Luukku 22: Vuoden Xbox 360 -yksinoikeudet

Xbox 360:lla on ollut melko kiireinen vuosi. Konsolille julkaistiin yksinoikeuspelejä pitkin vuotta, Mass Effect 2:sta aina Kinectin julkaisutarjontaan saakka. Valikoima on laadultaan vaihtelevaa: mukaan mahtuu eeppisiä onnistumisia ja katkeria pettymyksiä. KonsoliFINin ylläpitoon suurimman vaikutuksen teki juurikin BioWaren avaruuseepoksen toinen osa, joka julkaistaan ironisesti PlayStation 3:lle heti vuoden 2011 alussa, 12 kuukauden päässä PC- ja Xbox 360 -versioista. Peli on silti huomionsa ansainnut.

Mass Effect 2: "I'm Commander Shepard and this is my favorite store on the Citadel"

Ensimmäinen Mass Effect keräsi runsaasti kiitosta pelaajilta. Se tutustutti heidät rikkaaseen ja mielenkiintoiseen universumiin, jossa päästiin toteuttamaan todellisia tieteisseikkailufantasioita. Jatko-osassa BioWare lähti hiomaan timantista särmiä pois oikein moottorisahan kanssa. Siinä samassa pelistä katosi osa sen viehätyksestä, mutta lopputulos oli edelleen timanttinen. Monet fanit vonkuivat äänekkäästi muun muassa roolipelielementtien ”konsolisoimisesta”. Mass Effect 2:ta vietiin lähemmäksi kolmannen persoonan toimintapeliä ja kauemmaksi perinteisistä kokemuspistevetoisista rooliseikkailuista. Fanien valituksesta ja harha-askelista huolimatta taktiikka toimi ilmeisen mainiosti, sillä Mass Effect 2 keräsi arvostusta niin kriitikoilta kuin pelaajiltakin.

Mass Effectin viehätyksen takana piilevät edelleen ne samat vanhat tekijät. Vaikka roolipelielementtejä onkin virtaviivaistettu, hahmoluokat eroavat kyvyiltään ja pelityyliltään toisistaan selkeästi. Räiskiminen puolestaan tuntuu huomattavasti jykevämmältä kuin aikaisemmin. Seikkailun aikana ensimmäisessä osassa pohjustetusta maailmasta paljastuu uusia, synkempiä kolkkia, joissa tavataan mielenkiintoisia hahmoja. Virtuaalisten tiimikaverien kanssa taisteleminen ja hengaileminen onkin merkittävä osa Mass Effectin taikaa. Hahmot eivät ole läsnä vain välinäytöksissä, vaan niille voi käydä juttelemassa aluksella, ja ne kommentoivat tapahtumia maastossa. Lisäksi toverit huutelevat tarvittaessa ”I love this rifle” taistelun tuoksinassa tai hiipivät lopun lähestyessä kapteenin asuintiloihin mehevän palkinnon perässä – suurista riskeistä huolimatta. Mass Effectin merkityksen puolesta puhuu vahvasti se, kuinka paljon huumoria ja fiilistelyä pelisarjasta revitään irti esimerkiksi verkon keskustelupalstoilla. Mass Effect 2 tarjoaa pelikokemuksen, jonka haluaa jakaa kavereidensa kanssa. Se ulottuu konsolin ja pelaajan välisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

BioWaren ja Electronic Artsin toivoisi kuitenkin Shepardin trilogian päätösosassa kiinnittävän enemmän huomiota markkinointiin ja sen yhteispeliin tarinan kanssa – lukuisia pelillisiä seikkoja unohtamatta. On ymmärrettävää, että kehittäjät ja julkaisija haluavat saada mahdollisimman monta pelaajaa fiiliksiin tulevasta vallankumouksellisesta mestariteoksestaan, mutta Mass Effect 2:n hypettämiseen käytetyissä videoissa paljastettiin ehkä vähän liikaakin, joskin pelin julkaisutraileri oli ehkä koko vuoden eeppisin. Alun dramaattiset käänteet menettivät osan iskuvoimastaan, mikä puolestaan söi koko tarinankaaren merkittävyyttä. Pääjuoneen ei sisälly yhtä voimakkaita hetkiä kuin sarjan avausosassa. Ennakkoon näytetyn materiaalin voi toki jättää katsomatta, mutta kaikki eivät ole tarpeeksi vahvoja, eikä toisille Mass Effect -selibaattiin oikein anneta mahdollisuuttakaan.

