Viime vuonna ylikierroksilla käynyt kädenvääntö sotapelikuninkuudesta Activisionin ja EA:n kesken saa jatkoa tänä syksynä. Peistä ei kuitenkaan taiteta aivan yhtä kiivaasti, sillä Danger Closen työstämä Medal of Honor ei yllä hypen määrässä Battlefield 3:n tasolle. Tämänkertaisesta Activisionin ehdokkaasta vastaa julkaisijan vuorotteluperiaatteen mukaisesti Treyarch, jonka Call of Duty: Black Ops 2 murskasi kilpailijansa pelkästään myynneissä mitattuna. Mutta kumpi toimintaeepoksista vetää pidemmän korren muilla osa-alueilla?
Soturin arkea ja tulevaisuuskuvia
Kampanjan merkitys räiskinnöissä on ollut pitkään laskusuunnassa, kun verkkopuoli nousee jatkuvasti suurempaan rooliin. Siitä huolimatta molempien kehittäjien panostus elokuvamaisen skriptattuun osuuteen näkyy yhä. Yllättäen Black Ops 2 vie yksinpeliä rohkeammin uusille urille. Varsinaisista innovaatioista puhuminen menisi vahvasti liioitteluksi, mutta muutama tuore oivallus nähdään. Kylmän sodan näyttämön ja lähitulevaisuuden taistelukenttien välillä poukkoileva tarina onnistuu herättämään mielenkiinnon löysästä alusta huolimatta. Lisäpiristeinä sotimiselle toimivat normikaavasta poikkeavat Strike Force -tehtävät sekä muutamat tarinan kulkuun vaikuttavat kohtaukset.
Medal of Honor: Warfighter nojaa edeltäjänsä tavoin todellisiin Yhdysvaltain erikoisjoukkojen kohtaamiin tilanteisiin. Peliä varten konsultoidut sotilaat saivat jopa nuhteita liiallisesta tietojen vuotamisesta. Liekö kyseessä kuitenkin markkinointikikka, sillä ympäri maailmaa etenevän terroristihipan tunnelma ei rehellisyyden nimissä eroa juurikaan muusta genren tarjonnasta. Edellisosassa nähty Afganistanin konflikti tuntui huomattavasti autenttisemmalta kokemukselta, vaikka varsinainen räiskintä oli jo tuolloin yhtä korkealentoista. Erittäin vakuuttavan alun jälkeen tekoälyttömien vastustajien lahtaaminen alkaa maistua hiljalleen puulta. Kilpakumppanin tavoin satunnaiset ajoneuvo-osuudet piristävät toimintaa, mutta Treyarch hoitaa rytmityksen rautaisemmalla ammattitaidolla.
Teknisesti Medal of Honorin taustalla pyörivä Frostbite 2 -pelimoottori loihtii äärimmäisen komeita maisemia. Black Ops 2 näyttää enemmän tai vähemmän samalta kuin sarjan edustajat aina. Tosin moninpelissä Medal of Honorin graafinen taso tipahtaa jonkin verran sulavuuden takaamiseksi. Call of Dutyssa pelimuotojen väliset erot eivät kasva niin suuriksi. Audiopuolella tälläkin kertaa EA vie ja Activision vikisee. Positiivisesta kehityksestä huolimatta Treyarch ei pääse kaiutinten rääkkäyksessä edes lähelle Danger Closen tärykalvoja komeasti koettelevaa tykitystä.
Kampanjan osalta Call of Duty: Black Ops 2 nappaa voiton, vaikka kilpailija vyöryttää tuoreempaa rautaa rajalle. Verisimmät ja pitkäkestoisimmat kamppailut käydään kuitenkin verkossa. Ettei artikkeli menisi yksinkirjoitteluksi, seuraavaksi kynän varteen päästetään KonsoliFINin varsinainen moninpeliveteraani. Satojen tuntien kenttäkokemus on koulinut Nisupullasta todellisen asiantuntijan ruotimaan yhteisöllisen puolen erot.
