"Ulkoinen näytönohjain" konsoleille lupailee parempaa kuvaa, vähemmän sahalaitoja – tarkastelussa Marseille mClassic -ihmevekotin

Pelaajien kiusana olevia sahalaitoja lupaillaan näet hävittää Marseille mClassic -nimisen pienen palikan avulla, minkä lisäksi kuvan pitäisi olla noin muutenkin parempi. Kyseisen ihmevempaimen avulla pitäisi olla mahdollista parannella muun muassa Switch-pelien sekä retrokonsoleilla pelattavien nimikkeiden ulkoasua. Kovia on lupaukset.

Mikäli tämä kuulostaa etäisen tutulta, niin kyseessä on jatkumo sivustollamme aiemmin katsastettuun mCable Gaming Edition -johtoon. Kuvaa parantava letku sai aikoinaan kehuja, mutta miten käy tällä kertaa?

Alle kahdeksan sentin ihmevehje

Kovat on tosiaan lupaukset. ”mClassic on maailman ensimmäinen Plug & Play -näytönohjain, joka tehostaa pelikonsolisi grafiikan reaaliajassa puhtaaksi ja teräväksi”, kuuluu mainoslause. ”Se piirtää jokaisen pikselin uudelleen tehden ne teräviksi ja kirkkaiksi ilman viiveitä.”

Sivustomme sai Marseille-yhtiön palikan lainaan, joten ei kun testaamaan. Kokoa laitteella on päälle seitsemän senttiä, pieni ihme siis kyseessä. mClassicin asentaminen käyttöön on helppoa kuin mikä, eikä minkään sortin teknistä osaamista tarvita. Palikka asetetaan konsolin HDMI-porttiin ja näytöstä/televisiosta tuleva HDMI-johto pistetään puolestaan kiinni mClassiciin. Yksinkertaista kuin mikä.

mclassic ja käsi marseille

HDMI-piuhan lisäksi kytkettävänä olisi USB-johto, jonka avulla mClassic saa virtansa. Johdon voi kytkeä melkeinpä mihin tahansa virtaa antavaan USB-porttiin televisioista Switchin omaan telakkaan. Helppoa.

Ainoa huomio kokonaisuudessa on, että Switchin telakkaan mClassicia ei saa noin vain kytkettyä. Ihmevempain kun on sen verran iso, että sille ei ole tilaa tarjolla. Tässä tilanteessa apuna on paketissa mukana tuleva HDMI-jatkopalanen, jolla palikan saa sijoitettua telakan ulkopuolelle.

mClassicin kyljessä olevaa vipua kääntämällä voi vaihtaa asetuksesta toiseen. Kun namiskassa ei ole valoa, kuva kulkee laitteen läpi ilman mitään muutoksia. Se on tarkoitettu hetkiin, jolloin halutaan pitää kuvanparantelu pois päältä. Vihreä valo ilmoittaa laitteen olevan käytössä ja sininen kertoo sen olevan käytössä retrotilassa.

marseille mclassic switchin telakan ulkopuolella

Pientä natinaa voisi sanoa siitä, että moodia vaihtava vipu on aikamoisen jäykkä ja sen vääntäminen voimalla saa pelkäämään nappulan kestävyyden puolesta.

Kyseessä on joka tapauksessa iso parannus aiemmin katsastettuun mClassic Gaming Edition -johtoon. Jos kyseisen ihmeletkun kuvanparannuksen haluaa pois päältä, pitää koko johto repiä irti laitteista ja systeemeistä. Nyt yhden vipusen vääntäminen riittää.

Switch-kuvamateriaali syynissä

Se asentelusta. Mihin laitteen kitusissa oleva patentoitu prosessori sitten käytännössä pystyykään? Kuvaa pitäisi ainakin pystyä parantelemaan 720p- ja 1080p-laaduista aina 1440p-resoluutioon asti. mClassic Gaming Edition -kaapeli taipui vain 1080p:hen asti, joten parannusta on tälläkin saralla.

mClassicia mainostetaan kovasti käytettäväksi Switchin kanssa, joten lähdetään siitä matkaan.

