Gamescom '14: Paluu vehreämmälle seudulle

Vaikka kesä on loppusuoralla eikä arjen harmauden saapumista voine estää, tarjoaa Kölnissä vietettävä Gamescom onneksi jälleen viimeisen mahdollisuuden paeta orastavan syksyn realiteetteja. KonsoliFINin edustusjoukko on piipahtanut tässä valtaisessa tapahtumassa nyt kahtena kertana peräkkäin, eikä vuosi 2014 tee poikkeusta sääntöön. Vaan palataanpa ajassa ensin taaksepäin.

KonsoliFINin ryhmärämä koostuu tällä kertaa pitkälti uudesta verestä: messuneitsyytensä tai -poikuutensa korkkaavat jepu, JaakkimO sekä Kastle. Kun omalla kohdalla on kyse kolmannesta ja kenties ratkaisevasta visiitistä, ei organisointivastuun jakamisesta tarvinnut hirveästi keskustella. Heinäkuusta lähtien sähköpostit ovat lennelleet suuntaan jos kuudenteen eikä kalenterin jatkuva täyttyminen ole sujunut hetkittäin lainkaan kivuttomasti. Kun palaset tuntuivat viimein loksahtavan paikalleen, tarkoitti se yleensä hyvin todennäköistä muutosta tilaisuuden järjestäjän taholta.

Vaikka miehistöä piisaa, kaiken mahdollisen kiinnostavan näkemiseksi pitäisi venyä useampaan paikkaan kerrallaan. Vaan ei liian kiinnostavasta ja laajasta pelitarjonnasta parane valittaa. Toivottavasti myös vuosi sitten mukana olleen Tonpan kanssa saamme eksyvät karitsat pysymään edes suunnilleen oikeilla laitumilla, sillä ennakkotietojen mukaan tupaten täyteen myyty messualue on ensikertalaiselle melko infernaalinen kokemus. Asiaa ei toki helpota sekään, että Kölnin messualue koostuu päälle kymmenestä valtaisasta hallista, joissa on jokaisessa nähtävää.

Jos ennakkopuuhastelut ovatkin kaatuneet enimmäkseen joukon nuorimmaisen niskaan, messualueella työtehtävät on jaettu melko tasapuolisesti. Vastuu sosiaalisen median täyttämisestä on asetettu pääasiassa jepun hentoisille hartioille, joten Twitter- ja Facebook-kanavat tulvinevat jos jonkinlaista kuva- ja tekstimateriaalia messuilta. Optimaalisessa tilanteessa cosplay-misut iskostunevat lukijoiden verkkokalvoille jo tapahtumien aikana - siitä pitävät huolen joukon raamikkaat urokset. Jos pari edellistä virkettä siis koostaa yhdeksi tiivistelmäksi, niin KonsoliFINin sosiaalinen media kannattaa pitää tarkkailussa.

Perinteisempää tekstisisältöä on luvassa jokaisesta ilmansuunnasta. Erilaisia presentaatiotilaisuuksia on jaettu enemmän tai vähemmän kristillisen tasajaon mukaisesti, joten jokaisella osallistujalla piisaa varmasti nähtävää. Jos muutamia esimerkkejä pitäisi nostaa framille, niin jepun ja JaakkimOn tsekkaama Witcher 3 sekä pitkällisen vääntämisen jälkeen omaan kalenteriini sujahtanut Quantum Break lienevät kiinnostavimpia julkaisuja. Eiköhän sitä myös Hotline Miami 2:n veriselle toiminnalle liikene hetki aikaa.

Lisäksi tästä artikkelista käynnistyvä matkapäiväkirja tekee paluun. Alkuperäissuunnitelman perusteella keltanokat runoilevat kokemuksistaan keskiviikosta perjantaihin, minkä lisäksi kannan tehtäväni tuoman vastuun alustamalla tulevaa sekä tekemällä messujen päätteeksi loppuyhteenvedon. Silloin tuomitaan syyttömät ja haukutaan patalaiskat, luulen.

On ollut helppoa huomata kuinka omat odotukset Gamescomia varten ovat monellakin tapaa erilaiset kuin aiempina vuosina. Jos ensimmäisellä kerralla kaikki oli suurta ja jännittävää, paluu rikospaikalle vetosi etenkin uuden konsolisukupolven myötä. Tällä kertaa kumpaakaan valttikorttia ei ole hihassa, mutta samalla itse julkaisut ovat päässeet valokeilan kirkkaimpaan kohtaan. Ei uutuudenviehätys tai rauta, vaan pelit. Tänä vuonna ryhdytään korjaamaan satoa ja tarjoamaan kokemuksia, jotka eivät aiemmin välttämättä edes olleet mahdollisia. Jo aiemmin mainitut Quantum Break ja Witcher 3 ovat tästä malliesimerkkejä, mutta myös Destinyn kaltaiset vahvaan yhteisöllisyyteen vetoavat julkaisut kiinnostavat jo pelkästään ilmiönä.

Näin lentokoneessa tekstiä naputtaessa on jälleen ilo huomata, että tuntemukset alkavat kallistua odottavaan ja seesteiseen tilaan. Edessä odottavat Microsoftin ja Sonyn pressitilaisuudet tarjoavat varmasti paljon nähtävää, minkä lisäksi huomenna aukeavat ovet voisivat ainakin omasta puolestani olla sepposen selällään jo tänään. Samalla tiedän matkasuunnittelun tiimoilta tehneeni parhaani, eikä tässä vaiheessa enää ole juuri tehtävissä kuin katsoa mihin se riittää. Odotukset ovat korkealla, kiire pitää miehen liikkeessä ja kaikkea kiinnostavaa ei kolmessa päivässä ehdi nähdä millään.

Hyvä tästä tulee.