Hyvät tärinät viidennellä peliasemalla – katsastettavana PlayStation 5

What's in the box

Kun kuljetusyhtiön kuriiri onnistui löytämään ovelleni, harkitsin hetken jonkinlaisen unboxing-videon kuvaamista. Pahvilaatikkoa ympäröivää kuplamuovia lukuunottamatta mikään ei kuitenkaan inspiroinut riittävästi, joten yllätyksettömään sisältöön voi tutustua vaikka Pelaajan esittelyssä. Konsolin, ohjaimen ja muutaman piuhan lisäksi pakettiin on ympätty jalusta, jota tarvitaan konsolin sijoitusasennosta riippumatta.

Mutta rauta on vain rautaa, olennaista on se, mitä tapahtuu, kun konsoliin saa virrat ja kuvan telkkariin. Itse tein yleisen huomion, kun kuva ei suostunut ilmestymään TV-ruutuun ja hetken ajan kuvittelin kaivaneeni paketista maanantaikappaleen: HDMI-kaapeli kannattaa painaa pohjaan asti.

Käyttöönotto oli helppoa, etenkin jos on malttanut pitää vanhan PS4:n hetken aikaa uutuuskonsolin lähimaastossa. Pelitallennukset ja jopa pelit saa kopioitua lähiverkon yli PS5:lle samalla kun tutustuu uuden lelun ominaisuuksiin ja päivittää Dualsense-ohjaimen laiteohjelmiston. Myös uusi PlayStation-mobiilisovellus helpottaa ensikirjautumista; itse en tosin päässyt tätä kokeilemaan, sillä sovellus päivitettiin vasta sen jälkeen, kun olin jo tehnyt käyttöönoton.

Odotus on ohi

Jo maaliskuisessa syväsukelluksessa PlayStation 5:n tekniikkaan konsolin pääarkkitehti Mark Cerny kertoi päähuomion olleen yhdessä asiassa, käyttökokemuksen sulavuudessa. Paljon on puhuttu supernopeasta SSD-levystä, mutta konsolin käyttöjärjestelmäkin on suunniteltu kitkattomuus edellä. Esimerkiksi pelit voivat tarjota pikasiirtymäpisteitä, joihin pääsee hyppäämään suoraan konsolin kotiruudulta ohittaen kaikki copyright-ruudut tai tallennustiedoston valinnat. Tietysti tämä edellyttää aktiivisuutta pelikehittäjiltä, mutta ainakin Astro's Playroom ja uusi Spider-Man hyödyntävät mahdollisuutta.

Tietysti itse lataustauotkin ovat merkittävästi aiempaa lyhyempiä, vaikka mistään "blink and you miss it" -nopeudesta ei puhutakaan. Todennäköisesti tähän ominaisuuteen ei kiinnitä huomiota heti, vaan vasta, kun siihen tottumisen jälkeen joutuu kärsimään edellisen sukupolven hissimatkoista ja pakotetuista välivideoista. Nopeudesta on hyötyä myös männäpolven peleissä. Parina iltana Destiny 2:ta pelaillessa olen ehtinyt jo lanaamaan puoli-Titania, kun iskuryhmäkaverit vielä kieppuvat kiertoradalla. Ja tämä ilman mitään optimointia.

Yksi ilmeisesti jollain lailla virtaviivaisuuteen liittyvä uutuus on Switcher, jonka avulla pääsee pomppimaan muutaman viimeisimmän pelin tai sovelluksen välillä. Epäselväksi tosin jäi, mitä todellista hyötyä siitä on, koska se suorittaa perinteisen pelin käynnistämisen ilman mitään oikopolkuja. Ehkä ominaisuutta vielä kehitetään julkaisun jälkeen jotenkin fiksumpaan suuntaan.

Fysiikka enimmäkseen kunnossa

Vaikka uutta Xboxia onkin verrattu jääkaappiin, todellinen möhkäle on kuitenkin PS5. Sonylle tyypilliseen tapaan sen muotoilussa ei ole viivoitin paljon kulunut, nyt myös pohja on kaareva, minkä vuoksi jalusta on välttämätön vaakasijoituksessakin. Omaan silmääni kuvissa viehkeä muotoilu osoittautui luonnossa kohdattaessa aika klohmoksi. Laitteen purkuvideon katsoneet tietysti tietävät, että tämä johtuu massiivisesta jäähdytyssiilistä.

