Vaikka Xbox-konsolit eivät ole koskaan tulleet tunnetuksi japanilaisroolipeleistään, yrittäjien puutteesta tyhjiö ei johdu. Viimeisin ja myös nimekkäin hanke on Final Fantasyn isänä pidetyn Hironobu Sakaguchin Microsoftille tuottama Blue Dragon, jonka hahmot on suunnitellut Japanissa huippusuosittu piirtäjä Akira Toriyama. Jouluksi siniloharin varjosta nousee kuitenkin myös Namcon ja Tri-Crescendon Eternal Sonata, johon KonsoliFIN tutustui japanilaisella Live-kauppapaikalla julkaistun demon avulla.
Eternal Sonata – Japanissa Trusty Bell: Chopin's Dream – on klassinen konsoliroolipeli söpöine anime-hahmoineen ja vuoropohjaisine taisteluineen. Pelaaja ohjaa yhtä ryhmän hahmoa läpi suoraviivaisten kenttien kohdaten kyliä ja vihollisten kansoittamia polkuja. Taistelut eivät ole satunnaisia, vaan polulla tepsuttelevan vihollisen voi useimmiten kiertää, mutta kehittymisen kannalta tärkeät kokemuspisteet ansaitaan vain toiminnan kautta.
Taistelutilanteessa peli siirtyy erilliselle kentälle, jolle viholliset ja omat hahmot asettuvat. Taistelu etenee vuoropohjaisesti kunkin hahmon hyökätessä määrätyssä järjestyksessä, mutta itse hyökkäykset tehdään tosiaikaisesti kuin kevyessä taistelupelissä. Pelaaja voi liikuttaa hahmoaan ympäri kenttää ja iskeä vihollisia joko perus- tai erikoisiskuilla. Vihollisen iskuilta on puolestaan mahdollista suojautua näpäyttämällä oikea-aikaisesti torjuntapainiketta, jos iskut tulevat etupuolelta. Selkään hyökätessään vihollinen pääsee tekemään kriittistä vahinkoa.
Taistelussa on pari huomionarvoista erityispiirrettä. Ensinnäkin erikoisiskut vaihtelevat valon mukaan. Pelaaja saa valita hahmoilleen kaksi erikoisiskua, joista toinen aktivoituu auringossa, toinen varjossa. Se luo oman lisävärinsä hahmojen sijoitteluun, kun tehokkain isku ei välttämättä olekaan käytössä joka paikassa. Lisäksi oma vuoro kestää vain muutamia sekunteja liikkeellelähdön jälkeen. Lisäkymmenyksiä irtoaa viholliseen osuneista liikesarjoista. Samalla myös ryhmän erikoisiskuja tehostava tähtivoima kasvaa. Kun tähtivoimaa säästää usean vuoron ajalta, pelaaja voi rakentaa todellisen superhyökkäyksen, jolla ehkä jopa ratkaisee koko taistelun.
Demon seikkailut sijoittuivat herttaisen Tenuto-kylän ympäristöön. Alkuosa vietettiin vehreän valoisassa metsässä, mutta myöhemmin kylän takana odottavat metsät muuttivat maiseman eteerisen pimeäksi, jossa kuu ja muutamat hehkuvat kasvit loivat tunnelmallisen valaistuksen. Grafiikka ei missään nimessä ole järin monimutkaista, mutta värikäs sarjakuvatyyli puree konsolilla, jolla on perinteisesti totuttu näkemään likaisen harmaita sotatantereita ja bensankatkuisia moottoriratoja. Kokonaisuutta täydentää kaunis musiikkiraita, jolla yhdistyvät Frédéric Chopinin klassiset sävelmät ja varta vasten peliin nuotitetut kappaleet.
Chopin liittyy pelin juoneen fiktiivisen kertomuksen avulla, sillä pelaaja sukeltaa tuberkuloosiin menehtyneen säveltäjäkuuluisuuden unimaailmaan tämän maatessa kuolinvuoteellaan. Musiikin tai unen merkitys ei kuitenkaan vielä käynyt täysin selväksi. Teema näkyy ainakin minipeleissä, visuaalisissa yksityiskohdissa ja musiikkiaiheisissa nimeämisissä. Demossa pelaajan ryhmään kuului esimerkiksi Polka-tyttönen, jonka nimi suomalaisittain viittaa polkkatanssiin. Myös kuoleman ja koko olemassa olon käsittely vaikuttaisi sisältyvän tarinan aihepiiriin.
Suurin huoli demossa kohdistui saman kaavan toistoon. Taistelut kun eivät tuntuneet tarjoavan järin paljon haastetta tai vaihtelua. Jopa demon lopussa odottanut pomotaistelu oli perin yksinkertainen kohtaaminen tavallista kestävämmän hirviön kanssa. Jos lopullisessa pelissä riittäisi sisältöä monipuolisen kokemuksen rakentamiseksi, luvassa voisi olla pelaamisen arvoinen kevytroolipeli japanilaistyylin ystäville.
