Luukku 14: Se pakollinen täyteluukku

Pelivuoteen mahtuu paljon hienoja uutisia ja mahtavia pelejä. Joulukalenterin artikkeleissa vuoden hallitsevia tapahtumia ja julkaisuja käsitelläänkin ahkerasti. Toisaalta vuodessa ehditään nähdä myös yksittäisiä, mihinkään sen kummemmin liittymättömiä juttuja, jotka hämmentävät, huvittavat ja vihastuttavat. Tämä kalenteriluukku kertoo näistä jutuista. Tai no oikeastihan tämä luukku kirjoitettiin vain, kun ei muutakaan keksitty. Yoink!

Angry bird management

Pelaajalle – ainakaan suomalaiselle sellaiselle – ei ole voinut jäädä epäselväksi, kuinka suuri menestys Angry Birds on. Tästä ovat pitäneet huolen niin media kuin kehittäjätkin. Erityisesti Rovion Peter Vesterbacka on tullut tutuksi punaisine huppareineen, ja nähtiinpä hänen vaimollaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla vihaisista linnuista inspiraatiota hakenut mekkokin. Rovio on häikäilemättä laajentanut Anbry Birdsin pelien ulkopuolelle: oheismateriaalia piisaa pehmoleluista keittokirjoihin.

On hienoa, että kerrankin suomalaiset ovat lähteneet nöyristelemättä maailmanvalloitukseen. Angry Birdsin saama hehkutus ja suitsutus saa kuitenkin harrastukseensa perehtyneen pelaajan paikoin huolestumaan – ainakin, jos joku uutisoi vihaista lintua muistuttavasta leivästä, jonka joku pojankloppi on taikonut aamiaispöytään. Mikäli valtamedialta kysytään, ei Suomessa varmaan muita pelejä tehdäkään kuin Angry Birdsiä. Tai ainakin tällaisen kuvan voi helposti saada.

Angry Birds ei ole ainut suomalainen suurta huomiota kerännyt tai menestynyt peli. Valtamediasta saa kuitenkin väellä ja vaivalla etsiä juttuja Trine 2:n loistavasta vastaanotosta, Trials HD:n jättimyynneistä Live Arcadessa, RedLynxin myynnistä ranskalaiselle julkaisijajätille tai uudesta Alan Wake -seikkailusta, joka tähdittää surullisenkuuluisaa palkintogaalaa. Nämä tuotteet takaavat Suomelle maailmalla varmasti enemmän mainetta kuin jalkapallomaajoukkueen suoritukset.

Divert all power to the shields! Weapons to maximum!

Pelialalla mikään ei tunnetusti pysy salassa ikuisesti. Toisinaan eteen tulee pöyristyttävän hämmentäviä vuotoja ja mokia. Joku Microsoftilla tuuletteli luultavasti hiestä kosteita kainalokarvojaan, kun Mass Effect 3:n beetaversio rapsahti yllättäen Xbox Liveen kaiken kansan ladattavaksi. Virhe huomattiin ja korjattiin nopeasti, mutta maito oli jo ehtinyt kaatua kissojen latkittavaksi.

Beetaversio ei sinänsä tarjonnut mitään, mitä lehdistö ei olisi jo nähnyt ja kertonut. Kissat… siis pelaajat onnistuivat kuitenkin kaivamaan keskeneräisestä demoversiosta yksityiskohtia pelin juonikuvioista. Tiedot levisivät kulovalkean tavoin Internetissä ja päätyivät muun muassa NeoGAF-keskustelualueelle. Electronic Arts ja BioWare lähettivät foorumille niin kutsutun Cease and Desist -uhkauksen eli suomeksi käännettynä sanoivat "Nyt loppu, jumalauta!" Keskustelualueen moderaattorit nöyrtyivät pelijättiläisten edessä ja poistivat tiedot foorumilta.

