Ensimmäinen virallinen ja yleisölle avoin messupäivä torstai alkoi tuttuun tapaan jonottamisella Koelnmessen aulassa. Media pääsi sisälle jo kello 9, jolloin suunnistimme Waluigin kanssa PlayStation-alueelle etsimään ennen massojen vyörymistä Project Morpheusta. Ei löytynyt. Tässä vaiheessa messuhalleissa oli rauhallista, joten esittelypisteiltä ehti bongata esimerkiksi Saksassa ilmeisen suositun metsäkonesimulaattoripelin. Ennen porttien aukaisua yleisölle lähdin Business Arealle tsekkaamaan etukäteen tulevien presentaatioiden ja haastattelujen boothit, koska Gamescom-veteraanien mukaan alueella liikkuminen tulisi olemaan todella vaivalloista.
Puolalaisen latauspeli Jujun tekijöiden, Flying Wild Hogin haastattelu näytti menneen päälle toisen presentaation kanssa, joten suunnistin GDC-alueella sijaitsevalle pienelle boothille kertomaan harmittavasta päällekkäisyydestä. Osastolta löytyi leppoisan oloinen mies (game director Slawomir Uliasz), jolle selvitin kiireitäni. Kehittäjillä sattui olemaan aamupäivä kalenterissa tyhjää, joten pääsin saman tien istahtamaan mukavalle säkkituolille. PlayStation 3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle julkaistava Juju on Wiin ja Wii U:n uudempia Donkey Kongeja muistuttava tasoloikka, joka näytti hyvältä ja pelattavuuskin oli kohdallaan. Aamu alkoi siis mukavissa merkeissä! Previkkaa ja pientä videohaastattelua luvassa Jujusta myöhemmin.
Unannounced EU-title
Kello alkoi presentaation jälkeen olla jo sen verran, että lähdin pikkuhiljaa talsimaan seuraavaan esittelyyn, joka oli tässä vaiheessa vielä tarkoin varjeltu PlayStationin julkistamaton EU-titteli. PlayStationin esittelyt eivät sijainneet messualueella, vaan hiukan kauempana Radisson Blu-hotellilla. KonsoliFINin kovin kävelijä Waluigi kävi kierrättämässä ensimmäisenä päivänä meikäläisen ja Jepun hotellin lähelle surullisenkuuluisin tuloksin – liikennettä ohjaava miekkonen käännytti meidät lopulta ilmeisesti päättymättömälle sillalle, jonka kautta kiertäminen kaatosateessa juuri ennen PlayStationin lehdistötilaisuutta ei maistunut ollenkaan hyvältä. Jo pelkkä Koelnmessen kiertäminen kävellen kun vie kymmeniä minuutteja.
Enivei, ehdin Radisson Blu -hotellille huolimatta siitä, että poistuin väärästä uloskäynnistä. Massat eivät tässä vaiheessa vielä vyöryneet päälle ja ulkona pystyi jo vähän hölkkäämäänkin. Julkistamaton EU-titteli oli loppujen lopuksi nyt jo kaikkien tiedossa oleva Until Dawn, jota Supermassive Gamesin miekkoset ylpeänä esittelivät. Hiukan kaksijakoiset fiilikset Until Dawn kuitenkin jätti – paljon hyvää mutta myös pientä tönkkömäisyyttä.
Koska jostain syystä minä pääsin seurueesta ainoana Until Dawnin esittelyyn, päätimme että minun kannattaisi mennä myös hoitamaan Supemassiven one-on-one -haastattelu, vaikka sitä ei oltu Gamescom-noobille alunperin sovittukaan. Kalenteri alkoi näyttämään jo aika täydeltä, mutta periaatteessa haastatteluun pitäisi ehtiä. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat. Until Dawn -esittely venyi teknisten ongelmien takia sen verran, että edes syömään ja vessaan ei ehtinyt ennen seuraavaa presentaatiota.
Segan tarjoilut = good
Segan Alien: Isolationin esittely sijaitsi Koch Median laajalla osastolla. Infotiskillä ei löytynyt allekirjoittaneen nimeä, mutta edellisen illan kölschin aiheuttama surullinen katse sai kivan infonaisen sydämen lopulta heltymään ja vieraspassilla pääsin viimein bisnesmiesten valtaamaan osastoon. Onneksi tarjolla oli lihapullia ja sämpylää, joten pahin nälkä taittui. Näppärältä vaikuttavan Alien: Isolationin esittelyn jälkeen virtsarakko huusi hoosiannaa, mutta niin huusivat myös vessajonot. Pohjoispäässä olevan pressialueen vessat onneksi vetivät (myös ihmisiä) joten suunnaksi Koelnmessen toinen pääty.