Mass Effect 2 KonsoliFINissä:

• Mass Effect 2 -arvostelu
• Katsaus Firewalker Packiin, Overlordin, Alternate Appearance Packiin, Kasumi's Stolen memoryyn ja Equalizer Packiin
• Katsaus Lair of the Shadow Brokeriin.

Halo: Reach: "I'm ready! How 'bout you?!"

Syyskuussa julkaistu Halo: Reach rakentuu Mass Effectin tavoin tieteisteeman varaan, mutta muuten pelit ovat täysin eri maailmoista. Bungien räiskintäsaagassa kampanja ja tarina jäävät useimmilla pelaajilla alkupalaksi, kun varsinainen seisova pöytä notkuu moninpelin puolella. Reachissa tähän verkkopelin ja sen ympärille kasvavan pelaajayhteisön ruokkimiseen tarjotaan vielä entistäkin paremmat työkalut. Erilaisten pelimuotojen tyyli vaihtelee täydellisen sekopäisestä huvittelusta tiukan totiseen kilvoitteluun. Kehittäjillä oli julkaisussa vaikeuksia löytää sopivaa tasapainoa lukuisten eri elementtien välille, joten seuranhakujärjestelmässä jouduttiin kärsimään ties minkälaisista kamaluuksista.

Tätä nykyä lukuisille eri pelityyleille tarjotaan omat soppensa. Tuoreimpana lisäyksenä pelimuototarjontaan saatiin Major League Gamingin virallinen playlist, joka osoittautui vieläpä poikkeuksellisen mainioksi. Vauhdikkaampi tempo, muokatut kartat ja erilaiset vahinkosäätimet tuovat mieleen hieman erilaisen Halo 2:n. Harmillisesti Arena ja MLG joutuvat kilpailemaan samasta, pienehköstä yleisöstä, jota muutenkin verottaa nyt peräti kolmen Call of Dutyn vahva rintama.

Halo: Reach pääsi jo aikaisemmin valokeilaan omassa luukussaan, jonka lisäksi KonsoliFIN tarjoaa muita juttuja pelistä:

• Halo: Reachin arvostelu
• Katsaus Halo: Reachin kampanjaan
• Videokatsaus Halo: Reachin kampanjaan
• Epäonnekas lipunryöstöreissu
• Tunnelmia Halo: Reachin betasta.

Alan Wake: "I'm a writer"

Suomalaisittain pelivuoden kohokohtia oli luonnollisesti Alan Waken valmistuminen ja julkaiseminen toukokuussa. Remedyn pitkän taipaleen yhden etapin päättymistä juhlistettiin Helsingin Kampissa järjestetyllä yömyyntitapahtumalla, johon osallistui väkeä Remedyltä. Myöhemmin samana päivänä Alan Waken julkaisubileitä vietettiin The Tiger -yökerhossa Suomen maajoukkueen taistellessa MM-kaukalossa Valko-Venäjää vastaan. Tilaisuudessa muun muassa kuultiin Poets of the Fallin akustista soitantoa.

Alan Waken menestys on kiitoksista huolimatta jäänyt odotetusta. Time-lehti valitsi sen hiljattain vuoden pelikseen, mikä noteerattiin kymppiuutisissa saakka. Suurimman huomion varasti tosin kotimainen mobiili-ilmiö Angry Birds. Alan Wakessa piilee kuitenkin sitä jotakin – ruutukaappausten kauniit maisemat ja valaistus suorastaan kutsuvat lyömään DVD:n Xbox 360:n sisuksiin. Lisäksi Petri Alangon säveltämän musiikkiraidan kuunteleminen aiheuttaa edelleen positiivisiä väristyksiä. Potentiaalia kirjailijan seikkailuilla ainakin riittää.

