Ohessa toimituksen ehdokkaat vuoden parhaiksi peleiksi.
Jyri Jokinen:
Poikkeuksellisen huonon pelivuoden vähiten huonoksi nousi luovutusvoitolla Days Gone. Melkein olisin voinut kertoa tämän jo vuosi sitten (vaikka jostain syystä en antanutkaan omaa panostani odotukset ensi vuodelle -artikkeliin), koska peli oli jo pitkään ollut tutkallani. Pienistä teknisistä kupruista huolimatta Days Gone osui makuhermoon aika napsakkaasti, sillä onhan kyseessä kuitenkin tarinavetoinen yksin pelattava avoimen maailman seikkailu. Zombit eivät normaalisti ole mikään oma suosikkini juonta kuljettavaksi keppihevoseksi, mutta parhaiden zombi-tarinoiden tapaan myös tässä pääasia oli ihmisten selviytyminen maailmanlopun jälkeisessä maailmassa.
Mutta kuten sanottu, voitto ei ole täysin tahraton, sillä näillä kokemuksilla en pysty poimimaan tämän vuoden julkaisukalenterista edes täyttä kourallista pelejä, jotka nostaisin kilpailupöydälle puntaroitavaksi. Ehkä Death Stranding pääsee sitten joskus jälkiselvittelyissä koskettamaan Days Gonen pystiä.
Petri Leskinen:
Pakko sanoa, että vuosi 2019 ei tarjonnut ihan hirveästi mieleenpainuvia teoksia. Paljon hyvää, muttei mitään tajunnan räjäyttävää. Resident Evil 2 Remake oli pätevä, ja Katana Zero viihdytti pari iltaa. Kiehtova Telling Lies on edelleen kesken, enkä Noitaa viitsi mainita sen Early Access -statuksen takia.
Ehkäpä A Short Hike ansaitsee noston korkeimmalle jalustalle. Lyhyt ja sympaattinen hyvän mielen peli, jossa lintu lähtee metsäretkelle. Hieno teos!
Petri Kataja:
Paljon tämän vuoden kovimpia nimikkeitä on kokematta, mutta ei aika ja innostus kaikkeen vain riitä. Mutta niistä tänä vuonna koetuista nimikkeistä voisi nostaa niistä kolme valokeilaan. Ensimmäisenä Ring Fit Adventure, jonka arvioin upeaksi viiden tähden kokemukseksi ohjaimineen kaikkineen. Vahva suositus tälle liikuntapelille. Toinen viiden tähden nimike tuotos, joka ansaitsee isosti kehuja, on Sekiro: Shadows Die Twice. Tuo feodaaliajan Japaniin sijoittuva kokemus oli haastava kuin mikä, mutta oppiminen palkittiin. Kolmas ehdokas olisi Super Mario Maker 2, joka oli paitsi upea hiekkalaatikko omien kenttien rakentamiseen, myös käytännössä loppumaton pelaamisen runsaudensarvi.
Joku näistä kolmesta. Heitän kolikkoa ja palaan joskus asiaan tuloksista. Tai sitten en.
Joona Suonperä:
Kun mietin pelivuotta 2019, niin mitään yksittäistä helmeä tai kruunun jalokiveä ei heti pulpahda mieleeni. Tämä vuosi toi monenmoista peliä olohuoneeseeni ja vaikka kirkasta voittajaa ei ole, niin kolme tekelettä on helposti nostettavissa esiin.
F1 2019 on varmasti vuoden eniten pelatuin pelini. Uusin F1 on hyvä edistysaskel aiempiin vuosiin, ja omalla kohdallani yhteisöllisyys tuo rutkasti lisäpisteitä. KonsoliFINin liiga ja lukemattomat tuttavuudet sieltä puolelta lämmittävät mieltäni näin pimeän talven kynnyksellä. Toisena vahvana kandidaattina on loottiräiskintä Borderlands 3, missä tekeminen ei varmasti lopu ikinä kesken. Kolmantena haluan nostaa esiin ilmaisen ja housut kintussa kaikki yllättäneen Apex Legendsin, mitä edelleen tulee kavereiden kanssa huiskittua.
Toni Turunen:
Nopeasti laskettuna olen pelannut tänä vuonna noin 50:ttä eri peliä vähintään "enemmän kuin muutaman tunnin verran". Yhtäkään sellaista todellista, unohtumatonta helmeä en kohdannut, mutta joukkoon mahtuu silti monta erittäin hyvää uutukaista.
Huikeimmat elämykset olen kokenut Call of Duty: Modern Warfaren realistisen komean tarinapelin parissa, verkkopeliä unohtamatta. Remedyn Controlin nostan jalustalle parhaana yksinpelikokemuksena ja odotan sen saavan tunnustusta lukuisten The Game Awards -ehdokkuuksiensa joukosta (Lisähuomio: Control sai palkinnon parhaasta visuaalisesta ilmeestä The Game Awardsissa). Death Stranding voi päästä kokemuksena yhtä korkealle, mutta se on vielä pahasti kesken tarkempaa arviointia varten. Jaakon kirjoittaman uutisen yhteydessä kyseltiin somen puolella kaikkien aikojen parasta Resident Evil -peliä, joiden joukosta nostin alkuperäisen Resident Evil 2:n ja Resident Evil 4:n jälkeen pronssijalustalle tänä vuonna ilmestyneen Resident Evil 2 Remaken. Aivan upea kokemus. Tässä on esimerkki siitä, miten tehdään loistava remake-versio.
