Torstainen päivä huipentui Microsoftin iltabileisiin heidän osastollaan. Saimme sinne myös reissussa mukana olleet turistit mukaan, joten koko matkakööri pääsi nautiskelemaan virvokkeista ja pelaamisesta vapaamuotoisessa tilaisuudessa. Tunnelma oli kauttaaltaan erittäin rento. Muutaman kaljan jälkeen hivuttauduimme Forza 5:n osastolle ottamaan tuntumaa sarjan tulevaan osaan. Tästä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen vauhdintunteen uupuminen, mutta suurempaa stressiä ei kannattane kuitenkaan ottaa, sillä tiimillä on vielä aikaa hioa teostaan. Lisäksi illasta piirtyi verkkokalvoille yksi Nintendon tyttönen, joka varsinkin loppuillasta edusti brändiään edustavasti sulavien tanssiliikkeiden rytmittämänä.
Ilta kääntyi jo aamun puolelle, ennen kuin seurue löysi takaisin hotellille. Tästä huolimatta neljäntenäkin päivänä oli noustava ajoissa ylös, jotta jäljellä olevan ajan saisi hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Ei muuta kuin aamupalat hotellilla naamaan ja nokka kohti uusia haasteita. Perjantaisen päivän ohjelma oli jo hieman vapaamuotoisempi, vaikka toki muutama sovittu tapaaminenkin oli vielä edessä. Olimme hallilla ysin jälkeen ja suuntasimme tsekkaamaan sellaisia pelejä, joihin emme vielä aikaisemmin olleet päässeet käsiksi. Mieleen jäi räpiköiminen Final Fantasy XIV:n parissa. Kokemus oli suoraan sanottuna sekava, emmekä Luigin kanssa saaneet oikein missään vaiheessa otetta hommaan. Painettavia nappeja oli varmaan miljoona, ja logiikka loisti poissaolollaan. Saksankielisyyskään ei sinällään jeesannut pelikokemukseen virittäytymistä.
Tämän jälkeen totesimme yksissä mielin, että nyt on parempi suunnata toimistolle, joka oli ollut kovassa käytössä koko messujen ajan. Toimistonamme toimi siis pressialueen lounge-tila, jossa väsyneillä toimittajilla oli mahdollisuus rentoutua hektisen aikataulun välissä. Luonge muodostui reissun aikana myös hyväksi tapaamispaikaksi suomalaisille. Siellä pääsi näkemään ihmisiä niin julkaisijoiden kuin median puolelta laajalla rintamalla. Reissun uuvuttamana raahauduimme toimistoomme noin klo. 10.30 paikallista aikaa. Tiskille kävellessäni ravintolan tarjoilatyttö hymyili vienosti ja kysyi ” Kölsch?”, johon vastasin myöntävästi. Otin toki toisenkin, koska eihän nyt Luigiakaan voinut jättää kuivin suin. Olimme ilmeisesti jääneet myös paikan työntekijöiden mieleen. Siinä sitten sumplimme loppupäivän meininkejä ja summailimme loppusuoralle kääntynyttä reissua.
Matkalla lentokentälle pääsimme nautiskelemaan vielä saksalaisen joukkoliikenteen ihanuudesta. Juna oli vähemmän yllättäen myöhässä, ja kun sinne sitten viimein pääsi, oli se myös tupaten täynnä. Kaikille ei riittänyt Düsseldorfin kentälle siirtymiseen kuluvan neljänkymmenen minuutin matkalla edes istumapaikkoja. Tämän kaiken saksalaisen täsmällisyyden ansiosta check-iniin ehtiminen meinasi jäädä kaukaisen unelman tasolle. Kerkesimme kuitenkin pari minuuttia ennen h-hetkeä paikalle, joten matka kohti kotimaata pääsi alkamaan.
Lentomatkalla olikin vielä muutama tunti aikaa puida päällimmäisiä tuntemuksia. Väsynyt ja kuolemalta haissut nelikko oli ehtinyt jo hyvästellä suorinta tietä kotiin palanneen Danielan ja Tonppan lentokentällä, joten Luigin ja turistien kanssa päätimme reissumme ylihinnoiteltuun sämpyläbaariin. Eihän sitä ehditykään ottaa reissun viimeisiä oluita kuin messualueella, Düsseldorfin lentokentällä, lennolla Berliiniin sekä vaihtoa odotellessa Saksan pääkaupungissa. Niin ja tietysti viimeisellä lennollakin. Täytyyhän erinomainen reissu päättää asianmukaisella tavalla.
Kiitos koko seurueelle sekä foorumilla ja Facebookissa mukana hengessä olleille.
