Miksi Putinin kone yskii? Sodankäynnin karuja totuuksia voi oppia Shadow Empiren kautta

Napoleonin mukaan armeija marssii vatsallaan. Suuri osa hänen menestyksestään perustui erinomaiseen tukitoimien, viestinnän ja teknologian käyttöön. Esimerkiksi kirjekyyhkyt, kuumailmapallot ja säilyketölkit toivat Ranskan armeijalle ainutlaatuisia etuja. Tölkinavaajat keksittiin muuten vasta 50 vuotta Napoleonin sotien jälkeen: sitä ennen tölkit avattiin esimerkiksi pistimillä.

Ironisesti viisaudestaan huolimatta hänen armeijansa päättivät marssia suoraan Venäjälle ottamaan turpasaunaa kenraali talvelta. Huoltoyhteyksien pätkiessä suurin osa armeijasta kaatui useista osavoitoista huolimatta. Suuren armeijan huoltaminen on iso työ, ja vaikka Tuntemattoman sotilaan Hietanen ihmettelikin huoltomiesten niuhaa asennetta, ovat ne kuuluisat rätit ja lumput olennainen osa sotajoukkojen menestystä.

Runsaat 200 vuotta myöhemmin Vladimir Putin päätti lähteä ottamaan mittaa Ukrainasta ilman kunnollisia huoltoyhteyksiä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Vaikka kyseessä lieneekin sotapropagandan generoima juttu, ovat tarinat polttoaineita ruinanneesta nostoväestä uskomattoman huvittavia.

Kertomus ei ole vielä ohi, mutta se tarjoaa oppitunnin logistiikasta. Saman oppitunnin voivat pelaajat kokea myös Shadow Empiren parissa, jossa huollon sössiminen on harvinaisen helppoa. Moniulotteinen scifistrategiapeli palaa jatkuvasti perusasioiden äärelle. Ilman rekkoja ei ole sotaa, edes laseraseiden aikakaudella.

Markkinoiden paras scifistrategiapeli

Galaktinen tasavalta on romahtanut, mutta tuhosta on jäänyt jäljelle yksinäiseksi jääneitä planeettoja, jossa pienet kansakunnat riitelevät maailmansa herruudesta. Tällaisen perusasetelman varaan rakentuu Shadow Empiren maailma. Kyseessä on eräänlainen 4X- ja strategiapelien sekoitus, jossa painotus on enemmän sodan puolella – voittoehtonakin on ainoastaan maailmanvalloitus.

Monet mekanismeista on toteutettu todella monipolvisesti ja suoraan sanoen monimutkaisesti. Esimerkiki teknologiat keksitään ensin satunnaisessa järjestyksessä, ja vasta tämän jälkeen kehitetään käyttökelpoisiksi. Sotilasjoukkojen kehitys on vielä monimutkaisempaa: Ensin yksikkötyyppi tulee keksiä, sitten se kehitetään teknologian tarjoamilla varusteilla yksikkömalliksi. Tämän jälkeen erilaiset muodostelmat tulee erikseen keksiä ja kehittää ennen kuin joukkoja voi perustaa.

Kaikki vaatii resursseja, joiden hallinnointi vaatii satojen erilaisten raporttien ja ikkunoiden käsittelyä. Erilaisia huomioon otettavia ulottuvuuksia on valtavasti. Kansakunta koostuu erilaisista faktioista, joiden johtajien tyytyväisyydestä on pidettävä huolta. Erilaisia ristikkäisvaikutuksia on runsaasti, joten vielä sadankin pelitunnin jälkeen esiin kaivautuu uusia yksityiskohtia pelimekaniikasta.

Kaiken kukkuraksi käyttöliittymä on suoraan 90-luvulta. Kaikkeen tottuu, mutta ensivaikutelma on todella järkyttävä. Onneksi mukana tulee näppärä 400-sivuinen ohjekirja, jossa kaikki selitetään. Vakavaan kierrokseen valmistautuminen vaatii ainakin kymmenen tuntia opetusvideoiden katselua – ja lopulta uimaan oppii hyppäämällä altaaseen. Tästä huolimatta kyseessä on luultavasti paras tähän asti kehitetty strategiapeli.

Häkellyttävällä tavalla kyseessä on luultavasti monipuolisin ja mielenkiintoisin markkinoilla oleva strategiapeli. Sen "yksi vuoro vielä" -tyyppinen imu on valtava, kunhan jyrkästä aloituskynnyksestä pääsee yli. Monimutkaisuuden vuoksi yksittäistä vuoroa on mahdollista hioa hyvinkin pitkään, ja onnistuminen palkitsee.

Mä oon rekkamies

Valtakunnan hallinnoinnin ohella soditaan. Ja sotimisella tarkoitan huoltotarpeiden rahtaamista rintamalle. Logistiikkaketjujen mallintaminen on toteutettu poikkeuksellisen syvällisellä tasolla, vaikka sen ymmärtämisessä kestääkin hetken aikaa. Perusajatuksena on se, että jokaisen raaka-aineen siirtäminen kaivoksesta kaupunkiin tai päämajasta rintamalle kuluttaa logistiikkapisteitä. Yksinkertaisimmillaan pisteitä voi luoda rakentamalla rekkatukikohtia, mutta säätövaraa on runsaasti.

Lisäksi myös etäisyys vaikuttaa. Mikäli matka rekkavarikolta rintamalle on liian pitkä, kuluu logistiikkapisteitä etäisyyden vuoksi. Näitä on mahdollista palauttaa huoltoasemien avulla, mutta niiden sijoittelu vaatii harkintaa. Tieverkostosta ei kannata rakentaa liian spagettimaista, sillä muutoin kuljetusreitit saattavat haarautua liiallisesti. Tiukassa paikassa logistiikan hienosäätö onnistuu risteyksiin asetettavilla liikennemerkeillä, joilla sivuväylien käyttöä on mahdollista rajoittaa.

Jykevämpiä kuljetuksia on mahdollista tehdä rautateiden avustuksella. Raiteiden vetäminen maksaa paljon, mutta niiden kautta kuljetusyhteydet tehostuvat huomattavasti. Logistiikkaa ei käytetä ainoastaan varastojen siirtelyyn, vaan niitä voi käyttää myös yksiköiden siirtämiseen vaikkapa toiselle puolelle valtakuntaa, kunhan vain logistiikkapisteet riittävät.

Strategisesti tämä tarkoittaa sitä, että vastustajan huoltoyhteyksien katkaiseminen on erittäin tehokasta. Vaikka yksiköillä onkin varastoja, riittävät ne ainoastaan muutamaksi vuoroksi. Pian ammusten, polttoaineen ja ruoan loppuessa vaikenevat aseet, moottorit ja lopulta sotilaiden sisäinen polte sotimiseen. Sitten vain pitäisi estää vastustajaa tekemästä samaa itselleen. Muista aina vilkuttaa rekkamiehelle, varsinkin jos olet matkalla rintamalle!