Ensimmäiseksi testipeliksi valikoitui Super Mario Odyssey, jonka ulkoasua ei ensikatsomalta huomaa sen suuremmin aiempaa paremmaksi, kiitos nimikkeen graafisen ilmeen. Mutta kun mClassicia sitten kytkee pois päältä ja takaisin, niin kyllä, peli todella näyttää paremmalta ihmevekottimen kanssa! Hahmojen reunat ovat vekottimen kera sileämmät, ja väreissä on hitusen enemmän syvyyttä. Etenkin sahalaitoja on todellakin vähemmän, kun vertaamalla vertaa.

Tilanne on sama, kun käyttöön pistää No More Heroes III:n. Vähemmän sahalaitaa Travisissa ja etenkin hänen uskollisessa mopedissaan. Suoriksi tarkoitettuja viivoja katselee mieluummin vempeleen ollessa päällä. Nimikkeen ulkoasu on kuitenkin edelleen aikamoisen karu, joten pukelia ei tämäkään laite saa puleerattua kullaksi. Pelin koodia ei todellakaan ronklata, pahimmat näköhaitat vain siloitellaan.

Xenoblade Chronicles 2, joka ei suttuisuudellaan hurmannut aikoinaan, taitaisi olla mitä mainioin testikappale. Ja kyllä, jo heti nimikkeen päävalikossa huomaa hahmojen vaatetusten sahalaitojen ja rosoisten reunojen kohentuvan. Pelitilanteessa samaa on myös huomattavissa, mutta kultasilmäisimmät tuskin ovat vieläkään tyytyväisiä. Passeli parannus on silti kyseessä.

Entäs sitten Hyrule Warriors: Age of Calamity? Pelihän on mitä hauskin rymistely, joka on kuitenkin perin suttuinen. Etenkin tämän pelin kanssa mClassic tuntuu toimivan mainiosti, ja liikkeessä meno näyttää sulavammalta. Kaukana olevat vihulaisjoukot vaikuttavat pehmeämmiltä, sahalaidat paremmilta. Tässäkään tapauksessa lopputulos ei ole maailmoja mullistava, mutta rahtunen parannusta on silti huomattavissa.

Pikselimäiset pelit eivät luonnollisesti muutu ulkoasultaan oikeastaan mihinkään, niitä varten ei vempelettä kannata hankkia. Stardew Valley tai nyt ihan muuten vaan testattavana käväissyt Megaman Zero/XZ Legacy Collection ei muuttunut sen suuremmin mihinkään suuntaan.

Nintendo Switch Onlinen kautta vaikkapa Super Nintendo -pelejä pelattaessa Marseille-valmistaja suosittelee vaihtamaan Switchin resoluutioksi 480p:n, jolloin mClassic skaalaa kuvan parhaimman näköiseksi isommalla näytöllä. Samanlaista ohjetta on myös muualta luettavissa, sillä matalamman resoluution skaalaaminen ylöspäin on useammassa tapauksessa tuottanut paremmalta näyttävän lopputuloksen. Useimmissa Marseillen omissa videoissa Switchin resoluutio on säädetty 720p-muotoon, jotta lopputuloksena on mallikelpoinen 1440p-lopputulos. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun oman palikkansa ottaa käyttöön.

mClassicin tukevat videomuodot näyttävät taulukkona seuraavanlaiselta:

Switch ei taivu 4K-kuvaan mClassicin kanssa tai ilman, joten sitä ei parane odotella. 2160p-kuvaakin on tarjolla vain tiettyjen hertsien kuvatilojen kera. Noin muutenkin pitää todeta, että 1440p-kuva tuntuu olevan mahdollista tietokonekäyttöön tarkoitetun näytön kanssa, television kanssa samaan en testeissä päässyt. Onkin käytössä olevasta ruudusta kiinni, päästäänkö 1440p-tasoon asti vai ollaanko "jumissa" 1080p-tarkkuudessa.