BioWare kiiruhti totta kai korostamaan, ettei kyseessä ollut lopullinen käsikirjoitus, vaan sitä oli jo ehditty muokata useampaan otteeseen. Samaan hengenvetoon pyydettiin ihmisiä olemaan paljastamatta yksityiskohtia, sillä merkittävä osa pelinautinnosta tulee BioWare-pomo Ray Muzykan mukaan juuri tarinan seuraamisesta. Hän yritti kaivaa tilanteesta myös positiivisia puolia esille: mikäli joku innostuu tutustumaan peliin vuodon ansiosta, on se voittoa BioWarelle. Lisäksi Muzyka lupasi BioWaren olevan avoinna palautteelle. Tähän asti näytetyn materiaalin perusteella sitä varmasti piisaakin. Antakaa meille Mass Effect 1-2!

Kotick, Bobby Kotick

Nykyajan trendikkään tosipelaajan tapoihin kuuluu putkijuoksujen ja Call of Dutyn laulaminen syvimpään suohon jokaisessa mahdollisessa käänteessä, vaikka sitten omaa tietämättömyyttään osoittamalla. Call of Dutyn ja Activision-Blizzardin ylitsevuotava pahuus on tiivistynyt yhtiön toimitusjohtajaan, Robert ”Bobby” Kotickiin, vaikka kilpailevan Electronic Artsin johtoportaasta lauotaankin mitä hämmentävimpiä kommentteja.

Onneksi myös Bobby osaa hämmentämisen jalon taidon. Tarkkasilmäisimmät pelaajat huomasivat epäilyttävän tutun hahmon Moneyball-elokuvan trailerissa ja kas kummaa, herra Kotickhan se siellä Brad Pittin kanssa väittelee! Mainintaa miehen esiintymisestä elokuvassa ei tarjottu edes lopputeksteissä, mutta onneksi mies itse antoi Reutersille kommentin tilanteesta.

Moneyballin ohjaaja Bennett Miller sattuu kuulumaan Kotickin ystäväpiiriin. Elokuvan sisältäessä sikariportaan henkilöhahmoja kääntyi Miller kaverinsa puoleen kysyäkseen neuvoa. Bobby lupautui auttamaan, jos ruorimies puolestaan suostuisi ohjaamaan pätkän yhdysvaltalaisia sotaveteraaneja auttavalle Call of Duty Endowment -hyväntekeväisyysjärjestölle. Aika velikultia.

Optimum dive!

Xbox 360:n liikkeentunnistuspelaamisesta on jo ehditty nauttimaan rahtusen yli vuoden ajan. Vaikka joku saattaa edelleen olla sitä mieltä, ettei Kinectille ole julkaistu yhtäkään hyvää peliä, on sille ainakin huomionarvoisia tuotoksia saatavilla, joskaan ei välttämättä siinä parhaassa mielessä.

Jokainen Dance Centralia tai Kinect Sportsia kokeillut voi surutta myöntää, että kyllä se ohjaimena oleminen ainakin hetken aikaa maistuu. Ymmärrettävästi Kinectin tähtäimessä on täysin erilainen kohdeyleisö kuin Xboxilla aikaisemmin. Perheystävälliset nimikkeet luottavat hetken hurmaan ylieepillisten juonikuvioiden ja synkistelyn kustannuksella.

Se ei kuitenkaan anna riittävää syytä mitä mielettömimpien peli-ideoiden toteuttamiselle – niitähän Kinectillä on nähty. Michael Phelpsin uimaseikkailut ovat varmasti tulleet podcast-kuuntelijoille tutuksi, mutta vielä villimpiäkin näkemyksiä piisaa. Miltä kuulostaisi itsepuolustusta kouluttava Self-Defense Training Camp? Tai epäilyttävistä toimista tunnetun yksityisen sotilasfirman räiskintäpeli? Toki Reikä seinässä -tyyliset ideat soveltuvat Kinectille enemmän kuin hyvin, mutta turhan usein hyvät konseptit pilataan puolivillaisella toteutuksella.

