Gears of War: Anvil Gate (kirja)

Brittirouva Karen Traviss on tehnyt paljon hyvää Epic Gamesin Gears of War -pelisarjalle. Seran planeetalla Locust-hirviöitä vastaan taistelevien ihmisten maailma on mielenkiintoinen, mutta jää pelkkiä pelejä pelanneille varsin ohueksi ja hämäräksi. Travissin aiemmat Gears-romaanit Aspho Fields ja Jacinto's Remnant onnistuivat kumpikin syventämään pelimaailmaa ja sen henkilöitä tavalla, johon pelit eivät pystyneet. Varmaankin tästä syystä kirjailijalle annettiin tehtäväksi kirjoittaa myös Gears of War 3:n käsikirjoitus, ja vastuun mukana tuli myös rutkasti luomisen vapautta. Syksyllä 2010 julkaistu kolmas romaani Anvil Gate esittelee pitkän listan uusia henkilöitä ja paikkoja. Ennen kaikkea Traviss kuitenkin kuljettaa tarinaa rohkeasti eteenpäin siitä, mihin Jacinto’s Remnantissa jäätiin.

Kaksi edellistä romaania keskittyivät kuvaamaan ihmisten kokemuksia ja niistä seuranneita muutoksia. Anvil Gate tekee kuitenkin toisin keskittyen selvästi enemmän toimintaan ja tarinan kuljetukseen. Aiemmissa osissa toimivaksi osoittautunutta sapluunaa ei silti täysin hylätä, sillä kolmannessakin kirjassa henkilöhahmot ovat vahvasti etualalla. Persoonallisia ihmisiä on selvästi aiempia osia enemmän.

Teoksien ominaispiirteeksi on muodostunut se, että yksi kirja kertoo kaksi tarinaa rinnakkain. Takaumassa keskitytään johonkin menneisyyden keskeiseen tapahtumaan, ja nykyajassa jatketaan siitä, mihin edellisessä kirjassa jäätiin. Tästä syystä opukset ovat selvästi fanituotteita: ne kannattaa lukea aikajärjestyksessä sen jälkeen, kun on ensin pelannut kummatkin Gears of War -pelit läpi.

Anvil Gaten takaumassa seurataan kolmekymppistä luutnantti Victor Hoffmania, joka toimii kirjalle nimen antaneen linnakkeen varapäällikkönä Pendulum Warsin aikana. Linnoitus on maantieteellisen asemansa vuoksi erittäin helposti puolustettavissa, joten hyökkääjän on turvauduttava varsin alkukantaisiin piiritystekniikoihin. Aikaisessa vaiheessa Hoffman huomaa päätyneensä koko linnakkeen päälliköksi ja päättää noudattaa saamaansa käskyä olla antautumatta viholliselle. Kirjailija on itse todennut, että Hoffmanin persoonan määräävä ominaisuus on syyllisyydentunne, ja takaumatarina osoittaa tämän varsin onnistuneesti.

Nykyajassa kirja seuraa ihmiskunnan selviytymistaistelua uudessa tilanteessa, johon he joutuivat Jacinto’s Remnantin aikana. Locust-möröt eivät ole enää uhkana, vaan tilalle on tullut jotain pahempaa: imulsion-polttoaineelle altistuneet lambent-eliöt, jotka räjähtävät kuollessaan. Ulkopuolisen uhan lisäksi ihmisillä on omatkin riitansa selvitettävänään, eivätkä vanhat kaunat ainakaan helpota yhteistoimintaa. Harmillisesti nykyaikaan sijoittuva tarina ei saa tyydyttävää päätöstä vaan jättää lukijan odottamaan kieli pitkällä lisätietoa. Henkilöistä syvennytään mekaanikko Damon Bairdin persoonaan ja pohditaan sitä, miksi jannu suhtautuu kaikkeen niin pessimistisesti. Siinä sivussa tilaa saa myös tatuoitu sotamies Samantha Byrne, jonka isän kohtalosta Anvil Gaten piirityksen aikana Hoffman kantaa edelleenkin syyllisyyttä.

Gears of War -romaanit ovat aina onnistuneet syventämään pelien mielenkiintoista maailmaa ja taustoittamaan Seran ihmisten henkilöhistoriaa. Kirjoja täytyy kuitenkin ajatella sarjana, jotka kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä. Travissin kerronta olettaa myös, että lukija on pelannut molemmat Xbox 360 -pelit läpi. Näistä syistä Anvil Gatea voi suositella vain niille, joille pelit ja kirjat ovat jo ennestään tuttuja: edellisissä teoksissa esiintyneitä asioita ei juurikaan selitetä. Annan kolmannelle Gears-kirjalle pelimiehen neljä tähteä viidestä.

Ennen Gears of War 3:a on luvassa vielä ainakin yksi romaani Coalition’s End, jonka tarkoitus on sitoa yhteen Anvil Gaten loppu ja kolmannen pelin alkutilanne. Mikäli Traviss jatkaa tutulla linjallaan, on neljäskin Gears-romaani vähintään katsastamisen arvoinen. Samalla se lievittänee edes vähän kolmos-Gearsin odotuksen tuskaa.