Oli miten oli, etenkin isommalla näytöllä eron huomaa suuremmassa osassa pelejä. Ei ehkä ihan Switch Pro -tasoa, mutta parannusta silti.

Pari sanaa männävuosista

Ja sitten ovat retrolaitteet. mClassic lupailee parantavan myös niiden laatua, joten kerrotaanpa niistä parilla sanalla. Kokeilin ihmevempainta Super Nintendon ja kahden eri alueen Nintendo 64:n kanssa.

Huomattavissa on pientä parannusta jokaisella laitteella, jos oikein vertaamalla vertailee, mutta ei mitään maailmoja mullistavaa. Super Nintendo -käyttöön palikkaa en lähtisi suosittelemaan.

Kokeilin mClassicia myös GameCubella, mutta kyseinen konsoli ei tuottanut hyvää kuvaa millään tapaa, mClassicilla tai ilman. Äskettäin kaupasta hakemani yksinkertainen HDMI-portin tarjoava adapteri ei tunnu sopivan kyseisen konsolin kanssa käytettäväksi. Otetaan hyviä ehdotuksia vastaan sopivasta GameCube-HDMI-ratkaisusta. Eurooppalainen Nintendo 64 tuotti niin ikään ainoastaan välkkyvää kuvaa. Sen sijaan USA-versio näytti kuvaa mainiosti. Mystistä on.

GameCube-ongelmat olivat siinä mielessä erityisen harmillisia, että ihmepalikka olisi omiaan kyseisen konsolisukupolven laitteiden kanssa. Tämän asian toteamisen joutuu jättämään muiden todettavaksi.

Yksi retromoodin plussapuolista on esimerkiksi ylemmässä kuvassa näkyvä kuvasuhteen muuttaminen "oikeaan". Vaikkapa juuri männävuosien Super Nintendo -pelit käyttivät 4:3-kuvasuhdetta, eivätkä 16:9-laajakuvaa, minkä vuoksi retromoodi muuttaa kuvan nimensä mukaisesti alkuperäiseen niin sanottuun kirjekuoren muotoon. Kun käyttöön pistää retromoodin, niin kuvasuhde muutetaan tuohon neliömäisempään muottiin. Myöskään Nintendo 64 ei tue 16:9-suhdetta kuin noin kymmenessä julkaisussa.

mClassic pistää päälle oikean kuvasuhteen ilman sen suurempia säätöjä, ei huono.

Lopputoteamat lopuksi loppuun

Muutamia huomioita olisi. Pulikka ei tarjoa HDR-kuvaa, joten PlayStation 4:n ja Xbox Onen kanssa käytettäessä ne hulppeimmat värit ja syvyydet eivät ole kuvassa näkösällä.

Laitteen lupaillaan olevan lagiton eli napinpainalluksen ja ruudulla näkyvän toiminnan välillä ei pitäisi olla viivettä. Tämän pystyy testien perusteella allekirjoittamaan, sillä minkään sortin viivettä ei testeissä tullut huomattua.

Ostaisinko mClassicin itse? Tämä on siinäkin mielessä oleellinen kysymys, sillä arviokappale pitää pistää postittaen takaisin, jotta jokin muu media pääsee sitä myös käpistelemään.

mClassicilla on hintaa sadan dollarin verran, joten sieltä halvimmasta päästä ihmevempain ei ole. Vastaus ostokysymykseen on kyllä, voisin kuvitella sijoittavani rahoja tähän laitteeseen. Switchin karummat pelit saivat hitusen mukavamman ulkoasun, mikä on houkutteleva plussa. Laitteelle voi tulla käyttöä etenkin, jos tuleva Xenoblade Chronicles 3 noudattaa kahden edeltäjänsä suttuisaan vivahtavaa yleisilmettä. Siitä huolimatta en kutsuisi tätä pakolliseksi lisälaitteeksi Switchille.

Ei tällä ihan omaa Switch Pro -konsolia luoda, mutta askel siihen suuntaan silti otetaan.