Haastattelussa King Diamond

Konsolifin tavoitti legendaarisen kauhurockin kuninkaan kotoaan Dallasista. Tunnin mittaiseksi venyneen puhelinmaratonin aikana keskusteltiin tietenkin Guitar Hero: Metallicasta, jossa King Diamond on läsnä pelattavana hahmona Mercyful Fate –orkesterinsa kappaleen kera. Juttelimme myös peleistä ja kaikesta muusta aiheeseen liittyvästä, sekä tietty aiheen vierestä.

Miten tulit osalliseksi peliprojektiin?

Lars Ulrich Metallicasta soitti minulle ja kertoi tästä pelistä. Hän kysyi, jos jompikumpi biiseistämme, Evil tai Curse of the Pharaos voisi olla mukana pelissä. Sehän oli selvä, ilman muuta! He tarvitsivat alkuperäiset masterit, jotta voisivat miksata ne raidoittain peliin, mutta niitäpä ei löytynyt mistään!

Sain ajatuksen, että mitä jos äänitämme nuo kappaleet uudestaan samalla kokoonpanolla kuin alkuperäiset? Hank Shermann ja Michael Denner olivat mukana saman tien! Mietin, pystyisikö Timi Hansen soittamaan vielä varmasti, hän kun ei ole edes omistanut bassoa vuosiin! Minulle vakuutettiin, että pystyisi. Ja kuten kävi ilmi, hän on todella luonnonlahjakkuus!

Ainoastaan Kim Ruzzia emme uskaltaneet ottaa mukaan, koska aikaa oli vain se pari viikkoa tehdä äänitykset, jos hän ei pystyisikään enää siihen. Pelasimme varman päälle ja pyysimme nykyistä Mercyful Fate –rumpaliamme Bjarne T. Holmia mukaan, sillä hän on pitänyt itsensä vireessä kaikenlaisilla projekteilla tähän päivään asti. Joten äänitimme Evilin sekä Cursen uudelleen 4/5 alkuperäisellä kokoonpanollamme miltei päivälleen 25 vuotta alkuperäisiä myöhemmin!

Pian Ozzfestissä Metallican kanssa esiinnyttyäni minulta kysyttiin yhtäkkiä, josko haluaisin olla pelattava hahmo pelissä. En ollut uskoa korviani! Sanoin, että se olisi mahtavaa! Aloin siis työskennellä Activisionin kanssa, lähetin kaikenlaisia kuvia ja videomateriaalia, jotta he voisivat nähdä liikkeeni (selkävaivojen takia King ei voinut matkustaa lentokoneella toiselle puolelle mannerta) ja mallintaa minut peliin. Takin jokainen nappi, nahkahousut, nahkaliivi, luotivyö... Kaikki ovat siellä! Sormuksista jouduin ottamaan valokuvat, joten juuri oikeat sormuksetkin ovat oikeissa sormissa.Todella upeaa! Luuristimikrofonikin... He tekivät tappavan hyvää jälkeä. Kaikki näyttää todella hyvältä pelissä!

He eivät sisällyttäneet ylösalaisin olevia ristejä maskiisi?

Ei, sitä ei otettu oikein hyvin vastaan joidenkin yhteistyökumppaneiden silmissä. Kun näin ensimmäisen luonnoksen hahmostani, se oli täydessä kasvomaalauksessa ylösalaisin olevien ristien kanssa ja kaikkea. Ja ylösalaisin oleva risti oli kaulassani myös. Mutta sitten yhtäkkiä alkoi kuulua ”öö... meillä on jokunen ongelma, meidän täytyy luultavasti muuttaa jotakin vähäsen...” Siispä suunnittelin kasvomaalauksen, joka pelissä näkyy. Otin ristit pois King Diamond –maskista ja lisäsin vähän ekstraa silmien ympärille saadakseni sen näyttämään vanhalta Mercyful Fate –versiolta kasvoistani.

Joten kyseessä on King Diamondin ja vanhan Mercyful Faten maskini sekoitus. Se on täysin King Diamond ja seison täysin sen takana. Ja kun minulle kerrottiin, että risti kaulassani ei voisi olla mukana hahmossani, ajattelin että joku kaulakoru täytyy olla, koska minulla on sellainen aina. Ehkäpä ”The Eye” –riipus? Sillä ainakin on paljon merkitystä ja aikoinaan pidin sitä! Joten kuvasin kyseisen korun ja lähetin heille, ja he laittoivat sen tilalle. Ja se näyttää mahtavalta, olen täysin tyytyväinen siihen. Olihan se kompromissi, mutta hyvä sellainen!

