Luukku 21: Sonic 20 vuotta

Mitä tulee, kun yhdistää Michael Jacksonin, joulupukin ja Bill Clintonin? Tietysti Sonic the Hedgehog, yksi maailman tunnetuimmista videopelihahmoista ja Segan maskotti. Yllättäviltä tahoilta vaikutteita saanut tasoloikkasankari täytti tänä vuonna 20 vuotta.

Hyökkäys viiksien varjosta

Vuonna 1990 Sega oli tukalassa tilanteessa. Yhtyeen uusi konsoli Mega Drive hävisi laitemyynneissä vuosia vanhemmalle NES:lle, jonka seuraaja Super Nintendo teki tuloaan. Nintendo oli jo vuosia hallinnut konsolimarkkinoita. Super Mario valloitti maailmaa, mutta Segan johtotähti Alex Kidd jäi vähälle huomiolle. Sega tarvitsi uuden maskotin, joka kykenisi haastamaan punanuttuisen putkimiehen.

Ideoita maskottiin etsittiin yhtiön sisältä. Kahdensadan ehdotuksen joukossa oli kaikkea pyjamaan pukeutuneen Theodore Rooseveltin ja jäniksen väliltä. Mukana oli myös Naoto Ōshiman piirtämä sininen siili Mr. Needlemouse, josta myöhemmin kehittyi Sonic. Pinkova piikkitukka sai värinsä Segan logosta. Hahmon vyötetyt kengät jäljiteltiin Michael Jacksonilta. Jacksonin kengät olivat tosin mustat, mitä Ōshima piti tylsänä ratkaisuna. Silloin Ōshima mietti joulupukkia, jonka punaisen värin hän vaihtoi kenkiin. Bill Clintonilta matkaan tarttui toiminnallinen ja suoraviivainen asenne.

Naoto Ōshima keskusteli ideoistaan ohjelmoija Yuji Nakan kanssa. Hahmo sopi erinomaisesti vauhdista hullaantuneen Nakan suunnitelmiin. Kehityksen kolmanneksi kulmakiveksi saapui kenttäsuunnittelija Hirokazu Yasuhara. Kolmikon ympärille rakentui Sonic Team, jossa oli ensimmäistä Sonic-peliä tehdessä vain kahdeksan henkeä.

Nopeatempoisen tasoloikan peruselementit saatiin nopeasti kohdalleen, mutta Segan Amerikan osasto ei kelpuuttanut uutta maskottia sellaisenaan. Alun perin Sonic kuului rockbändiin ja hänellä oli ihmistyttöystävä nimeltä Madonna. Rockhenki sai jäädä, kun siilistä tehtiin söpömpi ja länsimaihin sopivampi.

16-bittinen kultakausi ja hukattu sukupolvi

Sonic the Hedgehog oli sekä arvostelu- että myyntimenestys ilmestyessään kesäkuussa 1991. Suosio kasvoi entisestään, kun peliä alettiin jakaa ilmaiseksi Mega Driven kylkiäisenä. Lopulta sarjan ykkösosa löysi tiensä yli 15 miljoonaan kotiin. Odotettua jatkoa seurasi seuraavana vuonna. Edeltäjänsä tavoin menestynyt Sonic the Hedgehog 2 toi mukanaan uuden hahmon Tailsin sekä moninpelin.

Oli vain ajan kysymys, milloin pelisarja laajentuisi tasohyppelyjen ulkopuolelle. Loikka sivuraiteille koittikin vuonna 1993, kun flipperin ja Sonic-pelin välimuoto Sonic Spinball ilmestyi. Myöhemmin Sonic on nähty niin ajopeleissä kuin olympialaisissakin. Oheistuotokset ovat harvoin yltäneet alkuperäisten tasolle.

Sonic nousi tasoloikkien kärkikastiin vauhdilla, mutta kirkkain loiste sammui nopeasti. Vuonna 1994 ilmestyivät Sonic the Hedgehog 3 sekä Sonic & Knuckles, jota voidaan pitää suorana jatkona kolmososalle. Pelitandemi tarjosi kaikkea enemmän ja komeammin. Niitä pidetäänkin yhtenä sarjan kohokohtana. Valitettavasti seuraavaa kohokohtaa saatiin odottaa.

