Luukku 20: Vitalla päähän

Koodinimi NGP, Next Generation Portable, (toim. suom. Uuden Sukupolven Käsikonsoli) merkkaa Sonyn uusinta tulemista kannettavien pelilaitteiden markkinoille. Pääosin Nintendon DS-tuotemalliston hallitsemalla tantereella onkin juuri nyt tilaa, sillä kovin kilpakumppani 3DS on liemessä juuri nimikko-ominaisuutensa kanssa. Kesän E3-messuilla PlayStation Vitaksi ristitty pikkumusta laatikko luottaa kahden ulottuvuuden voimaan. Parempi niin, arvoisin. 2D:stä huolimatta Vita suorastaan pursuaa tekniikkaa.

Täynnä tekniikkaa

Teknofiileille ja vähemmän neuroottisille raudanpalvojillekin PS Vita on napakymppi. Konepellissä kiiltää 5” OLED-kosketusnäyttö, jota ruokkii neliytiminen SGX543MP4-grafiikkasiru. Vitan sydämenä sykkii niin ikään neliytiminen ARM Cortex-A9 MPCore -prosessori, jonka tehoista 75 % on pyhitetty pelien ja ohjelmien ajamiseen. Takapaneeliin upotettu kosketusnäyttö eli ”Back Touch” täydentää kahden analogitatin ja neljän painikkeen, olkanäppäinten ja ristiohjaimen kontrollipaketin. Näin ollen Sonyn kannettavien sukuvika, rajoittuneet ohjausvaihtoehdot, voitaneen katsoa korjatuksi. Tuplatikut maistuvat kovan linjan pelaajille ehtoollisviiniäkin makeammalta.

”Eikä siinä vielä kaikki”, kuten Ostos-TV:llä kiljuttaisiin. Vajaan kolmensadan gramman pakettiin on mahdutettu kaksi VGA-kameraa, Sixaxis-tyylinen kallistusmittari, 3G- ja Wi-Fi -yhteydet sekä nopea Bluetooth 2.1 -tekniikka. Mobiiliverkon yhteydestä nauttiakseen ei joudu sukeltamaan kytkyhelvetin tuliin, sillä maahantuoja Nordisk Filmin sopimus Elisan kanssa ei tarkoita aparaatin operaattorilukkoa. Verkkopelaajien täytyy SIM-kortin ohella hankkia laitteeseensa 5000 mA:n tehoakku, joka pidentää vakiopatin (2200 mA) parin tunnin nettipeliaikaa merkittävästi.

Muisti pätkii

PlayStation 3:n julkaisuajan hintajärkytys lienee kaikilla muistissa. Sitä taustaa vasten tuoreimman käsikonsolin hintaa saattoi vain kauhulla odottaa. E3-messujen pressitilaisuudessa suut olivat jälleen ammollaan, mutta tällä kertaa yllätys oli iloinen. Wi-Fi + 3G -mallin hinta painui euron alle kolmensadan, ja mobiiliverkottoman Vitan saa omakseen 249 eurolla. Ei tarvitse olla mikään kauppatieteiden kandidaatti aavistellakseen, että joku juju nollakatteen hinnoittelussa täytyy piillä. Ja juuri niinhän se onkin, valitettavasti.

PS Vitan jättää vanhan mallin UMD:t taakseen ja siirtyy kokonaan muistitikkujen maailmaan. Yllä mainittuun ohjehintaan ei sisälly minkäänlaista tallennuslaitetta, joka on käytännössä pakollinen verme. Viimeisimmän tiedon mukaan pikkuruinen 4 GB:n muistikortti maksaisi 25 euroa, kun taas suurimmasta 32 gigan kortista täytyisi köyhtyä järkyttävät 120 euroa. Luonnollisesti Vita syö vain PlayStationin virallisia siruja, joten digipokkarien tai puhelinten microSD:t eivät auta. Vertailun vuoksi todettakoon, että laatuvalmistajan ”tavallisen” microSD-kortin saa helposti viidellä eurolla. Kantolaukkuineen, muistikortteineen ja muine lisävarusteineen pelimiehen Vita-paketin hinnaksi tulee aivan jotain muuta kuin pressitilaisuuden mairitteleva 299 euroa.

Pelejä pelaajille

Pelit tekevät alustan. Suurin syy Sonyn aiempien kannettavien pettämiseen ovat olleet pelit – tai oikeammin niiden puute. Kolmansien osapuolten tuki on ollut olematonta laitteelle, jota Kratoksenkaan (God of War) hartiat eivät ole riittäneet kannattelemaan. Vuoden 2012 helmikuista julkaisupäivää varten on kuitenkin kasattu liuta pelimaailman kuumimpia nimiä: Uncharted, Killzone, Call of Duty, Street Fighter, Silent Hill, FIFA ja paljon muita. Menestyksen tai menetyksen syyt eivät ole valikoimassa, ei sitten millään.

Pitkän linjan boximiehen kohdalla tarvitaan paljon, jotta syvempi kiinnostus kilpaileviin tuotteisiin syntyy. Huippuluokan rauta ja tiiviimpi integraatio kotikonsoliin trofeet mukaan lukien oikeaan suuntaan mennään. Tutun sanonnan mukaan paholainen yllättää yksityiskohdissa, kuten huomattiin muistin hinnoittelupolitiikassa. Pelilaitteesta puhuttaessa pelit ratkaisevat. Minulla ei ole lupaa liiemmin kokemuksista kertoilla, mutta yleisellä tasolla fiilikset ovat vähän kaksijakoiset. Tietyt pelit käyttävät kosketusohjausta maltillisesti ja taiten, toisissa taas ominaisuuksien implementointi tuntuu päälle liimatulta kikalta. Toivottavasti helmikuu tuo mukanaan enemmän Vita-pelejä ja vähemmän Vita-käännöksiä.