Mitkä olisivat olleet oma biisivalintasi Mercyful Fatelta Guitar Heroon? Olisiko ollut jokin muu biisi lähempänä sydäntäsi?

Evil on itse asiassa erittäin hyvä kappale peliin kitarasooloineen ja kaikkine tapahtuvine juttuineen. Plus se sisältää joitain vähän siistimpiä fraaseja! Kuten esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kuulleet vaikkapa King Diamondia, mutta tietävät ehkä fanien suusta esimerkiksi pätkän ”grandma” (King demonstroi luuriin puolifalsetillaan biisiä Welcome Home). Se on erittäin klassinen säe tavallaan, ja sama pätee Evilin alkuun ”I was born on the cemetary” ,tiedätkö? Monet ihmiset tietävät tuon pätkän, joten siitäkin syystä se oli erittäin hyvä kappale tulla valituksi peliin.

Mutta kun mainitsit lempikappaleistani... Äh, minulla on paljon lempikappaleita mitä tulee vaikkapa livenä esiintymiseen. Itselleni esim. Come to the Sabbath on ehdoton biisi keikoilla. Se on myös haasteellinen. Viime King Diamond –kiertueellakin esim. soitimme muutaman MF:n biisin. Ja kun esiintyjättäremme saapuu lavalle vuohenkallon kanssa Come to the Sabbathin aikana ja niin edelleen. Siinä vain on se jokin tunne! Ja se on yksi ehdoton suosikkini, kuten myös Evil.

Onko ollut puhetta muusta materiaalista (KD tai MF) jälkikäteen ladattavaksi?

Siitä ei ole ollut puhetta. Mutta Curse of the Pharaosin he (Activision) voisivat tietty halutessaan lisätä, koska he miksasivat sen samalla tavoin itselleen. Toivoa tietty on, koska he saivat itse valita näiden kahden biisin kesken paremmin peliin soveltuvan.

Mitä mieltä olet Guitar Hero –sarjasta ylipäätään? Ovatko tämänsuuntaiset pelit syynä sille, ettei uusia bändejä synny samaan tapaan kuin ennen, kuten eräs toinen muusikko asiasta oli mieltä? Vai kuten Metallican James Hetfield ilmaisi, että tämänlaiset pelit toimivat porttihuumeena oikeaan musisointiin?

En näe mitään huonoa tässä, päinvastoin. Omalta osaltani, ennen kuin opettelin soittamaan itsenäisesti, hankin ensimmäisen kitarani jne., diggailin Black Sabbathia ja Deep Purplea. Jos minulla olisi ollut tuonkaltainen peli tuolloin, olisin ollut SUPERONNELLINEN! Menin katsomaan Black Sabbathia, seisoin ulkona sateessa tunnin odottaen heitä ulos limusiineihinsa nimikirjoituksen toivossa. Sainkin jokusen, ja tiedän tismalleen, miten siistiä on olla jonkin bändin fani.

Joten, jos tämänkaltainen peli olisi ollut tuolloin 70-luvun alussa, se olisi ollut sanoinkuvaamatonta. Olisin ollut mielissäni tällaisesta mahdollisuudesta silloin. Ja se antaa mahdollisuuden joillekin ihmisille kuulla yhtyeitä, joita he eivät ole kuulleet. Muuten he eivät ehkä kuulisikaan niistä. Olen huomannut jo joillain pelisivustoilla ja muilla ihmisten kommentteja, että ”Vau, mikäs tämä Mercyful Fate on?” He rakastivat musiikkia, mutteivät olleet koskaan ennen kuulleet sitä. Tuohan on mahtavaa promootiota bändille! Lisäksi se on erityisesti nuorille hyvä tapa tutustua vanhempien yhtyeiden musiikkiin, jonka he muuten saattaisivat ohittaa täysin.

On monella eri tapaa hyvä asia, että näitä pelejä on. En näe, että pelit ottaisivat mitään pois keneltäkään. Joku on saattanut sanoa, että se olisi pois uusilta bändeiltä , minä en näe että näin olisi. Bisnes on kovaa, mutta syynä sille on laittomat lataukset ja niin edelleen. Ja kun levy-yhtiöt eivät saa myyntivoittojaan heidän täytyy leikata pois bändeiltä, jotka eivät myy tarpeeksi, ja sillä tapaa on nykyään vaikeampaa uusille bändeille saada levytyssopimusta. Levy-yhtiöillä ei ole sellaisia rahoja kuin ennen, joten heidän täytyy olla hyvin varovaisia. Tuo siis tekee hallaa bisnekselle, enkä näe miten tällainen peli voisi niin tehdä. Näen sen vain hyväksi sille.