Ja se jäähdytys on ihmeellinen, sillä PS5:n kutsuminen hiljaiseksi on vähättelyä — tarkempi termi on "äänetön". Edes korvan konsolin kylkeen painamalla on vaikea sanoa, onko vehje päällä. Pitkäkään pelisessio ei saa tuuletinta pitämään minkäänlaista meteliä, joten suihkuturbiineihin kypsyneillä on edessä kissan päivät.

Itselleni PS5:n ja sitä kautta koko sukupolven vaikuttavimmaksi uudistukseksi nousee uusi DualSense-ohjain. Ensinnäkin sen tärinävaste on muutamaa kertaluokkaa aiempia kokemuksiani monipuolisempi: kahva tuntuu olevan täynnä pieniä moottoreita, joilla tuotetaan erilaisia efektejä pelikokemusta tehostamaan. Herkkäkätisempien iloksi tärinän voimakkuutta voi säätää jonkin verran.

Mutta todellinen mullistus ovat liipasimet, joista saa varmasti paljon iloa irti tulevina vuosina. Liipasinten vastusta voi parin pelin perusteella muokata lähes rajattomasti: vastus voi kiristyä tai hellittää syvemmälle painettaessa, liikerataan voi ohjelmoida kynnyksiä, joiden kohdalla vastus tiukkenee ennen kynnyksen ylittämisestä kertovaa napsahdusta. Parin pelin perusteella olen aika varma, että mikä tahansa kuviteltavissa oleva efekti voidaan näillä liipasimilla toteuttaa.

Omaan silmääni pelien graafinen anti on jo kuluneella sukupolvella saavuttanut sen pisteen, jossa kaikki lisäsilmäkarkki tuottaa enää marginaalista lisähyötyä, joten paljon enemmän asetan odotuksia uudelle ohjaimelle.

Kurkistus konepellin alle

Tietysti käyttöjärjestelmäänkin on tehty pikku parannuksia, joista itseäni ilahduttaa erityisesti vihdoin pleikkarillekin saatava katseen suunnan säätäminen oletusarvoisesti siksi ainoaksi oikeaksi, eli invertiksi. Muitakin mieltymyksiä on mahdollista ilmaista ympäristönlaajuisesti, mikä pieneltä osaltaan vähentää turhaan nysväykseen kuluvaa aikaa.

Muitakin uusia pikkunippeleitä on tarjolla, niitä voi yrittää bongailla vaikka kuvagalleriasta. Mainittakoon erikseen monen kaipaama pelituntien kellottaja; enää ei tarvitse arvailla, onko Skyrimin parissa tuhrautunut sata vai neljäsataa tuntia. Itse ajattelin taas kerran kokeilla, pääsisinkö siinä alkua pidemmälle. Se kun toimii myös PS5:llä taaksepäin yhteensopivuuden ansiosta.

No nyt niitä pelejä!

Ajanpuutteesta johtuen alati kasvava backlog pitää huolen siitä, että PS4-aikaisen suman purkamiseen menee hetki, ja joko vain kuvittelen tai sitten God of War oikeasti näyttää vähän paremmalta PS5:llä. Uusia pelejä ilmankin tulee vielä jonkin aikaa toimeen. Mutta...

Ei uuden sukupolven konsolia hankita retroilua varten: uusille ominaisuuksille pitää saada käyttöä! Etenkin Cernyn hehkuttamaa 3D-ääntä olisi kiva päästä ihastelemaan tositoimissa, ja Astro's Playroomissa kattavasti esitellyn ohjaimen mahdollisuudet vasta saavatkin veden kihoamaan kielelle.

En ollut koskaan odottanut sukupolven vaihtumista näin vähän, ja matalien odotusten ansiosta onnistuin välttämään pettymyksen. Mutta ensikosketuksen jälkeen olen oppinut odottamaan jotain muuta. Jotain kouriintuntuvampaa.