Alan Wakea käsiteltiin joulukalenterin 6. luukussa itsenäisyyspäivän kunniaksi. Myös pelin ja sen lisäosien arvostelut voi lukea KonsoliFINistä:

• Alan Waken arvostelu
• The Signalin arvostelu
• The Writerin arvostelu
• Alan Wake -ennakko ja haastattelu.

Splinter Cell Conviction: "Who killed my daughter?!"

Jos Alan Wakea saatiin odottaa pitkään, ei ollut helppo Splinter Cell Convictioninkaan taival. Lukuisista lykkäyksistä kärsinyt peli selvisi kauppoihin saakka huhtikuussa. Sam Fisher uusi nahkansa varsin onnistuneesti, joskaan alkuperäisten mainospuheiden kaltaista uutta suuntaa ei päästy näkemään. Uusi Splinter Cell muistuttaa ehkä enemmän Jack Bauerin seikkailuja kuin kankeudestaan ja vihreistä pimeänäkölaseista tunnetuksi tullutta hiippailusarjaa. Toimintaan vaikuttaa eniten niin kutsuttu Mark & Execute -toiminto. Parhaimmillaan ominaisuus johtaa todella näyttäviin tempauksiin, kun pelaaja iskee varjoista yhden uhrin kimppuun, ottaa tämän ihmiskilveksi ja tyhjentää samoilla vauhdeilla koko huoneen muutamalla harkitulla laukauksella. Tarina itsessään on tuiki tavallista helposti unohdettavaa Tom Clancy -kamaa, mutta sen kertomiseen käytetään joitakin käteviä niksejä, kuten esimerkiksi väkivaltaiset ja interaktiiviset kuulustelukohtaukset.

Koko paketin onnistunein osa-alue piilee kuitenkin yhteistyötilan puolella. Päätarinan prologina toimiva kampanja tarjoilee varsin ainutlaatuisia hetkiä, kun Archer ja Kestrel juonivat tietään eteenpäin vartija vartijalta. Vihollisten yllättäminen, puijaaminen ja salamannopea teilaaminen tiimityössä tuntuu parhaimmillaan todella palkitsevalta. Kokonaisuuden kruunaa ehkä huikein lopetus koskaan – yhteistyökampanjan läpäisseet kyllä tietävät, mistä puhutaan.

Myös Splinter Cell Conviction pääsi paistattelemaan omassa luukussaan, mutta eihän tuo KonsoliFINin juttutarjonta rajoitu pelin tiimoilta siihen:

• Splinter Cell Convictionin arvostelu
• Insurgency Packin arvostelu
• Videokuvaa Convictionin yhteistyökampanjasta.

Live Arcade

Xbox 360 -yksinoikeuksista puhuttaessa olisi väärin laiminlyödä Live Arcaden laadukasta tarjontaa. Tänä vuonna verkkopalveluun ei saatu Trials HD:n tai Castle Crashersin veroisia hittejä, mutta laadukkaita pelejä piisasi silti. Toy Soldiersin, Limbon ja Monday Night Combatin kaltaiset nimikkeet tarjoavat hyvää vastapainoa kalliimmille suuren budjetin julkaisuille.

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle nousivat Super Meat Boy ja Trials HD:n tuore ratapaketti. Lihapojan valloittavien seikkailujen pitäisi ilmestyä myös Wiille ennemmin tai myöhemmin, mutta kahden miehen kehitystiimi saa punnertaa tosissaan pusertaakseen pelin tarpeeksi pieneen tilaan. Super Meat Boy keräsi huomiota pelialan ulkopuolella asti, kun People for the Ethical Treatment of Animals eli tuttavallisemmin PETA otti sen silmätikukseen. Team Meat vastasi sisällyttämällä PC-versioon tofupojan, jolla ei ole edes mahdollista läpäistä lähellekään kaikkia pelin kenttiä. Lisäksi kehittäjät murjaisivat Twitterin puolella vitsin: ”How many PETA members does it take to change a lightbulb? None, because PETA can’t change anything”. Touché.

Digitaalista jakelua ja Live Arcadea sivuttiin jo joulukalenterin omassa luukussaan.