Kerro vähän suhteestasi videopeleihin yleensä?

En ole niinkään futurististen pelien ystävä, mutta hankin Fallout 3:n ja rakastan tuota peliä! Se on pelottava, koska maailma voisi olla sellainen joskus tulevaisuudessa, tiedätkö? Valitettavasti sellaisia me ihmiset vain olemme. Mutta se on mahtava peli! Tykkään myös Grand Theft Autosta. Viimeisin oli uskomaton teräväpiirtona, valtavan kaupungin kera ja niin edelleen. Pidän myös HAWX:sta ja muista Tom Clancyn peleistä. Ja GRID on yksi suosikkipelejäni, rakastan kilpa-autoilua! Se on todella mahtava! Brothers in Arms: Hell’s Highway, se oli upea peli, koska pystyit kontrolloimaan kolmea eri sotilasjoukkoa, piti olla taktinen ja grafiikat olivat tappavan hyvät. Mutta on niin paljon hyviä pelejä. Pääasiassa sota- ja ajopelit ovat minun juttuni. Ne ovat kai realistisia. Lisäksi minulla on uusin Resident Evil, joka on todella hyvä. Farcry 2 on myös upean näköinen avoimessa maailmassaan. Lisäksi Forza 2 on mahtava peli. Ostin jopa ekstrakopion siltä varalta, että se hajoaisi, hah! Kun GRID ilmestyi, tykkäsin vielä Forzasta enemmän, mutta pian osat vaihtuivat. GRID:ssä on enemmän intensiteettiä, enemmän autoja ja toivon vain, että autoja voisi säätää. Toivottavasti seuraavassa osassa olisi enemmän säätömahdollisuuksia, varikkoajoja ja taktisia päätöksiä. Olen nimittäin suuri autourheilufani, käyn katsomassa Indycar-ajoja täällä ja pari kertaa olen nähnyt Nascarit ja American Le Mans-sarjankin täällä Texasissa, missä asun. Kun on Le Mans, istun 24 tuntia ja katson koko homman alusta loppuun. Olen myös suuri Formula 1 –fani. Vaikka kyseessä olisi harjoitusajot kello kaksi aamulla, minä katson! Harjoitus- ja aika-ajot, minun on pakko katsoa kaikki!

Mutta videopeleistä vielä, että ne ovat paras tapa minulle rentoutua. Ne vievät pois kokonaan todellisuudesta. Se on minulle paras tapa todella ja kokonaisvaltaisesti rentoutua ja unohtaa kaikki bisnesongelmat, ja että huomenna minun täytyy selvittää tuo ja tuo asia, soittaa asianajajalle tästä tai tuosta ja niin edelleen.. Sitten pelaat vähän videopeliä ja pääset pois jokapäiväisestä sonnasta!

Mitäpä tästä eteenpäin?

Paljon on meneillään. Työstämme näitä KD- ja MF-dvd:itä, neljästä King Diamond –levystä on tulossa remasteroidut versiot, jotka Andy (Andy LaRocque, kitaristi) remasteroi. Myös uudet versiot peliin äänittämistämme biiseistä tulevat ulos omana miksauksenamme, ja fanimme voivat kuulla ne. Ne julkaistaan myös 12” kuvavinyylinä, jossa etupuoli on Activisionin luvalla kuvankaappaus pelistä. B-puoli on omatekemämme, egyptihenkinen Curse of the Pharaosiin liittyen. Siitä tulee todella upea! Dvd-levyjen osin ei ole vielä julkaisuajankohtaa, vaikka näin olen kuullutkin puhuttavan. Ne ovat valmiit kun ovat; tänä vuonna kuitenkin. Tämä kun on uusi juttu, jonka kanssa itsekin työskentelen. Ammattilaistasoisen ohjelman kanssa vie aikaa oppia kyseinen ohjelma: mitä voi tehdä ja miten voi tehdä sen oikein.

Yksi King Diamond –show, jonka olen saanut jo valmiiksi, on kuvattu viidellä kameralla. Minun täytyy editoida koko homma kasaan ja synkronoida kuva ja ääni oikein, koska käytämme vain yhden kameran ääntä. Se ei ole ammattilaisten kuvaamaa, vaan ystäviemme, joten koko aikaa ei ole hyvää materiaalia. Joskus soolon alkaessa yksikään kamera ei kuvaa esimerkiksi Andya! Arghh! Okei, mitäs nyt tehdään? Ja sitten yrität tehdä asialle jotain ja saada parhaan mahdollisen tuloksen aikaiseksi. Ja olen sitä mieltä, että se onnistui kuitenkin todella hyvin. On ollut hauskaa työskennellä sen kanssa ja nähdä se uudelleen, ja luulen, että fanit rakastavat sitä.