Kun Sega Saturnin julkaistiin 90-luvun puolivälissä, oli selvää että konsoli tarvitsi oman siiliseikkailunsa. Saturnin Sonic X-treme kärsi kuitenkin kehityksessä useista ongelmista. Lopulta projekti kuopattiin kokonaan ennen julkaisua. Kun Nintendo harppasi onnistuneesti 3D:hen Super Mario 64:llä, jäi Sega ilman maskottinsa tukea. Hätäratkaisuna Travellers' Talesin alunperin Mega Drivelle tekemä Sonic 3D: Flickies' Island julkaistiin ehostettuna Saturnilla. Nykyisin Lego-peleistään tunnetun brittifirman tuotos oli tosin melkoista kuraa, joten suurta apua se ei tarjonnut.

Elävän fossiilin tuskaiset teinivuodet

Uusi konsoli – uusi yritys: Sega Dreamcast ilmestyi Yhdysvalloissa 9.9.1999, ja julkaisupeleihin kuului Sonic Adventure. Ensimmäinen täysiverinen kolmiulotteinen Sonic-tasoloikka palautti useiden fanien uskon sarjaan. Jatko-osa Sonic Adventure 2 ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Seikkailut eivät kuitenkaan pelastaneet heikosti pärjännyttä Dreamcastia, jonka valmistus lopetettiin jo vuonna 2001.

Sonic jäi ensimmäistä kertaa ilman omaa konsolia, joten sarjan oli pakko siirtyä entisten kilpailijoiden laitteille. Samalla alkoivat sarjan suurimmat vaikeudet. Vuoden 2003 Sonic Heroes sai nuivan vastaanoton. Sitä seurannut sivuosa Shadow the Hedgehog murskattiin vielä pahemmin. Käsikonsoleiden kaksiulotteiset tasoloikat menestyivät, mutta Segan superstaran maine ei ollut entisellään.

Sonic Team tiedosti ongelman ja päätti uudistaa pelisarjan 15-vuotisjuhlan kunniaksi. Uutukainen sai ytimekkään nimen Sonic the Hedgehog. Xbox 360:lle ja PS3:lle ilmestyneen uuden Sonicin piti palauttaa tasoloikkasarja takaisin tähtikartalle. Vaan kuinkas kävikään? Sonic the Hedgehog haukuttiin pystyyn ja sitä on kutsuttu syystäkin sarjan huonoimmaksi peliksi.

Pohjanoteerauksen jälkeen Sonic vaikutti pystyyn kuolleelta. Jatko-osiin sotkettiin mitä järjettömimpiä uudistuksia, kuten taikamiekkoja ja muuttuminen siilisudeksi. Kehitystäkin tapahtui, mutta hyvät hetket hukkuivat huonojen alle.

Se pyörii sittenkin!

Vasta lähivuosina on vauhtisiili alkanut heräillä talviuniltaan. Vuosien odottelun jälkeen kotikonsolit saivat uuden kaksiulotteisen Sonicin, kun latauspalveluiden Sonic the Hedgehog 4: Episode I ilmestyi. Peli ei aivan tavoittanut Mega Driven loikintojen taikaa, mutta viihdytti kuitenkin aikansa. Tämän jälkeen Nintendo Wiin Sonic Colours sai lämpimän vastaanoton. Tänä syksynä ilmestynyt Sonic Generations jatkoi samaa laatutuotteiden sarjaa.

Sonic ei kilpaile enää samassa sarjassa Super Marion kanssa, mutta tuottaa kuitenkin kelvollista jälkeä. Tulevaisuuskin näyttää pitkästä aikaa valoisalta. Ensi keväänä pitäisi ilmestyä Sonic the Hedgehog 4:n toinen episodi, ja huhujen mukaan Wii U:lle on tekeillä uusi seikkailu Coloursin kehittäjiltä.