineeksi hyllystä, mutta sen akun hyydyttyä ei tee lainkaan pahaa jatkaa istuntoa karvalakkimallilla – toisin kuin Microsoftin puolella. Tällä aasinsillalla päästään ohjaimen huonoimpaan puoleen, nimittäin akunkestoon.
Virta loppuu selkeästi aiemmin kuin normaalissa DualSensessä, joka sekään ei varsinaisesti juhli staminallaan. Vaikka omat pelailut rajoittuvat korkeintaan muutamaan tuntiin illassa, käyvät akun varaustilan varoitukset tutuiksi etenkin, mikäli langalliset luurit kytketään viemään osansa mehuista. Joten pleikkarin tehokäyttäjille kesto muodostuu helposti ongelmalliseksi – eli nimenomaan sille harrastuksensa äärimmäisen vakavasti ottavalle porukalle, jolle Edge lienee alun perin suunniteltu. Toki mukana tulee keskivertoa pidempi ja ainakin ulkoisesti laadukkaan tuntuinen USB-kaapeli, mutta piuhan jatkeena notkuminen on tuskin mieltä ylentävä vaihtoehto monellekaan.
Liian hyvät pohjat
Akunkeston ja hinnan ohella Edgestä on vaikea keksiä muuta moitittavaa. Sen suurin ongelma lieneekin lopulta, että Sony teki alkuperäisestä DualSensestä yksinkertaisesti liian hyvän. Uuden kapulan parhaiksi ominaisuuksiksi nousevat erinomainen ergonomia, loistavan tarkat tärinät sekä immersiota lisäävät haptiset liipaisimet – kaikki samat hyveet löytyvät myös yli kolme kertaa halvemmasta perusversiosta.
Artikkelin nuivahkosta sävystä huolimatta täytyy silti todeta, että jokainen ratkaiskoon itse, mitä on valmis maksamaan pykälän paremmasta pelikokemuksesta. Mikäli lisänäppäinten mahdollistama muokattavuus nousee omalla prioriteettilistalla korkealle, on markkinoilta vaikea keksiä mitään parempaa kaveria PlayStation 5:lle kuin DualSense Edge. Sonyn ensimmäinen hyppy-yritys loistavasta vielä piirun verran paremmaksi osoittautuu tällä kertaa vain aavistuksen lyhyemmäksi kuin villit unelmat tai kova hintalappu antoivat kenties odottaa.