Tunnelmia taistelukentiltä (Teksti: Nisupulla)
Kirjoitan tätä samaan aikaan, kun televisiossa esitetään jokavuotista näytelmää Tuntematon Sotilas. Sen lentävät lauseet ja miestyyppien kirjo ovat osa suomalaista identiteettiä. Kaveriporukoista erottuvat nämä samat hahmot: niin koheltaja Sihvonen kuin myös huumoria alati viljelevä mutta tosipaikan taistelija sotamies Vanhala. Lainaan tekstin väliin otteita silloin kolmekymppisen vaarini sotakirjeistä mummulleni vuosilta 1939-1944.
"Helsinkiähän se on käynyt kovasti pommittamassa. Ja saanut aika lailla tuhoa. Ei ole hyvä olla sielläkään. Maallahan se on kaikkein paras olla. Niin rauhan kuin sodankin aikana. Voi kun loppus joskuskaan tämä sota. Ja pääsisimme mekin täältä kotiin rauhan töihin. Ois se eri toista, kuin olla täällä korvessa ikänsä."
Aiemmin sotapeleistä haki siellä olemisen tuntua, immersiota, kuten hienosti sanovat. Tämä toive on nykyään haudattu sinne samaan kallioluolaan, jossa unelmoidaan suuremmista pelaajamääristä ja täysin lagittomista servereistä. Toisaalta onko realistinen sodankuvaus millään tavalla tavoittelemisen arvoista? Ainakin pelintekijät ovat hylänneet koko idean ja tuoneet tilalle aivan muuta. Jotain tuttua vaarin sotakirjeistä sieltä jostain.
"Nyt on jo sotaa kestänyt monta päivää. Kiväärit vain paukkaa melkein yhtenään. Olen säilynyt aivan hengissä tähän asti. Kyllä se ensin tuntu hyvin oudolta, vaan kyllä siihen tottuu."
Tärkeintä on pelaajan jatkuva palkitseminen hengissä pysymisestä ja tavoitteen mukaisesta toiminnasta. Kehittäjä ohjaa näin satunnaiset pelaajat puhaltamaan yhteen, tekemään kokemuksesta arvokkaamman ja muistelemisen arvoisen. Yhdessä toimiminen tuodaan Medal of Honorin kohdalla lähemmäksi ihoa kuin koskaan aikaisemmin. Kukaan ei ole sellainen sankari, jotta pärjäisi yksin. Taisteluparin antama tuki on tie menestykselliseen lopputulokseen. Se tekee kokemuksesta henkilökohtaisemman.
"Täällä on hyvä korsu. Tässä on toistakymmentä miestä tässä korsussa. Tässä on radio ja puhelin. Ollaan aivan ajan tasalla. Nytkin kuuluu Aunuksen radiosta äänilevyjä. Tässä on saunakin, tämän korsun oma. Tänä päivänä lämmitettiin ja kylvettiin ensi kerran."
Molemmat pelit tarjoavat hyvät työkalut yhdessä kokemiseen. Ryhmät pysyvät kasassa pitkin iltaa, ja kavereiden otteluihin pääsee helposti mukaan. Kuitenkin jälleen kerran Medal of Honor menee tässä pidemmälle. Pelaajat voivat järjestäytyä platooneiksi, joiden jäsenet hakeutuvat yhteisiin peleihin ohi virallisen kaverilistan. KonsoliFINin [KFIN]-porukoista löytyy nyt kirjoitushetkellä 59 jäsentä, mikä tarkoittaa helppoa liittymistä suomalaisten seuraan. Onpahan jokunen platoonien välinen taistelukin jo käyty.
"Täällä tahtoo olla pitkät päivät, täällä sairaalassa. Paremmin se aika kuluu tuolla eturintamilla. Siellä menee päivä pian taistelun melskeissä."
Raskaan päivän päätteeksi on hyvä irrottautua vähäksi aikaa täysin muihin maisemiin. Ottaa pikainen hengähdystauko arjesta. Tähän tarkoitukseen Call of Duty: Black Ops 2 istuu täysin. Silkalla omalla toiminnalla voi saavuttaa onnistumisen tunteita ryhmässäkin, tai ainakin uskotella itselleen näin. Pelin hahmottaminen yksilöiden väliseksi koitokseksi käy kilpailijaa helpommin.