Yhdessä Mercyn konsertissa on ainakin kaksi kamerakulmaa Roskilde-festivaaleilta. Emme päässeet lavalle lauantai-iltana, koska ohjelma oli pahasti jäljessä. Pääsimme lavalle vasta joskus kolmelta aamuyöllä, mutta kaikki olivat jääneet odottamaan, aamu sarastaa ja aurinko nousee, se oli todella outoa. Hienoa tavaraa on tulossa!

On myös kaksi levytyssopimustamme edeltävää Mercyful Faten keikkaa. Viiden kameran King Diamond konsertti on ilmaisesta ulkoilmakonsertista Kööpenhaminan keskeltä. Nauhoittaessamme The Eye –levyä, pakkasimme kaikki tavaramme, harjoittelimme setin kahteen kertaan, koska olimme studiossa, eikä ollut varaa harjoitella enempää, joten joitakin virheitä tapahtuu soitossa, mutta se lisää vain tunnelmaa, ha! Soitimme Eye of the Witchin väärin alussa, mutta olimme vasta äänittäneet sen studiossa pari päivää aikaisemmin, joten olimme kovalla koetuksella! Se oli hieno konsertti, mutta keskellä aurinkoista päivää. Paljon ihmisiä, todella upeeta! Lisäksi mukaan tulee jotain backstage-materiaalia Euroopan Conspiracy-kiertueelta. Snowy Shaw esimerkiksi katkaisi jalkansa pudotessaan Espanjassa soundcheckin aikana rumpustandiltä. Ja kun tulin paikalle, meillä oli noin viisi esitystä jäljellä kiertueesta, kaverit kertoivat, että Snowy on sairaalassa, katkaisi jalkansa.. Olin, että plää, onpa laimea vitsi. En tietenkään uskonut sitä ja olin, että joopajoo. Ja sitten Snowy saapuu kahden ihmisen kannattamana jalka kipsissä. Voiko hän soittaa yhdellä jalalla!? Otimme yhden biisin setistä pois ja loput hän soitti, eikä yleisö ei huomannut mitään, hän veti sen niin hyvin! Ja yleisö oli varmaan shokissa, kun esittelimme yhtyeemme ja käskimme Snowyn nousta ylös ja näyttää jalkansa! Joten näette kaikenlaista backstagelta, ruotsalaisia kansanlauluja akustisella kitaralla ja niin edelleen.

Vähän on vielä siis tekemättä, mutta tämän vuoden puolella molemmat, King Diamond ja Mercyful Fate –dvd:t julkaistaan, siitä olen varma. Tämä prosessi on kestänyt kauemmin kuin uskoinkaan. En ajatellut tämän olevan näin iso homma. Mutta ammattilaistasoinen elokuvanteko-ohjelma, jolla työskentelemme, vie paljon enemmän aikaa. Sillä voi tietysti tehdä myös paljon enemmän. Esimerkiksi vain logon laittaminen sen ulkoilmakonsertin alkuun vei viisi tuntia! Puoli tuntia meni saada se oikein, miten sen pitäisi liikkua ja niin edelleen. Neljä ja puoli tuntia vei löytää tie läpi kaikkien valikkojen ja saada se tehtyä! Tulevaisuuden kannalta kaikki tämä on tietty hyväksi, kun opettelen tämän kaiken nyt. Esimerkiksi seuraavalle KD-levylle hommaamme vain esimerkiksi pari HD-kameraa ja äänitämme jotain, kuten Puppet Masterilla, jossa bonuslevyllä kerroin albumin tarinan. Meidän ei tarvitse lennättää kameramiestä tänne, kun voimme tehdä kaiken itse muutamalla kameralla. Voimme tehdä kiertuedokumentin ensi kiertueella ja niin edelleen. Voimme kuvata ja tehdä jotain, mitä fanit haluavat nähdä ja eivät normaalisti näe. Esimerkiksi he eivät koskaan näe minun soittavan kitaraa, mutta voimme kuvata matskua, kun teemme lauluja ja editoida kaiken kasaan itse oikeanlaisilla välineillä.

Ja tähän päättyy oleellinen osa haastattelustamme herra Diamondin kanssa. Jäämme innolla odottamaan tulevaa ja pelaamme tietenkin Guitar Hero: Metallicaa, kunnes sormemme kramppaavat! Shemhamforash!