Walking Deadin zombimassakohtauksilta näyttävä ihmispaljous oli tässä vaiheessa sitä luokkaa, että oli pakko tunnustaa Gamescom-veteraanien tarinoiden todenperäisyys. Hitaasti laahustavien ja kirjoittajaa vieläkin hikisempien gamereiden keskellä matka taittui hitaasti eikä yhtään varmasti. Vessassa käynnin ja nopean virvokkeen nauttimisen jälkeen aikaa oli lähes puoli tuntia, minkä piti riittää edellämainitulle hotellille talsimiseen, mietti optimistinen Gamescom-ensikertalainen.
Kartan mukaan Koelnmessen pohjoispäädystä pystyisi koukkaamaan sopivasti hallien toiselle puolelle. Eipä pystynyt. Vastassa oli taas sama tie, josta ei päässyt kuin edellämainitulle, erityisesti Jepun vihaamalle sillalle. Juoksin pohjoispäädystä takaisin sisälle zombiyleisön ohi pressille varatusta ovesta, mutta pressipassin viivakoodi ei toimikaan. Hetken päästä turvallisuusnainen tuli ihmettelemään hikeä valuvaa olemustani ja tivasi miksi en ole kirjautunut ulos. Henkkareiden näyttämisen jälkeen pettämätön surullinen kölsch-katseeni tehosi ja pääsin juoksemaan länsiporttia kohti. Paitsi että nyt liukuportaita oli suljettu ja gamerlauma kulki hämäläisiä zombejakin hitaammin. Lopulta West Entrance -kyltti löytyi, mutta ulospääseminen oli jostain syystä suljettu. Realiteetit tulivat selväksi, eikä auttanut kuin ilmoittaa Until Dawn -haastattelun peruuntuvan. Saksalaisittain sanottuna schwantz kohosi ylväänä otsastani. Onneksi Business Arean Bier Garden tarjosi moneenlaiseen vaivaan sopivan lääkkeen. Päivän ensimmäinen kölsch!
Bisnesalueelta löytyi myös suomalaisia – hieno mies, Neogamesin hallituksen jäsen ja Kouvola Innovationin kehittämispäällikkö Mika Lammi sekä oululaisen mobiilipeliyhtiö Fingersoftin lead server programmer Ville Rauma, joiden kanssa vietetyn turinatuokion jälkeen Bethesdan pisteellä oli luvassa vahvasti Kölnissä mainostetun The Evil Withinin pelisessio Xbox Onella. Lähes tunnin tyyppäyksen perusteella The Evil Within tuntuu lähinnä ihan kivalta, mutta vanhanaikaiselta kauhistelulta.
Raitiovaunu: The Evil Within
Alueelta pääsemisen jälkeen olisi luullut ongelmien jo katoavan, mutta ei. Hotellilla vaatteiden vaihdon jälkeen otimme taksin kohti argentiinalaista pihviravintolaa, johon sovimme Nordiskin Valtteri Hyttisen kanssa illallisen. Kölnin keskusta veti mm. tietöiden aiheuttamien ruuhkien vuoksi yhtä huonosti kuin Gamescomin suosituimmat pisteet. Hyppäsimme taksista (maksettuamme) ulos liikenteen pysähdyttyä ties kuinka monetta kertaa.
Ruoka oli hyvää ja loi toivoa viimeisen päivän onnelliseen loppuun. Hyvin toimiva julkinen liikenne oli valintamme hotellille paluuta varten, kävelystä nauttivaa Waluigia lukuunottamatta. Raitiovaunu lähti lupaavasti hotellia kohti, kunnes sen pysähdyttyä huomasimme olevamme ainoita vaunussa. Kölniin matkaaville vinkiksi – tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kyseessä on päätepiste. KonsoliFINin uljas joukko alkoi kuitenkin hiukan jo hermostumaan, koska ulos ei enää päässyt eikä kuski näyttänyt noteeraavan hädissään olevia suomalaisia. Yhtäkkiä raitiovaunu lähtikin taas liikkeelle ja pysähtyi keskelle pimeää puistoa … ja kaiken lisäksi kuski oli hävinnyt kuin schaisse Koelnmesseen!
Hämmentävän ja hiukan pelottavankin hetken jälkeen hotellin sänky kutsui ja Gamescom-neitsyys oli virallisesti menetetty (ei siis hotellin sängyssä, vaikka raamikas Jaakkimo nukkuikin samassa parisängyssä). Vastoinkäymisistä huolimatta Gamescom 2014 oli epäilemättä ikimuistettavimmista matkoistani koskaan. Suurin syy siihen oli KonsoliFIN ry:n virallinen edustus eli kaunistukset Jaakkimo ja Jepu, sekä freelancereiden ominaisuudessa mutta samassa seurueessa kulkeneet komistukset Waluigi ja Tonppa. Äärimmäisen hauskat mutta huonot jutut jäävät elämään, mutta säästän teidät lukijat niiltä. Lopuksi haluaisin vain sanoa: KÖLSCH!
