Vaikka taistelu kunniasta käynnistyy vasta helmikuun 14. päivänä – ystävänpäivänä – osa pelaajista sai esimakua jo menneenä viikonloppuna For Honorin suljetun beetan merkeissä. Mitä fiiliksiä se jätti, vaikuttaako peli olevan mistään kotoisin?
Viikinki, ritari ja samurai menivät baariin
Suljettu beetatesti keskittyi verkossa pelattavaan moninpeliin. Ja mikäpä siinä, kyseessä on nimittäin varsin mukava kokemus. Ensihetket testistä koostuivat näyttävästä alkuvideosta sekä oman ryhmittymän valitsemisesta. Kuulutko viikinkeihin, ritareihin vai samuraihin? Tämä pelaaja ajatteli loogisesti kuuluvansa Pohjois-Euroopan asukkina viikinkeihin, joten sillä mentiin. Valinta ei sido millään tavoin käyttämään vain tietyn sakin edustajia.
Homman nimenä on taistelu. Sitä päästään kokemaan tekoälyn sekä ihmispelaajien kanssa. Joko yhtä tai kahta vastustajaa vastaan tahi kokonaista taistelutannerta uhmaten. Näin ollen aivan ykkösasia onkin opiskella miten käyttää aseita oikeaoppisesti. Pelin pakollinen tutoriaali käsittelee vain perusasiat, mutta jokaisen pelaajan olisi lisäksi syytä käydä läpi Advanced tutorial -osio, jotta kaikki oleelliset liikkeet tulisivat tutuksi. Toisaalta, tämäkään ei vielä riitä, sillä joka soturilla on omat tarkistamisen arvoiset erikoisliikkeensä.
Valittavana on yhdeksän hahmoa, joita kaikkia voi koettaa samoin tein offline-moodeissa oman suosikin löytämiseksi. Verkkorymistelyjä varten osan sotureista joutuu ostamaan pelin sisäisellä metallivaluutalla. Jokainen testattu hahmo erosi muista tavalla tai toisella. Ritariluokan assassiini soveltui lähitaisteluun, kun taas naginatalla varustettu samurai on mitä parhain pitkän matkan taistelija. Tai tökkijä, kuten KonsoliFINin maagiset kuvaili hahmoa striimissämme. Tämän koetuksen löydät videomuodossa artikkelin lopusta. Piikkipallolla varustettu viikinki sen sijaan yhdistelee kahta hyökkäystä peräjälkeen kunnon sarjaksi, ja Orochi-samurai on hyvä vaihtoehto vastaiskuja jakeleville pelaajille. Lopullisessa pelissä on valittavana neljä sankaria per ryhmittymä, joten aivan kaikkia ei vielä päästy koeajamaan.
Ohjaimen vasen tatti ohjaa itse soturia, kun taas oikealla päätetään millä puolen hahmon lyömäase sijaitsee. Miekkaa, kirvestä ja muita aseita voi pitää joko kropan oikealla tai vasemmalla puolella sekä ylhäälle nostettuna. Vihollista pystyy iskemään kustakin näistä suunnista, ja miekan asento määrää myös hahmon torjunnan. Mikäli vastustajan säilä ei ole samassa suunnassa hyökkäyksen kanssa, osuu ase vastapuoleen kipein seurauksin. Vaikea asia selittää, mutta suhteellisen selkeä käsittää pelatessa. Sen kiitettävä hallinta vaatii kuitenkin harjoitusta.
Kahden analogitatin lisäksi kuvioihin tulevat kolme erilaista hyökkäysnappia, väistö, erikoisliikkeet ja vaativammat manööverit. For Honor ei olekaan missään tapauksessa helpoin nimike omaksua tuosta noin vain.
Samurai niittää pihalla ja puutarhassa
Taistelumuotoja beetassa oli kolmea mallia, 1 vs 1, 2 vs 2 ja 4 vs 4. Näistä ensimmäisessä kaksi pelaajaa otti yhteen pienimuotoisilla areenoilla kaksinkamppailun merkeissä. Mikäli haluat harjoittaa omia kamppailutaitojasi ihmiskamppailijaa vastaan bottien sijasta, on tämä pelimuoto sinua varten. Ja kun vastustajaksi saadaan omaa tasoa vastaava pelaaja, on taisto varsin viihdyttävää.
2 vs 2 -moodissa kaksi pelaajaa asetetaan toista kaksikkoa vastaan. Tiimin osapuolet ottavat kumpikin yhteen vastapuolen kanssa ja voittajaksi selviytyy se tiimi, jonka jäseniä on kaksintaistelujen jälkeen tolpillaan.
Helposti paras viihteenmuoto For Honorissa on Dominion-pelimoodi, jossa neljän tiimi ottaa yhteen toisen nelijäsenisen taistelijaryhmän kanssa. Kamppailut sijoittuvat kolmelle eri areenalle, jossa kahdeksan pelaajaa ottaa yhteen tekoälykkäiden tykinruokahahmojen täyttämällä taistelutantereella. Säännöt ovat suhteellisen selkeät: ensimmäisenä tuhat pistettä kerännyt ja vastapuolen päiviltä päästänyt joukkue voittaa.