”Täällä meitä on vastassa suuri jättiläisvaltio, jonka touhuilla ei ole mitään siunausta. Sillä meitä ei ole kun 4 miljoonaa. Ja vastassamme on 182 miljoonainen kansa. Että kyllä tässä täytyy olla Jumalan siunausta. Vihollinen ei ole vielä tuumaakaan saanut meidän maata. Ja minkä se on vallannut, niin me olemme vallanneet takaisin. Ja viholliselle on tehty suurta mies hukkaa. On voitettu suuret määrät aseita ja paljon vankia.”
Molemmissa räiskinnöissä paras tunnelma saavutetaan silloin, kun yhteistyön voimin ja tiukan taistelun tuloksena noustaan jopa selvästä altavastaajan asemasta voittoon. Miesylivoima ei välttämättä ratkaise mitään, sisu ja yhteistyö sitäkin enemmän. Hankalassa tilanteessa Medal of Honorin taisteluparin merkitys kasvaa entisestään.
"Ajattelin että olisi se eri hauska olla joulua siellä. Vaan ei voi mitään. Täällä vaan pitää olla. Tulee jo kolmas joulu yhteen menoon. Ja liekkö vielä tämäkään viimeinen sota joulu. Se on hyvin epävarmaa sanoa. Kyllä tätä on jo saanut tarpeekseen. Varmaan on jo saanut sotahulluimatkin tarpeekseen. Vaikka moni sotahullu on pinnannut takalinjaan. Eiväthä ole etulinjassakaan käyneetkään. Saa nähä pääsenkö minä koskaan takalinjaan. Vaan pitikö olla koko aika etulinjassa."
Vaari selvisi sodista naarmuitta ja sai viettää onnellisen elämän. Ei koskaan puhunut k/d-tilastoistaan, ollen kuitenkin aktiivinen veteraanien joukossa. Peritty veteraanien viiri löytyy nyt lasivitriinistäni kunniapaikalta.
Kiitos 1939-1944. Ilman paatosta.
- Nisupulla
Yhteenvedon aika
Kampanjan paremmuuden lisäksi Black Ops 2:n eduiksi on luettava mainio yhteistyöhön perustuva zombimoodi sekä jaetun ruudun mahdollisuus. Medal of Honorin pelastajaksi nousee ehdottomasti kilpailullinen moninpeli. Se ei yritä enää epätoivoisesti matkia kilpailijoitaan, vaan Battlefield 3:n massiivisten taistelukenttien ja Call of Dutyjen hektisemmän menon välimaastoon sijoittuva kokemus viihdyttää omilla ansioillaan. Verkkopuolella molemmat kärsivät jonkin verran teknisistä ongelmista, mikä on harmittavan yleistä nykyään. Toivottavasti molemmat räiskinnät tuntuvat jo vuodenvaihteeseen mennessä hiotummilta kokonaisuuksilta päivitysten avulla.
Yhteenvetona Call of Duty: Black Ops 2 on jopa odotettua pirteämpi jatko hiljalleen taisteluväsymystä potevalle sarjalle. Tuoreempaa moninpelattavaa etsivän kannattaa sen sijaan tutustua Medal of Honor: Warfighterin antiin. Varsinaisen voittajan julistamisen sijaan tyydytään joulun hengessä tasapeliratkaisuun ja siirretään vastuu mahdollisen paremmuuden päättelemisestä lukijalle.
KonsoliFIN arvostelut:
Call of Duty: Black Ops 2
Medal of Honor: Warfighter
Täällä voit liittyä KonsoliFINin joukkoihin Medal of Honorissa:
http://battlelog.battlefield.com/moh...3616807254146/
Videotunnelmia moninpelikentiltä:
Call of Duty: Black Ops 2
Medal of Honor: Warfighter