Kaiken tämän mouruamisen jälkeen lienee paikallaan todeta, että silti se Kinect myy. Yhdysvalloissa laitetta lensi kauppojen hyllyiltä yli 700 000 kappaletta yhdessä viikossa. Amerikkalaisten ostohulluudella ja sitä lietsovilla tarjouksilla lienee osuutensa asiaan, sillä muuten meininki on ollut rauhallisempaa.

Oh, hi Tommy!

Nykyään tuo kuuluisa Internet ja erityisesti melkein yhtä maineikas YouTube vilisee kaikenlaista peliaiheista sisältöä. Pelaajat nauhoittavat ja kommentoivat omaa pelaamistaan muiden ihasteltaviksi. Vuoden erikoisimman peliaiheisen ohjelmakokonaisuuden tarjoaa kuitenkin ehdottomasti Machinima.com yhteistyössä Tommy Wiseaun kanssa.

Tommy Wiseaun mestarillinen visio ei ole välttämättä kaikille tuttu juttu, mutta asia on helposti korjattavissa juurikin YouTuben avulla. Videopalvelusta voi kaivaa esille taidonnäytteitä miehen ohjaamasta, käsikirjoittamasta ja tähdittämästä The Room -elokuvasta. Sanonnan mukaan leffa voi olla niin huono, että se on jo hyvä. The Room täyttää tämän määritelmän frakit liehuen.

Jostakin mystillisestä syystä johtuen Machinima.com ja Wiseau päättivät tuunata yhteistuumin peliaiheista ohjelmaa, jossa avaruusoliot pakottavat Tommyn pelaamaan videopelejä. Lyhyiden videopätkien katsominen suorastaan repii aivot hajalle.

Adam Jensen is a cool guy, eh never asked for this and doesn’t afraid of anything

Deus Ex Human Revolution on siisti peli ja Adam Jensen sen siististi cool sankari. Suihkussakin aurinkolasit päässä jäpittävän Jensenin vessasta rikottiin peili ja koira lopetettiin. Hän ei koskaan pyytänyt kumpaakaan. Onneksi mies osaa sentään tanssia!

Deus Exin viileyttä ilmentää hyvin myös Mega64:n kenties vuoden paras videosetti. Veijarimaiset kaverit hyökkäsivät ”yllättäen” peliä käsittelevään paneelikeskusteluun San Diegon Comic Conissa ja päräyttivät kankaalle eeppisen trailerin, joka kiteyttää erinomaisesti Deus Exin alkuperäisen vision. Tai näin ainakin kuvittelisi.

Tactical Espionage Podcast Action

KonsoliFINin podcast eli kansanomaisemmin kastike otti yllättävän vahvasti tuulta alleen. Ensimmäisen tuotantokauden aikana on nähty ja koettu yhtä sun toista: mikrofoneihin on vaihdettu paristoja, jaksoista leikattu minuuttikaupalla maagisetin sopimattomia heittoja ja puhuttu tanskalaisen bussin takapenkillä juuston lämmittämisestä mikrossa. Kaikkea kansa ei ehkä koskaan saa kuulla, ja ehkä ihan hyvä näin.

Vuoden eriskummallisimpiin podcast-elämyksiin kuului ainakin tekijän näkökulmasta ehdottomasti syyskuussa julkaistu Metal Gear Solid -erikoisjakso. Nauhoitusjoukkio suuntasi ulos nauttimaan Helsingin aurinkoisesta syyspäivästä ja päätyi Ruttopuiston kautta lasten leikkikentän liukumäen alle puhumaan ehkä maailman toiseksi parhaasta pelisarjasta. Mukana hengailleen kameramiehen ansiosta jaksosta saatiin myös kenties vuoden paras kotimainen podcast-traileri. No on siinä pojilla kusi noussut päähän, jos tuollaistakin pitää ruveta väsäämään!