Pisteitä saa kasattua iskemällä vihollispelaajia sekä tekoälyhahmoja kanveesiin. Eniten hyötyä on kuitenkin valloittaa vyöhykkeitä, jotka keräävät jatkuvasti pisteitä omalle tilille. Joka kartalta löytyy kolme oman joukkueen nimiin valloitettavaa aluetta. Kun kasassa on tuon tonnin verran saldoa, iskee vastapuolelle äkkikuolema. Tämä tarkoittaa sitä, että kun pelaajahahmon päästää päivältä, ei hän voi enää syntyä uudelleen pelialueelle. Kun kaikki neljä taistelijaa on tapettu, on voitto plakkarissa.
Taistelutantereen keskellä riittää kasa tekoälysotureita, mikä vie osaltaan tunnelmaa oikeaan suuntaan. Pääosassa ovat silti joka tapauksessa ihmisten ohjaamat soturit. Mikäli pelaajia ei riitä matsiin tarpeeksi, otetaan mukaan botteja.
Dominion-moodi on viikonlopun testailujen perusteella hauskaa pelattavaa. Kyseessä onkin ansaitusti For Honorin pääasiallinen pelimuoto. Meno myös näytti PlayStation 4 Pro:lla pelattaessa varsin hyvältä.
Sven Haaraparta ja muut viikingit
Tyydyttävintä taistelutantereilla on voittaa kunnon kaksinkamppailu toista pelaajaa vastaan. Tämä pätee jokaiseen pelimoodiin, oli kyseessä sitten Duel-tyylinen häiriötön yhteenotto tai Dominion-areenoilla käytävä mätke. Toinen mitä viihdyttävin toimenpide on heittää vastustaja alas jyrkänteeltä, tuleen tai vallihautaan. Tässä tuli onnistuttua turhan harvoin, mutta harjoituksella asian olisi varmasti korjannut. Turhauttavaksi meno yltyy, kun huomaa koko vastatiimin pyörivän oman soturin kimpussa ja muiden tiimiläisten heiluvan toisella puolella karttaa. 4 vs 4 -matseja pelatessa huomasikin, että edes jonkinasteinen yhteistyö on toivottavaa, mikäli mielii voittaa.
For Honoriin on ympätty myös yksi ainakin beetan perusteella kovin kosmeettiseksi jäävä ominaisuus. Matsien välillä voi halutessaan pälyillä maailmankarttaa, jossa eri ryhmittymien kulloinkin käymät taistelut näkyvät. Niihin pystyy panostamaan resursseja, jotka vaikuttavat taistojen lopputuloksiin. Tuolla tapaa oma ryhmittymä voi rohmuta pelialueita vastapuolelta, mutta suurta käytännön vaikutusta tällä ei kokonaiskuvaan tuntunut olevan.
Sen sijaan enemmän vaikutusta on pelaamisesta kerättävillä kokemuspisteillä sekä metallilla. Kokemuspisteet kasvattavat soturien tasoja ja parantavat kykyjä. Metallilla sen sijaan voi avata kaikki hahmot käyttöönsä sekä ostaa muun muassa paketteja, jotka antavat pelaajalle erilaisia varusteita. Sankareita pystyy myös kustomoimaan monella tavalla. Eri varusteet kypäristä haarniskoihin muokkaavat taistelijoiden ulkonäköää, viikinkejä pystyy tatuoimaan ja vaateparsien värimaailmaa voi muuttaa. Myös aseiden ulkomuoto ja ominaisuudet vaihtelivat eri osia vaihdellessa. Kaikkien kustomointivaihtoehtojen kerääminen taisteluista vie varmasti aikaa.
Vielä pikarillinen hiomista
For Honorin beetassa nähtiin muutamia pikkuvikoja, jotka toivottavasti saadaan kuntoon julkaisupäivään mennessä. Muutamissa matseissa peli jäi pohtimaan nettiyhteyksien eksistentiaalista luonnetta. Kerran tai pari pelaajia passitettiin otteluista pihalle ja muutamat grafiikkabugit osuivat silmään. Ongelmat eivät olleet pahoja pelailuun käytettyyn aikaan verrattuna. KonsoliFINin keskustelualueella kuitenkin raportoitiin enemmänkin vikatilanteita, joten aivan tasan eivät häiriöt menneet.
Isoin beetan herättämä kysymys on kuitenkin se, että onko kyseessä kuinka pitkäikäinen teos. Käyvätkö verkkorymistelyt tylsäksi kuinka nopsaan? Viikonlopun ajaksi pelattavana viihteenä For Honor toimi mainiosti, mutta jaksaako samaa vielä kuukauden päästä? Kenttiä ainakin toivoisi lisää. Yksi asia, josta ei vielä saatu kokemusta, on yksinpeli. Kyllä, omaa soturia pääsee käskyttämään myös soolona tarinamoodissa. Pelintekijöiden mukaan kyseessä on täysiverinen yksinpelikokemus, joten siltä sopii odottaa vähintään kohtuullista lisää kokonaispakettiin.
Sen kuitenkin tiedän, että beeta jätti hyvän maun suuhun. Tätä kirjoittaessa haluaisin mieluusti päästä ottelemaan oman suosikkihahmoni, sen ensimmäisen viikingin, kanssa muita vastaan.
Jos haluat itse ottaa tuntumaa For Honoriin ennen sen julkaisuajankohtaa, merkitse päivät 9.-12.2. kalenteriisi. Tällöin nimittäin alkaa avoin beeta, johon myös juuri sinä voit osallistua.