Kinectmania

Toisaalta merkittävä osa päättyneen vuoden Xbox 360 -yksinoikeuksista julkaistiin tukemaan Kinectin lanseerausta. Julkaisupelien laadusta voidaan olla montaa mieltä, mutta eivät ne kaikki ole aivan toivottomia tapauksia. Kinect Adventuresin ja Sportsin parissa saa helposti hien ylleen, kun pelaaja joutuu tosissaan hyppimään, kyykkimään ja heilumaan kameran edessä. Eniten kiitosta Kinect-nimikkeistä on tähän mennessä saanut Dance Central, eikä syyttä suotta: tanssipeli tuntuu poikkeavan erilaiselta ja tuoreelta kokemukselta, joskin musiikkivalikoima ei varmasti miellytä kaikkia. Lisäksi söpöilyn äärirajoilleen venyttävä Kinectimals on kerännyt oman fanikuntansa. Tällä kertaa kuvia kissanpennuista voi liittää artikkeliin siis ihan perustellusti!

Liikkeentunnistukselle omistettiin oma luukkunsa aikaisemmin joulukalenterissa. Lisäksi KonsoliFINissä on julkaistu jo useamman Kinect-pelin tarvostelut:

• Dance Centralin arvostelu
• Kinect Adventuresin arvostelu
• Kinectimalsin arvostelu
• Kinect Sportsin arvostelu
• Katsaus Kinectiin
• Ensikosketus Kinectiin
• Videokuvaa KonsoliFINin testisessioista.

Yksinoikeuspelejä onko noita

Microsoft näyttää hektisen vuoden vastapainoksi pitävän hieman lepotaukoa ensi vuoden alkupuoliskolla, sillä Xbox 360:n yksinoikeusaikataulu ammottaa tyhjyyttään. Keväällä sahat surisevat Gears of War 3:n parissa ja loppuvuodesta nähdään, saadaanko moninpelitestillä minkäänlaista muutosta aikaiseksi. Tällä hetkellä Gearsin kaveriksi tarjotaan ainoastaan Forza Motorsport 4:ää. 2K Gamesin XCOM saapunee sekin Xbox 360:lle ja PC:lle joskus ensi vuoden aikana. Microsoftin ja Activisionin yhteistyösopimus puolestaan takaa sen, että Black Opsin karttapaketit saadaan kuukauden etumatkalla Xbox 360:lle.

Päivitystä ennusteisiin jouduttaneen tekemään viimeistään E3-messuilla, sillä Microsoft haluaa varmasti tarjota tukea Kinectille taas joulumarkkinoiden lähestyessä. Dance Central 2:n tiedetään olevan jo kehitteillä. Myös liikkeentunnistuslaitteen yhteydessä lupailtu Star Wars -nimike väijyy horisontissa yhdessä Tokyo Game Show’ssa julkistettujen japanilaispelien kanssa. Huhujen mukaan Microsoft olisi antamassa kehittäjille enemmän pelivaraa Kinect-sensorin hyödyntämisessä kasvattamalla laitteen mahdollista resoluutiota. Lisäksi ohjelmistojätin edustajat ovat vihjailleet Xbox Liven tulevaisuutta koskevista salaisuuksista.

Xbox 360:n pelivuoden 2011 mieluisimmat yllättäjät tulevat todennäköisesti Live Arcaden puolellta, sillä kaikista tulevista nimikkeistä ei edes tiedetä. Castle Crashersista vastannut The Behemoth paiskii hommia armottomasti aavistuksen arvoituksellisen BattleBlock Theaterin kimpussa. Lisää tasoloikkaherkkua tarjonnee Polytronin Fez, joka ehti katoamaan jo hetkeksi tutkalta. Peli hyödyntää mielenkiintoisia siirtymiä kaksi- ja kolmiulotteisen näkymän välillä hieman Super Paper Marion tapaan. Lisäksi kaikki maailman Trials HD -addiktit odottavat pelonsekaisin tuntein, mitä RedLynx virittelee kotipajassaan Helsingissä.

Mikäli työskentelet RedLynxillä, voit vapaasti kertoa studionne salaisuuksista artikkelin kommenteissa. Myös menneen ja tulevan pelivuoden tarjontaa puivat kommentit otetaan ilomielin vastaan!