Kirjoittaja: Santtu Herranen
Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa kävi kuhina 23.2.2018, kun lähes salillinen pelimusiikin innokkaita arvostajia valmistautui upeaan esitykseen. 6-vuotiaana pianon soiton aloittanut sekä taidoillaan huikeita palkintoja niittänyt Ramon van Engelenhoven oli matkannut Suomeen esittämään musiikkia peleistä Chrono Trigger, Vagrant Story ja Final Fantasy X – kaikki Squaren taidonnäytteitä.
Jokainen pelaaja on varmasti kokenut hetkiä, jolloin itselle mieluisan pelin hyvin sävelletty musiikki on nostattanut rinnassa syviä tunteita. Elleivät nuo tunteet ole vieneet aivan kyynelten partaalle (kuten allekirjoittanutta), niin takuulla vähintäänkin syvällisiin mietteisiin sävellysten nerokkuudesta. Mikäpä olisikaan hienompaa kuin päästä kuulemaan rakkaita kappaleita pianosovituksina?
Flyygelin kyydissä Chrono Triggerin maisemiin
Valaistu flyygeli, hiljaisuus ja odottavaiset musiikin rakastajat. Kun Ramon käveli lavalle ja istuutui ammattilaisen elkein flyygelin ääreen, tunsin kätteni jo valmiiksi puristuvan varaamani itkunenäliinan ympärille. Esitys alkaisi vuonna 1995 Super Nintendolle julkaistun Chrono Trigger -seikkailun pääteeman parissa. Chrono Trigger, jonka julkaisuvuosi on muuten sama kuin itse Engelenhovenin syntymävuosi, on koko 26-vuotisen elämäni ajan säilynyt yhtenä ehdottomista suosikkipeleistäni. Tämä ei liene ihme, sillä samainen klassikko tuntuu säilyneen pelaajien kollektiivisessa muistissa yhtenä toimivimmista roolipeleistä kautta aikojen – osittain juuri Yasunori Mitsudan äärimmäisen tarttuvien melodioiden ansiosta. Grand Fantasies -ohjelmalehtisessä Engelenhoven pohtiikin seuraavasti: ”For Chrono Trigger, I thought to myself that the melodies of this game are so incredibly good, that in a way they even transcend the game they were written for.” Well said.
Moni muistanee Chrono Triggerin käynnistyessä ruutuun ilmestyvän heilurin ja sen tahdikkaan lyönnin ennen pääteeman aloitusta. Simuloidakseen heiluria Engelenhoven aloitti soittonsa kopauttamalla flyygeliä muutaman kerran hellästi, siirtyäkseen sitten musiikin ensisäveliin. Presentiment-kappale soi flyygelillä upeasti, enkä kuuntelijana voinut kuin ihailla Engelenhovenin uppoutumista musiikkiin ja soittimeensa. Musiikkia opiskellut seuralaiseni halusikin huomauttaa, että pianistin taituruus oli nähtävissä myös hänen liikkeistään: Engelenhoven ei pelkästään liikuttanut käsiään, vaan hänen koko vartalonsa eli musiikin mukana. Pääteeman jälkeen oli vuorossa sävelmä, joka soi taustalla Chronon heräillessä huoneestaan. Musiikin tahdissa siirryin mielikuvissani Chronon kodista ulkomaailmaan ja siitä Millenial Fair -tapahtuman hilpeisiin tunnelmiin. Oli selvää, että Engelenhoven rakasti tulkitsemaansa peliä ja sen musiikkia.
Chrono Trigger -sovitukset etenivät kronologisesti alusta loppuun kaikista muistettavimpien kappaleiden tahdissa. Suite from Chrono Trigger -osion kenties antoisin kokemus oli silti Courage and Pride / Frog’s Theme. Tuo mahtipontisen sankarillinen sävelmä soi mielessäni jo ennen esityksen alkamista, ja odotukseni palkittiin: Frog’s Theme soi flyygelillä aivan yhtä voitokkaasti kuin pelissäkin ja jopa alkuperäisteosta pelaamaton seuralaiseni nautti kappaleesta valtavasti. On uskomatonta, millaisiin suorituksiin ammattilaispianisti kykenee. Ja myönnän, tulihan se itku. Jo toisen kappaleen kohdalla.
Vagrant Storyn tunteikas matka
Chrono Triggerin jälkeen oli vuorossa Vagrant Story, jonka sävellyksistä vastasi aikanaan Hitoshi Sakimoto. Toisin kuin aiemman osion erillisinä soitetut kappaleet, Engelenhoven oli koostanut Vagrant Storyn yhdeksi, pelin tarinaa seuraavaksi kokonaisuudeksi. Ohjelmalehtisessä Engelenhoven kuvaili kokevansa Vagrant Storyn soundtrackin kiehtovaksi poikkeavuutensa vuoksi: joka hahmolle tai paikalle tehdyn teeman sijaan tässä pelissä kuljettiin muutamien, eri tilanteita varten sopivasti muunneltujen sävellysten tahdissa. Tämän ansiosta Engelenhovenin yhdeksi koostama pianokokonaisuus sopi kokonaisuuteen mainiosti. Pitkällä fantasialla oli kuitenkin myös kääntöpuolensa: niin loistavaa kuin musiikki olikin, johti tauottomuus välillä pieneen keskittymisen herpaantumiseen. Suurimmille faneille kokonaisuus toimi silti varmasti erinomaisena tunteiden vuoristoratana, jonka tarjoamisessa Engelenhoven teki jälleen ensiluokkaista työtä.
Final Fantasy X:n neljä kokonaisuutta
Lyhyen väliajan jälkeen oli vuorossa Spira – Sonata Based on the Music of Final Fantasy X. Tässä osiossa Engelenhoven oli koostanut Nobuo Uematsun, Masashi Hamauzun ja Junya Nakanon alkuperäisiä sävellyksiä neljäksi vaihtelevaksi kokonaisuudeksi: This is Your Story, Intermezzo, Romanza ja Finale. Kuten pianisti ohjelmalehtisessä kertoo: ”This piano arrangement is intended as a reflection on the game, each movement high-lighting a specific aspect of it.” Ensimmäinen osio vei kuulijan seikkailulliselle matkalle Zanarkandista muille alueille, Intermezzon jatkaessa gameplay- ja exploration -tyyppisten keveämpien sävellysten tahdissa. Romanza-osuus ilmensi pelin traagista rakkaustarinaa. Pianonsoiton keskeltä etenkin koskettava Suteki da Ne sai kylmät väreet aikaan ja Yuna’s Theme jälleen kyyneleet silmäkulmiin. Finale puolestaan antoi kokonaisuudelle mahtipontisen lopun viimeisen pomovastuksen sävelten ja Ending Themen tahdissa. Pianistin soitettua viimeisen sointunsa oli jokainen kuulija jo niin tunteiden vallassa, ettei yleisö voinut kuin nousta raikuviin aplodeihin.
Grand Fantasies -esityksellään Ramon van Engelenhoven todisti totisesti olevansa kaiken maineensa ja kiitostensa arvoinen. Vasta 23-vuotiaan pianistin rakkaus soittamiseen sekä tulkitsemiinsa peleihin näkyy ja kuuluu – oli kunnia saada todistaa näin taidokasta soittoa. Uskon vakaasti, että Engelenhoven pysyy merkittävänä tekijänä alallaan. Jäämme innokkaina odottamaan jatkoa hänen uralleen ja suosittelemme kaikkia kynnelle kykeneviä hankkiutumaan hänen pianonsoittonsa pariin.
Kiitos pelimusiikki, kiitos flyygeli, kiitos Engelenhoven.