Yhteistyöpelit ovat olleet tänäkin vuonna vahvasti edustettuina ja niiden voimaa on nähty Borderlands 3:n ja Tom Clancy's Ghost Recon Breakpointin muodossa. Hienoja pelejä porukalla tahkotessa. PSVR-osastolta haluan mainita Sairenton, joka oli upea kokemus virtuaalimaailmassa ja piti pelaajan vahvasti toiminnan keskiössä. Takavuosilta tuttu Horizon Zero Dawn on jo kohtalaisen iäkäs pelimaailman olemassaolovuosiensa osalta, onneksi se tuli vielä koettua näin "jälkijunassa". Kertakaikkisen upea peli.
Senja Littman:
Minulle 2019 oli keskinkertaisten pelien vuosi, ja vain hyvin harva teos sai silmäni kiilumaan intohimosta. Vielä alkuvuodesta toivoin The Sinking Cityn olevan vuoden pelini 2019, mutta jotain jäi puuttumaan. Suurista julkaisuista yksi nimike nousi ylitse muiden: Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age Nintendo Switchille. Viihdyin japsiropen parissa yllättävän hyvin, vaikken kyseisen genren suurkuluttaja olekaan. Ihan vuoden loppumetreillä kärkikahinoihin ylsi myös Vampire: The Masquerade - Coteries of New York, joka hurmasi minut ihanan synkällä tunnelmallaan.
Jaakko Herranen:
Kahdeksantoista vuotta siinä meni, mutta löysinpäs sinut Lan Di! Koskaan ei ole sen yhden ja ainokaisen vuoden pelin valinta ollut näin helppoa, muita on tähän turha edes mainita. Kiitos Yu Suzuki, kiitos Shenmue III.
Tero Lepistö:
Jos vastausaikaa olisi suotu vielä pari viikkoa lisää, saattaisi valinta kallistua alun perusteella erittäin lupaavalta vaikuttavaan Resident Evil 2 Remakeen. Vaan sen pelikelloon on kertynyt vasta niin kehnosti tunteja, että annetaan oma ääni Controlille. Aluksi hieman ristiriitaisia fiiliksiä herättänyt suomalaisteos nousee jälkikäteen maiskuteltuna vaisun vuoden kohokohdaksi omintakeisen tunnelmansa ja oivan pelattavuutensa vuoksi. Remedy yksinkertaisesti osaa tehdä rautaisia räiskintöjä, joita on ilo pelata satunnaisista ongelmistaan huolimatta. Näillä perusteilla Control on vuoden valintani (ja osittain myös Jaakon kiusaksi).
Moninpelien puolella erityismaininta menee Call of Duty: Modern Warfarelle. Toisin kuin foorumeiden loputtomasta nurinasta voisi päätellä, uusin osa koukuttaa poikkeuksellisen tehokkaasti television ääreen ilta toisensa perään. Vielä kun omaa nolouttaan voi puolustella esimerkiksi huonoilla kartoilla tai väärin balansoiduilla aseilla, niin mikä sen parempaa.
----
Lue joulukalenterimme muut luukut tästä linkistä klikkaamalla.
Kommentit
Pelivuoteen mahtuu upeita
Pelivuoteen mahtuu upeita merkkiteoksia. Merkittävimmiät niistä nousevat jopa koko konsolisukupolven parhaimmistoon.
Täällä sellaisia olivat kotimainen Control, jonka audiovisuaalinen anti oli häikäisevä. Viihdyin tämän parissa todella hyvin. Erityinen kiitos kaikista Suomi-viittauksista, joita pelissä kyllä riitti. Oli tangoa, Marttia, järvimaisemaa ja merisäätä.
Porukalla samalta sohvalta pelattaessa on Nintendo Switch omaa luokkaansa. Sieltä alkuvuodesta julkaistu Super Mario Bros. U Deluxe on ihan sitä parasta yhdessä pelaaminen riemua. Tasoloikkaa, jossa eri ikäiset voivat yhdessä edetä naurun säestyksellä.
Loppuvuodesta Hideo Kojiman odotettu Death Stranding nousee aateeliin, pelihyllyn harvinaiseksi fyysiseksi pelikopioksi talteen jälkipolville. Tähän palataan silloin kun halutaan näyttää mitä on tusinatekeleiden ulkopuolinen AAA-luokan indietuotanto. Peli- ja elokuvamaailman tähtiä pursuava mestariteos välittää rivien välistä ajankohtaisen viestin.
Virtuaalitodellisuudessa Sairento VR on upea pelikokemus ja nousee sillä saralla vuoden parhaimmistoon. Virtuaalininjan Katana heiluu liikeohjaimilla tappavan tehokkaasti.
Untitled Goose Game iski
Untitled Goose Game iski tässä perheessä kuin miljoona volttia. Kyllä, kyseessä on vuoden meemitetyin peli, joka on hervottoman hauska, hienosti toteutettu ongelmanratkonta seikkailupeli, missä pelaaja on... no, hanhi.
Hanhi vei voiton, kirkkaasti.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi