Grand Theft Auto IV: The Ballad of Gay Tony

Grand Theft Auto IV:n tuoreimman laajennuksen nimi antaa odottaa skandaalinkäryistä spektaakkelia. The Ballad of Gay Tony sisältää paljon seksuaalivähemmistöjen kustannuksella vitsailua, mutta pääosan varastavat lennokas toiminta ja hulvattomat hahmot – kuten sarjalta sopii odottaa.

Laajennus on saanut nimensä Liberty Cityn viriililtä klubimestarilta, Anthony ”Gay Tony” Princeltä. Pelaajat ottavat haltuunsa Luis Lopezin, joka toimii Tonyn henkivartijana ja yhteistyökumppanina. Prince on liiketoimintaansa rakentaessaan lainannut rahaa monilta eri tahoilta, jotka tulevat vääjäämättä karhuamaan vastapalveluksia. Kun uloste osuu tuulettimeen, sotkun siivoaminen jää Luisin vastuulle. Yökerhojen pystyssä pitäminen vaatiikin enemmän tai vähemmän rikollista toimintaa.

The Ballad of Gay Tonyn tarina käynnistyy hieman sekavasti, sillä Luisin toimeksiannoista on aluksi vaikea hahmottaa punaista lankaa. Yleiset suuntaviivat selviävät vasta parin tunnin kuluessa. Laajennuksen juonikuviot kytkeytyvät kiinteästi Liberty Cityn aikaisempiin kiemuroihin, joten pelin faneille riittää viittauksia bongailtavaksi. The Lost and Damnedin melankoliseen synkistelyyn verrattuna Gay Tonyn balladi maistuu selvästi kevyemmältä. Fiilistä luodaan jälleen hyvin käsikirjoitettujen hahmojen ja valikoidun musiikin avulla – erityismaininta menee valikoiden rauhalliselle taustabiitille.

Luis tapaa teemalle sopivasti monenlaista hörhöä, joista useimmat vaikuttavat vain menestyviltä pintaliitäjiltä, joskin erittäin huvittavilta sellaisilta: ökyrikas arabi Yusuf Amir kehittelee pilvenpiirtäjässään täysin päättömiä suunnitelmia ja hyperaktiivinen Mori Kibbutz saa Brucien tuntumaan oikein normaalilta kaiffarilta. Perinteisempi pääkaksikko jääkin huvittavuudessaan sivuhahmojen varjoon, vaikka Tonyn ja Luisin välillä elää varsin mielenkiintoinen suhde, johon tartutaan useaan otteeseen.

Veljet heittävät erittäin levotonta läppää, jossa osansa saavat niin seksuaaliset kuin etnisetkin vähemmistöt. Osittain dialogi ampuu räikeästi yli, mutta toisaalta myös hahmot on vedetty reippaasti överiksi. Kirosanoilla kuorrutettuja kommentteja viljellään aktiivisesti välinäytösten ulkopuolella, mikä auttaa levittämään tunnelmaa varsinaisiin tehtäviin. Rockstarin kasaaman näyttelijäkaartin työn tuloksia kuunteleekin mielellään.

Korkealentoinen teema tarttuu myös pelitapahtumiin. Jo muutaman ensimmäisen toimeksiannon jälkeen pelaaja on tiputtanut helikoptereita ja tutustunut laajennuksen uuteen arsenaaliin. Useissa tehtävissä Luis pääsee entistä raskaammin aseistetun vatkaimen ohjaksiin sekä hyppimään korkeuksista laskuvarjon kera. Seurauksena on luonnollisesti julmetusti romua, ruumiita ja räjähdyksiä. Vaihtelua piisaa kiitettävästi, eikä pelaaminen ole pelkkää tykitystä, sillä sekaan mahtuu tuttuja ajo-osuuksia ja hillitympää toimintaa. Yksittäisiin kohokohtiin on silti selkeästi panostettu.

Tavallisiin tulitaisteluihin saadaan lisää räväkkyyttä muutamien uusien lelujen ansiosta. Ympäristöön tarttuvat pommit ja räjähtäviä kuteja ruiskiva haulikko ovat omiaan demonstroimaan tuhoamisen kauneutta, hienoa fysiikanmallinnusta sekä maukkaita osuma-animaatioita. Samalla esiin putkahtavat pelin suurimmat ongelmat: kontrollit tuntuvat Uncharted 2:n jälkimainingeissa kankeilta ja vanhentuneilta. Myös helikopterin hallitseminen tuottaa pienoisia vaikeuksia. Vanhahtava tekninen toteutus korostaa ongelmia entisestään. Hyvin rakennetut tehtävät ja lukuisat tallennuspisteet pitävät kuitenkin turhautumisen tehokkaasti poissa.

The Ballad of Gay Tonyn tarinan pelaa läpi kevyesti alle kymmenessä tunnissa, eivätkä tapahtumat ehdi käydä tylsäksi. Juonitehtävistä revitään uudelleenpeluuarvoa tavoitteisiin perustuvalla pisteytyksellä. Lisäksi Liberty Cityn kartalle on ripoteltu erilaisia aktiviteetteja: huumebisneksiä Luisin kavereiden kanssa, base-hyppäämistä kerrostaloista, kilpa-ajoa maalla, merellä ja ilmassa sekä nyrkkitappeluita lasileuoille. Sivutehtävät tarjoavat kivaa pikkutekemistä suorittajille, mutta viihdyttävyydessään ne häviävät selvästi pääjuonelle, sillä pelkkä toiminta ei riitä kantamaan pelikokemusta.

Sama ongelma koskee moninpeliä. Kaupungilla riehuminen on periaatteessa hauskaa, mutta siitä ei kuitenkaan ole pitkäkestoiseksi huviksi. Lisäepisodi tuo mukanaan uusia leluja ja pari uudistettua pelimuotoa, jotka eivät tarjoa erityistä viihdearvoa.

Kannattaa siis pitää mielessä, ettei pelkällä laajennuksella poisteta täysin Grand Theft Auto IV:n suurimpia vikoja. Huolellisesti rakennettu tunnelma, entistä hiotummat tehtävät ja erinomaiset hahmot auttavat kuitenkin kevyesti peittämään ongelmia. Puhtaasta fiilistelypelaamisesta nauttivien kannattaa ottaa Gay Tonyn kädestä kiinni ja jättää Liberty Citylle tyylikkäät jäähyväiset.

The Ballad of Gay Tony ja The Lost and Damned kuuluvat molemmat Grand Theft Auto: Episodes from Liberty City -pakkaukseen, jota myydään kaupoissa. Kyseinen peli ei sisällä emopeliä eikä vaadi alkuperäistä Grand Theft Auto IV:tä toimiakseen.